Tove Skutnabb-Kangas kirjassaan "Vähemmistö, kieli ja rasismi" (Gaudeamus 1988):
Pohjoismaisen rasismin kehitys: oliko Suomi osa Ruotsia vai Ruotsin siirtomaa?
"Kun puhumme tämänhetkisestä pohjoismaisesta rasismista, meidän pitäisi puhua kaikkien nykyisten Pohjoismaiden välisistä suhteista, Tanskan nykyiset siirtomaat Grönlanti ja Färsaaret mukaanluettuina. Keskitymme kumminkin Suomen ja Ruotsin väliseen suhteeseen, koska suomalaiset ovat Pohjoismaiden suurin siirtolaisvähemmistö."
"Meille on aina opetettu että rasismissa on kyse mustien ja valkoisten välisestä suhteesta. Yhdistämme rasismin ihonväriin, Etelä-Afrikkaan tai Yhdysvaltojen mustiin. Tajuamme siis ainoastaan rasismin biologisen muodon rasismiksi. Jos joku puhuu Skandinavian rasismista, toiset saattavat sanoa: meillähän on niin vähän mustia. Monille rasismista puhuminen pohjoismaisten ihmisten välisistä suhteista puhuttaessa tuntuu käsitteen vesittämiseltä. Kun minä puhun ruotsalaisten rasismista meitä (suomalaisia) kohtaan, se usein herättää tunnekuohuja, ja monen on vaikea hyväksyä sitä. Tämä on eräs rasismin vahvistamisen muoto: rationalisoida (järkeillä) se pois."
"Kun kuljeskelin Kuninkaallisen Linnan saleissa Tukholmassa tai muissa julkisissa rakennuksissa, saatoin toisinaan miettiä, miksi meillä ei ollut sellaisia mahtavia rakennuksia Suomessa (tässä vaiheessa tiesin jo ettei niitä ollut). Suomen luonnonvarathan eivät juuri jää jälkeen Ruotsista, ja ahkeria kai olemme aina olleet, ja kauneuttakin rakastamme. Ja sen tapaisista seikoista kai se riippuu? Ensimmäinen selitykseni oli että suomalainen yhteiskuntamme ei ehkä ollut ollut niin tyypillinen luokkayhteiskunta kuin Ruotsi. Kunnes minulle yht'äkkiä rupesi selviämään jossain vaiheessa, että nämä linnat tietysti oli osittain rakennettu minun kansani hiellä, työllä, rahoilla ja osittain myös minun maani raaka-aineista. Välähdys tuli lukiessani jotain kaikesta siitä tervasta jota Suomesta oli viety Ruotsiin."
"Niin rupesin lukemaan ja miettimään. Kaikki täsmäsi. Suomi oli köyhä koska muut veivät niin paljon siitä minkä me olimme tuottaneet. Samoin kuin Iso-Britannia tai Alankomaat käyttivät intialaisia tai molukkeja omissa sodissaan huomattavasti myöhemmin, Ruotsi käytti suomalaisia miehiä omissa sodissaan - monet Ruotsin kuninkaat eivät suinkaan kamppailleet viimeiseen mieheen vaan viimeiseen suomalaiseen."
"Me saatamme joskus hämmästellä, miksi ranska, espanja tai portugali ovat virallisia kieliä Afrikan maissa, ja pitää kolonialisoidun tietoisuuden huippuna, että nämä maat eivät ole päässeet eroon siirtomaakielistä. - - Sitten katsomme Suomea ja huomaamme, että Ruotsihan on pakottanut oman lainsäädäntönsä, oman kielensä ja omat hallintotapansa Suomelle. Meidän omalla suurella kielellämme, suomella, ja omalla pienemmällä kotimaisella kielellämme, saamella, ei vuosisatoihin ollut juuri minkäänlaista virallista asemaa hallinnossa ja koulutuksessa (kun taas ruotsalaisten kielellä oli virallinen asema Ruotsissa - siinä se tasa-arvoisuus!)."
------------------------------------------------
Ja hyvinhän nuo nykyiset ruotsinsuomalaiset ovat roolinsa opetelleet ja asemansa sisäistäneet. Puhuvatkin kuin isäntiensä suulla. Ja saavat karkin karkkipäivänä isänniltään.
Ja mikä parhainta "olen jo oppinut halveksimaan omaa äidinkieltäni". Se on paras palkinto minkä voin antaa ruotsalaiselle ja Ruotsille. Siitä he pitävät. Saan ylennyksen varmaan kohta niiltä.
Pohjoismaisen rasismin kehitys: oliko Suomi osa Ruotsia vai Ruotsin siirtomaa?
