Erosta yli vuosi, lapset asuu kanssani. Alkaa tämä yksinolo tökkimään....mutta.
Se, että olen isä, ei sinänsä tunnu naisia haittaavan, mutta se, että ne asuu kanssani ja tapaavat äitiään säännöllisen epäsäännöllisesti, tuntuu olevan kynnys monille ( ei tosin montaa esimerkkiä ole antaa).
Lapset vie paljon aikaa, vapaata tuskin milloinkaan, silti haluaisin kehittää jotain mukavaa, tunnerikasta. Ottaa kainaloon, olla lähellä...
Nyt vuoden jälkeen vasta iski se varsinainen erokriisi, tartuin jopa pulloon, liikaakin. Onneksi se meni ohi ja tajusin, ettei sieltä ainakaan mitään saa.
Ikäiseni (35v.) naiset ovat joko lapsellisia, suurperhe tulisi automaattisesti, uusperhe-elämä pelottaa, tai sitten he ovat lapsettomia, ja haluavat vielä ehtiä tekemään lapsen/lapsia ja minä taas olen lapseni jo tehnyt...
Miten tästä eteenpäin?? Onko muita miehiä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa?
Tulipahan purettua.....
Se, että olen isä, ei sinänsä tunnu naisia haittaavan, mutta se, että ne asuu kanssani ja tapaavat äitiään säännöllisen epäsäännöllisesti, tuntuu olevan kynnys monille ( ei tosin montaa esimerkkiä ole antaa).
Lapset vie paljon aikaa, vapaata tuskin milloinkaan, silti haluaisin kehittää jotain mukavaa, tunnerikasta. Ottaa kainaloon, olla lähellä...
Nyt vuoden jälkeen vasta iski se varsinainen erokriisi, tartuin jopa pulloon, liikaakin. Onneksi se meni ohi ja tajusin, ettei sieltä ainakaan mitään saa.
Ikäiseni (35v.) naiset ovat joko lapsellisia, suurperhe tulisi automaattisesti, uusperhe-elämä pelottaa, tai sitten he ovat lapsettomia, ja haluavat vielä ehtiä tekemään lapsen/lapsia ja minä taas olen lapseni jo tehnyt...
Miten tästä eteenpäin?? Onko muita miehiä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa?
Tulipahan purettua.....
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tältä tuntuu täysin yh-äideistäkin, mutta sillä erolla että valituksen jälkeen äidit ovat sitä roskasakkia ja huoria sekä jättävät lapset heitteille, istuvat kaljalla jokapäivä, mutta isä on sankari kun hoitaa yksin lapsensa!
Meitä on samanlaisessa elämäntilanteessa paljon,jotka valittavat yksinäisyyttä ja elämäntilanteen vaikeutttavan ja vaikeuttavan uutta parisuhdetta.
Miksei nämä kohtaa???
Miksei kohtaa, on kysytty useinkin. Niin tosiaan, mistä se on kii, ettei etsijä löydä eikä löytäjä huoli.
Pistäkääs nyt hieman asiaa, eli kuka muu on stadista.
Mä voin huolii sut... Ei haittaa sun ex:si, jos vaan on eX:ä... Voidaan jopa viettää aikaakin yhdessä koko perheen voimin...
Oletko varma ettet vain ajattele noin, mulla oli tossa alkusyksystä, upea juttu, mesessä juteltiin paljon ja puhelimessa, mutta tapaamisesta ei koskaan tullut mitään koska.... Mies ajatteli juuri noin ja pelkäsi etukäteen... eli kun min olen 2 lapsen yh-äiti ja hänellä oli 4 lasta, niin joista 2 asui äitillään, mutta joka tapauksesta meistä olisi tullut suurperhe....pelottavaa, ei minun mielestä mutta hänen. Tai sit lapsettomat naiset haluaa aina omia lapsia, en välttämättä allekirjoita tuota, hyvinkin riippuu henkilöstä. Mut ei mulla muuta sanottavaa kuin että jatka etsimistä ja älä pelkää. :)
Enemmänkin ihmettelen sitä kauheeta kiirettä esim. muuttaa yhteen.
Minullakin oli yksi ihan kiva juttu, mutta miksi helkutissa pitää heti tilata muuttoautoa??
Enkä halua kuljetella kotiin joka "deittiä" laten pällisteltäväksi. Haluaisin ensin tutustua itse ihmiseen ja jos kivalta tuntuu, niin sitten tutustutta vasta lapsiin.
Lapsien kommentit äitiviikonlopun jälkeen kesällä 2004, ja ei ollut ihan yksi kerta: "Siellä oli taas uusi mies, mikä sen nimi nyt olikaan...."
Missä "vanha kunnon" seurustelu ja ajanviettäminen yhdessä, ulkonakäyminen, tutustuminen ihan kaikessa rauhassa??
Ole muuttaa heti yhteen, voihan sitä "seukata". :))))
Omasta kokemuksestani voisin kertoa, että ollaan seurusteltu kolme ja puoli vuotta, eikä vielä olla muuttamassa yhteen.
