“Oho, katos! Munhan tarvii laittaa täältä isoista eläimistä otettava extra-maksu”, kuljettajani hörähtää varovaisesti huomatessaan erikoisen eläimellisen ulkoasuni.
“Mitäs, jos ei tarvii?” hymyilen takaisin kärsäni alta. “Tässähän on nyt se elukka ja matkustaja samassa.”
“Aivan, krhm, niin…”
“Mä oon siis menossa BDSM-bileisiin. Siellä on lemmikkiteema. Siks mä näytän tältä.”
“Aah, no mutta sehän selittää! Mäkin oon viime aikoina ollu tosi kiinnostunu BDSM:stä, nyt kun on ollu vaimosta eroomisen jälkeen aikaa."
“Oooo, mikä on sun ykkösfetissi?”
“Eritteet.”
“Mitkä niistä?”
“Kaikki.”
“Huu, mulle uloste on vähän hankala. Muut on kyllä mukavan nöyryyttäviä.”
“Sitähän vasta onkin nöyryyttävää saada päälleen.”
“Mmmh, hyvä pointti… Mut sit siinä on se hygienia…”
“Ei siihen kai kukaan oo tähän mennessä kuollu?”
“Ei kai… Tosta muuten piti vissiin kääntyä.”
“Perhana, niin pitiki.”
Saavun aikaisemmalta kerralta tutun vaalean rakennuksen pihaan keskelle ei-mitään. Paikalle tänne lumen ja peltojen keskelle on eksynyt pari muutakin taksia, jotka epätoivoisesti yrittävät päästä pois. Kiitän kuljettajaani hätäisesti ja kipitän vieraiden ohi talon ovelle välittämättä tippaakaan siitä, miltä näytän. Nielaisen. Avaan oven.
Wildclubin eteinen. Muistan varmasti koko loppuelämäni, kun ensimmäistä kertaa otin viattomat enkelin askeleeni tämän kynnyksen yli. Tuolloin vastaani käveli lähes alaston, vain pariin hassuun punaiseen teipinpalaan pukeutunut nainen, ja tervehti minua ystävällisesti. Mietin tuolloin, että mihin helvettiin mä oikeen olen eksynyt. Melkoisen ihanaan helvettiin, olen saanut myöhemmin huomata.
Hiestä märkänä alan riisuutumaan. Nyt tuo kyseinen nainen antaa minulle taatusti satikutia, jos en äkkiä lukitse tylsiä arkivaatteitani pois näkyvistä ja etsiydy hänen eteensä. Hätäisesti viskon kamppeeni vapaaseen lokerikkoon paljastaen samalla samassa tilassa oleville vieraille loputkin eläimellisestä ulkoasustani. Huomaan hieman nolostelevani muuntautumista hempeän vaaleanpunaiseksi, paljon paljasta pintaa ja lateksia tarjoavaksi sorkkaeläimeksi, mutta en ehdi tuota sen enempiä miettiä.
“No siinähän se possu on!” eteiskäytävän mustiin pukeutunut parivaljakko juttelee ilmestyessäni heidän eteensä.
“Tässä kun nyt on vielä hetki aikaa, niin kierräpä possu jokaisen henkilökunnan jäsenen luona kiittämässä”, vaalea Valtiatar virnistää ojentaen kenkänsä. “Voit aloittaa meistä.” Otan huojentuneena käskyn vastaan. Kumarrun lattiatasolle, suipistan huuleni yhteen ja suutelen korkkareita hellästi. Suukot suikautettuani nousen ylös polvilleni ja kiitän arasti hymyillen. Hoidan toki myös Hänen lutkansa jalkineet.
Kierrettyäni Tuulian ohjastamana talon ympäri suudellen ja vienosti punastellen jokaisen paikalla olevan tiimiläisen edessä törmäämme lopuksi Iraan. Tällä kertaa tällä pienikokoisella, mutta henkisesti vahvalla Valtiattarella, on päällään muutakin kuin punaista teippiä.
“Hei Ira. Possulla olis sulle asiaa.” Tuulia sanoo, kuin haluten estää oma-aloitteisuuteni nostaen samalla punan taas kasvoilleni.