"Kun puhumme tämänhetkisestä pohjoismaisesta rasismista, meidän pitäisi puhua kaikkien nykyisten Pohjoismaiden välisistä suhteista, Tanskan nykyiset siirtomaat Grönlanti ja Färsaaret mukaanluettuina. Keskitymme kumminkin Suomen ja Ruotsin väliseen suhteeseen, koska suomalaiset ovat Pohjoismaiden suurin siirtolaisvähemmistö."
"Meille on aina opetettu että rasismissa on kyse mustien ja valkoisten välisestä suhteesta. Yhdistämme rasismin ihonväriin, Etelä-Afrikkaan tai Yhdysvaltojen mustiin. Tajuamme siis ainoastaan rasismin biologisen muodon rasismiksi. Jos joku puhuu Skandinavian rasismista, toiset saattavat sanoa: meillähän on niin vähän mustia. Monille rasismista puhuminen pohjoismaisten ihmisten välisistä suhteista puhuttaessa tuntuu käsitteen vesittämiseltä. Kun minä puhun ruotsalaisten rasismista meitä (suomalaisia) kohtaan, se usein herättää tunnekuohuja, ja monen on vaikea hyväksyä sitä. Tämä on eräs rasismin vahvistamisen muoto: rationalisoida (järkeillä) se pois."
"Kun kuljeskelin Kuninkaallisen Linnan saleissa Tukholmassa tai muissa julkisissa rakennuksissa, saatoin toisinaan miettiä, miksi meillä ei ollut sellaisia mahtavia rakennuksia Suomessa (tässä vaiheessa tiesin jo ettei niitä ollut). Suomen luonnonvarathan eivät juuri jää jälkeen Ruotsista, ja ahkeria kai olemme aina olleet, ja kauneuttakin rakastamme. Ja sen tapaisista seikoista kai se riippuu? Ensimmäinen selitykseni oli että suomalainen yhteiskuntamme ei ehkä ollut ollut niin tyypillinen luokkayhteiskunta kuin Ruotsi. Kunnes minulle yht'äkkiä rupesi selviämään jossain vaiheessa, että nämä linnat tietysti oli osittain rakennettu minun kansani hiellä, työllä, rahoilla ja osittain myös minun maani raaka-aineista. Välähdys tuli lukiessani jotain kaikesta siitä tervasta jota Suomesta oli viety Ruotsiin."
"Niin rupesin lukemaan ja miettimään. Kaikki täsmäsi. Suomi oli köyhä koska muut veivät niin paljon siitä minkä me olimme tuottaneet. Samoin kuin Iso-Britannia tai Alankomaat käyttivät intialaisia tai molukkeja omissa sodissaan huomattavasti myöhemmin, Ruotsi käytti suomalaisia miehiä omissa sodissaan - monet Ruotsin kuninkaat eivät suinkaan kamppailleet viimeiseen mieheen vaan viimeiseen suomalaiseen."
"Me saatamme joskus hämmästellä, miksi ranska, espanja tai portugali ovat virallisia kieliä Afrikan maissa, ja pitää kolonialisoidun tietoisuuden huippuna, että nämä maat eivät ole päässeet eroon siirtomaakielistä. - - Sitten katsomme Suomea ja huomaamme, että Ruotsihan on pakottanut oman lainsäädäntönsä, oman kielensä ja omat hallintotapansa Suomelle. Meidän omalla suurella kielellämme, suomella, ja omalla pienemmällä kotimaisella kielellämme, saamella, ei vuosisatoihin ollut juuri minkäänlaista virallista asemaa hallinnossa ja koulutuksessa (kun taas ruotsalaisten kielellä oli virallinen asema Ruotsissa - siinä se tasa-arvoisuus!)."
------------------------------------------------
Ja hyvinhän nuo nykyiset ruotsinsuomalaiset ovat roolinsa opetelleet ja asemansa sisäistäneet. Puhuvatkin kuin isäntiensä suulla. Ja saavat karkin karkkipäivänä isänniltään.
Ja mikä parhainta "olen jo oppinut halveksimaan omaa äidinkieltäni". Se on paras palkinto minkä voin antaa ruotsalaiselle ja Ruotsille. Siitä he pitävät. Saan ylennyksen varmaan kohta niiltä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin kauan kuin ihminen takertuu vanhaan, eikä millään meinaa päässä yli sen, ei tapahdu mitään kehitystä. Kyllä Suomen historiassa on jo muitakin tapahtumia, jotka aiheuttaa katkeruutta vielä tänäkin päivänä, sisällissota. Perhesuhteetkin hajoavat vanhojen muistelulle, kun tekoja ei voi muuttaa tekemättömäksi. Ainut tapa on päässä eteenpäin on sanoa, se oli silloin ja nyt ajateltava eteenpäin. Suomi ja Ruotsi on nyt EU:ssa ja uudet isännät talossa.