Molemmilla lapset, mutta se asia ei ole säikyttänyt tiehensä kumpaakaan.
Elämässä ON toivoa!
Se on kumma kun toisilla on kiire muuttaa heti saman katon alle. Itse tapasin ihanan 4 lapsen yh-isukin. Asutaan tahoillamme lapsinemme ja "ollaan kimpassa" oltu reilu 1,5 vuotta.
Itse teen ihan tahallani tuota, et hoppuilen välillä sanomalla jotain yhteen muuttamisen liittyvää. Enkä todellakaan tarkoita tässä ja heti pitäisi laittaa hynttyyt yhteen. Sillä saa vain todella hyvin toisen perimmäiset aikeet sinua kohtaan selville. Toiseksi pistää miettimään kuinka vakavasti toista ajattelee. Mielestäni jos on vakavissaan toisen kanssa uskaltaa myös puhua yhteen muuttamisestakin alusta alkaenkin.
oli 36-vuotias kahden pojan yh-isä ja minä olin 35-vuotias yhden pojan yh-äiti kun tapasimme. Minä olin ollut tätä ennen 4 vuotta yh:na ja mieheni 3 vuotta.
Nyt on puolitoista vuotta kulunut, olemme muuttaneet yhteen ja olemme onnellisia. ja pojatkin ovat.
Niin että toivoa on!
...on kaikki tää, koita ymmärtää.
Ikäisesi, kuten kaikki muutkin nuoremmat ja vanhemmat naiset ovat lapsellisia tai lapsettomia. Eihän muunlaisia naisia ole olemassakaan!! Ainakaan ei mun järjellä! Ufoako etsit?
Ja selvää on se, että jos otat nuoren lapsettoman naisen, hän haluaa äidiksi varmasti joskus.
Ikäisistäsi naisista useimmilla on jo lapsia ja suurperhe on väistämätön. Jos rakkautta on niin se ei lienee kuin järjestelykysymys. Jos taas vaikka ihastut itseäsi hiukkasen vanhempaan naiseen, voi olla, että hänen lapset ovat jo pesästä lentäneet ja säästyt uusien lasten tekemiseltä. Tosin voi olla, ettei tällainen lapsista jo "vapautunut" välttämättä halua äiteilemään ruveta lapsillesi, mutta sekin lienee vain järjestelykysymys.
Itse (yh-äiti 37v), voisin seurustella yh-iskän kanssa, mutta se miten molempien lapset ja arki sovitetaan ei välttämättä olisi se "suurperhe"-malli. On muitakin vaihtoehtoja.
Mä olen periaatteessa samassa asemassa ja mun ajatukseni on olla leikki-ikäisten lasteni kanssa ja nautin siitä. Jossain vaiheessa seurustelin ja huomasin tuon saman kuinka vaikea toisen naisen on hyväksyä lapsia ja en jatkanut sitä. Olenkin ajatellut, että jos löytyy nainen joka tykkää minusta ja hyväksyy lapset ja tykkää heistä sekä josta minä tykkään voin yrittää yhdessä, mutta lasten asemasta en tingi. Mieluummin olen yksin. Tykkään tästä elämästä.
YH-isä
Senku pidät mielessä että lapset ovat sulla ja pidät hyvää huolta heistä ja yhteiset harrastukset ovat lapsille tärkeitä ja sulle,tarkoitan että itse olet mukana niissä harrastuksissa niin sinut muistetaan kun lapset ovat vanhenpia,itse olen kahden eri lapsen viikonloppu isä ja minä yritän kovasti olla kaikissa heidän jutuissa mukana vaikka näen heidät vain kaksi kertaa kuussa ja he ovat mulla aina etusijalla sitten vasta muut jutut,JÄTÄ alkoholi pois,toivon sulle VOIMIA ja hyviä hetkiä lapsien kanssa.
en lukenut kenenkään vastauksia viestiisi.. kirjoitan lyhyesti mitä tuli ensimmäisenä mieleeni.
mielestäni se että ne naiset jotka eivät ole halunneet jatkaa mahdollista suhdettanne huomattuaan lapsikatraan, ovat olleet omallatavallaan fiksuja ja mielestäni sinun pitäisi heille antaa oma arvonsa. perustelen sillä, että nämä naiset tuntevat itsensä niin hyvin, että heidän täytyy tietää se, etteivät jaksaisi/pystyisi toimimaan uusperheen yhtenä "osakkaana". he eivät ole "lapsellisesti" ajatelleet kokeilevansa jos vaikka jaksaisivatkin.. lapsille ei moinen kokeilu tee hyvää.
uskon kuitenkin, että sitten kun se oikea sinun elämääsi tulee-hänen ei tarvitse epäröidä asiaa vaan tietää oman tilanteensa ja voimavaransa.. ja innolla tulee mukaasi ja perustatte oman uuden uusperheen.