“Ai?” Tummahiuksinen Domina sanoo kääntäen lempeän katseensa minuun. Lämmöstä huolimatta minusta tuntuu kuin pienenisin.
“Haluaisin kiittää tästä mahdollisuudesta”, totean ja polvistun. Suutelen kengät hellästi läpi mieleni kihelmöidessä vieraiden keskellä. Kun olen valmis, nousen ylös seisomaan ja hymyilen aurinkoisesti: “Kiitoksia paljon!”
“Kiitos, kun olet”, Ira vastaa hymyillen. Kierros on ohi, joten saan hetken omaa aikaa. Sipsutan yläkertaan haukkaamaan syötävää.
Seuraavaksi on vuorossa lemmikkien esittely. Kaikki kerääntyvät pääaulaan. Paikalla on toinen toistaan näyttävämpiä kissoja, koiria, possuja, kettu, peura sekä monitoimikone. Jokainen eläin esitellään vuorollaan muun juhlaväen tuijottaessa heitä herkeämättä. Oman hetkeni tullessa en oikein tiedä, miten päin olisin. Kaikki katseet kääntyvät minuun. Olen täysin alasti estradilla. Hymyilen hermostuneesti. Lemmikkien toimintaa arvioivat tuomarit esitellään seuraavaksi. He lähtevätkin pian ensimmäisen elukan matkaan tätä haastattelemaan. Huomaan tilaisuuteni kipittää tässä vaiheessa murkinoimaan yläkertaan.
Lappaessani lasagnea suuhuni törmään tiskillä Tuuliaan.
“Jotenki tuntuu väärältä olla näin korkealla, kun on lemmikki. Pitäskö mun olla alempana?” aprikoin.
“Hmm, ehkä sun pitäis” , Tuulia toteaa.
“Oisk… hei! Mihin mun ruoka katos?” Tiskin takana hääräilevä Tuulian lutka on napannut lautasen käsistäni.
“Ei hätää, se tulee kyllä takaisin” , lutka vastaa ja ojentaa ruokani takaisin. Koirankupissa.
[JATKUU SEURAAVASSA OSASSA]
“Mitäs, jos ei tarvii?” hymyilen takaisin kärsäni alta. “Tässähän on nyt se elukka ja matkustaja samassa.”
“Aivan, krhm, niin…”
“Mä oon siis menossa BDSM-bileisiin. Siellä on lemmikkiteema. Siks mä näytän tältä.”
“Aah, no mutta sehän selittää! Mäkin oon viime aikoina ollu tosi kiinnostunu BDSM:stä, nyt kun on ollu vaimosta eroomisen jälkeen aikaa."
“Oooo, mikä on sun ykkösfetissi?”
“Eritteet.”
“Mitkä niistä?”
“Kaikki.”
“Huu, mulle uloste on vähän hankala. Muut on kyllä mukavan nöyryyttäviä.”
“Sitähän vasta onkin nöyryyttävää saada päälleen.”
“Mmmh, hyvä pointti… Mut sit siinä on se hygienia…”
“Ei siihen kai kukaan oo tähän mennessä kuollu?”
“Ei kai… Tosta muuten piti vissiin kääntyä.”
“Perhana, niin pitiki.”
Saavun aikaisemmalta kerralta tutun vaalean rakennuksen pihaan keskelle ei-mitään. Paikalle tänne lumen ja peltojen keskelle on eksynyt pari muutakin taksia, jotka epätoivoisesti yrittävät päästä pois. Kiitän kuljettajaani hätäisesti ja kipitän vieraiden ohi talon ovelle välittämättä tippaakaan siitä, miltä näytän. Nielaisen. Avaan oven.
Wildclubin eteinen. Muistan varmasti koko loppuelämäni, kun ensimmäistä kertaa otin viattomat enkelin askeleeni tämän kynnyksen yli. Tuolloin vastaani käveli lähes alaston, vain pariin hassuun punaiseen teipinpalaan pukeutunut nainen, ja tervehti minua ystävällisesti. Mietin tuolloin, että mihin helvettiin mä oikeen olen eksynyt. Melkoisen ihanaan helvettiin, olen saanut myöhemmin huomata.