Lisää yhteistä historiaa muidenkin kuin suomalaisten kanssa
http://www.geocities.com/forfader/index.html
Historiallinen katsaus 1500-1600-luvulla Keski-Ruotsin Taalainmaahan muuttaneiden suomalaisten elämään: Väinö Salmisen kuvaus metsäsuomalaisten elämästä. (Skandinavian suomalaiset, 1906, kirjassa Namsarai, SKS, 1999).
Kaskenhakkuu kiellettiin ja kaikki suomalaiset, jotka eivät ajoissa olleet ymmärtäneet hankkia uutismaalleen kuninkaallista vahvistuskirjaa, julistettiin oikeudettomiksi. Kuka tahansa sai polttaa heidän pirttinsä ja hävittää halmeet, jopa ottaa hengiltä itse uutisasukkaatkin. [Ruotsin] kuningas antoi useita tämänkin tapaisia käskykirjeitä:
"Jokainen suomalainen, joka ei tahdo oppia ruotsia - sekä olla hurskas ja lemmellinen ruotsalaisia kohtaan, hänen talonsa on poltettava, torpparikirjansa mitättömäksi tehtävä ja hän on oleva joka ruotsalaisille rauhattomaksi julistettu."
Eipä kumma, jos rauha suomalaismetsissä katosi. Kun suomalaisia tulen ja pyssyn avulla alettiin häätää, ryhtyivät he jäykkään vastarintaan. Tappelut, taistelut ja murhapoltot kävivät melkein jokapäiväisiksi. Tahdottiin keinoin millä tahansa saada suomalainen aines häviämään.
Taalainmaan metsissä siis 1600-luvun puolivälistä 1700-luvulle taisteltiin ruotsalaisten yrittäessä alueen etnistä puhdistusta. Suomalaiset kuitenkin puolustautuivat menestyksekkäästi puukoin ja luodikoin. Osa heistä pakeni Norjan puolelle ja jotkut Amerikkaan Delawareen. Suomalaisalueelle jääneet säilyttivät satoja vuosia suomalaisuutensa mäkisissä ja metsäisissä Taalainmaan metsissä.
Myöhemmin 1700-luvun loppupuolella osa metsäsuomalaisista joutui sydenpolttovelvollisuuden vuoksi käytännössä maaorjuuteen. Gottlund vetosi metsäsuomalaisten puolesta 1820-luvulla, minkä jälkeenkin ihmisoikeuksista piittaamattomat ruotsalaiset ruukit polttivat metsäsuomalaisten asumuksia, jos ne olivat "vuorityön tiellä". Suomalaisia myös ajettiin 1860-luvun nälkävuosina ulos asunnoistaan.
1888 syntynyt taalainmaalainen Dan Andersson kirjallisissa töissään kertoo esi-isistään kohdanneista vääryyksistä sekä kaipuustaan suomalaisalueelle. Hänen luonteessaan voidaan nähdä esi-isien savolaisia piirteitä. Etnisestä puhdistuksesta selvinneiden esivanhempiensa jälkeläisestä Danista tuli maansa kansallisrunoilija.
Tällainen teksti löytyi ainoastaan suomalaisuuden liiton sivuilta, ei mistään muualta. Lue välillä muittenkin kirjoituksia, hakusanat skogsfinne ja metsäsuomalaiset.
Niin, Ruotsista kehittyi kansallisvaltio vasta sen jälkeen kun Suomi olijo erotettu siitä. Suomessa käytettiin Ruotsinvallan aikana suomenkieltä kirkoissa, seurakuntien ja pitäjien kokouksissa, virallisissa asiakirjoissa ja pöytäkirjoissa sekä kauppakirjoissa. Kenenkään etu ei ollut koskaan vaarassa ettei hän osannut Suomessa ruotsia. Tämä on fakta.
Mutta eihän teitä savolaisia hevosennussijoita totuus ole koskaan kiinnostanut.
Keksi parempaa...
häh olen historiantutkija. tuo väite ruotsin sorrosta on myytti jonka on keksineet savolaiset aktivistit. joiden asuinalueella ei ole koskaan asunut ruotsinkielisiä.
T:Hämäläinen
Lisää ihmishistoriaa. Kuka sorti ja ketä?