Hiestä märkänä alan riisuutumaan. Nyt tuo kyseinen nainen antaa minulle taatusti satikutia, jos en äkkiä lukitse tylsiä arkivaatteitani pois näkyvistä ja etsiydy hänen eteensä. Hätäisesti viskon kamppeeni vapaaseen lokerikkoon paljastaen samalla samassa tilassa oleville vieraille loputkin eläimellisestä ulkoasustani. Huomaan hieman nolostelevani muuntautumista hempeän vaaleanpunaiseksi, paljon paljasta pintaa ja lateksia tarjoavaksi sorkkaeläimeksi, mutta en ehdi tuota sen enempiä miettiä.
“No siinähän se possu on!” eteiskäytävän mustiin pukeutunut parivaljakko juttelee ilmestyessäni heidän eteensä.
“Tässä kun nyt on vielä hetki aikaa, niin kierräpä possu jokaisen henkilökunnan jäsenen luona kiittämässä”, vaalea Valtiatar virnistää ojentaen kenkänsä. “Voit aloittaa meistä.” Otan huojentuneena käskyn vastaan. Kumarrun lattiatasolle, suipistan huuleni yhteen ja suutelen korkkareita hellästi. Suukot suikautettuani nousen ylös polvilleni ja kiitän arasti hymyillen. Hoidan toki myös Hänen lutkansa jalkineet.
Kierrettyäni Tuulian ohjastamana talon ympäri suudellen ja vienosti punastellen jokaisen paikalla olevan tiimiläisen edessä törmäämme lopuksi Iraan. Tällä kertaa tällä pienikokoisella, mutta henkisesti vahvalla Valtiattarella, on päällään muutakin kuin punaista teippiä.
“Hei Ira. Possulla olis sulle asiaa.” Tuulia sanoo, kuin haluten estää oma-aloitteisuuteni nostaen samalla punan taas kasvoilleni.
“Ai?” Tummahiuksinen Domina sanoo kääntäen lempeän katseensa minuun. Lämmöstä huolimatta minusta tuntuu kuin pienenisin.
“Haluaisin kiittää tästä mahdollisuudesta”, totean ja polvistun. Suutelen kengät hellästi läpi mieleni kihelmöidessä vieraiden keskellä. Kun olen valmis, nousen ylös seisomaan ja hymyilen aurinkoisesti: “Kiitoksia paljon!”
“Kiitos, kun olet”, Ira vastaa hymyillen. Kierros on ohi, joten saan hetken omaa aikaa. Sipsutan yläkertaan haukkaamaan syötävää.
Seuraavaksi on vuorossa lemmikkien esittely. Kaikki kerääntyvät pääaulaan. Paikalla on toinen toistaan näyttävämpiä kissoja, koiria, possuja, kettu, peura sekä monitoimikone. Jokainen eläin esitellään vuorollaan muun juhlaväen tuijottaessa heitä herkeämättä. Oman hetkeni tullessa en oikein tiedä, miten päin olisin. Kaikki katseet kääntyvät minuun. Olen täysin alasti estradilla. Hymyilen hermostuneesti. Lemmikkien toimintaa arvioivat tuomarit esitellään seuraavaksi. He lähtevätkin pian ensimmäisen elukan matkaan tätä haastattelemaan. Huomaan tilaisuuteni kipittää tässä vaiheessa murkinoimaan yläkertaan.
Lappaessani lasagnea suuhuni törmään tiskillä Tuuliaan.
“Jotenki tuntuu väärältä olla näin korkealla, kun on lemmikki. Pitäskö mun olla alempana?” aprikoin.
“Hmm, ehkä sun pitäis” , Tuulia toteaa.
“Oisk… hei! Mihin mun ruoka katos?” Tiskin takana hääräilevä Tuulian lutka on napannut lautasen käsistäni.
“Ei hätää, se tulee kyllä takaisin” , lutka vastaa ja ojentaa ruokani takaisin. Koirankupissa.
[JATKUU SEURAAVASSA OSASSA]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.