Nolostuneena laskeudun lattiatasolle popsimaan annostani muiden ihmisten jalkoihin. Ilman käsiä tietenkin. Minulla on kova nälkä, joten syön nopeasti. Mietin samalla, että tässä olisi otollinen tilanne läiskäistä mua perseelle, kun kerran pylly pystyssä tässä ruokailen. Syötyäni etsiydyn taas Tuulian seuraan ja jatkan keskustelua. Päätämme, että kuljen loppuillan paikasta toiseen konttaamalla. Iloisesti röhkien hihna suussani poistun baarista alakertaan.
“Me haluttais ehkä piiskata sua” , tuntemani mustiin pukeutunut, hemaisevan pitkä brunette toteaa minulle virnuillen. Hän nappaa kiinni hihnastani ja johdattaa minut keskelle aulaa. Hänen miespuolinen leikkikaverinsa tulee sitomaan minut kiinni katosta roikkuvaan voimistelurenkaaseen.
“Muista sitten äännellä korkeelta, niinkun possu, kun sitä lyödään” , brunette sanoo ja hivauttaa ensimmäisen osuman. Päästän niin korkean porsaan vingahduksen, kuin ikinä pystyn. Molemmat läiskivät vuorotellen. Käytössä on hapsupiiskaa, raippaa, ketjupiiskaa. Välillä he käyvät edessäni virnuilemassa minulle ja näyttämässä kidutusvälinettään. Tahti ja lyöntien voima alkaa kiihtyä hyvinkin nopeasti, ja alan ääntelemään toden teolla, jolloin porsaan ääntely vaihtuu kyllä melkoiseksi huutamiseksi. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä ympärilläni olevat vieraat ajattelevat. Hieman kyllä tahtoo hävettää, kun tiedän pitäväni niin kovaa ääntä. Lopulta alan uikuttaa, jolloin kurittajani päättävät lopettaa. He hymyilevät minulle tyytyväisenä. Hiestä märkänä konttaan kohti eteistä.
Saavun varsin jännittävän näyn eteen: Tuulia ja Ira pitävät huolta erään vieraan kullista punaisilla sulilla tätä sivellen. Kyseinen pienirakenteinen miespuolinen olento on huputettu ja hänen kullinsa on aivan pystyssä. Mietin, että hän on varmaankin joko taivaassa tai sitten turhautumisen partaalla. Siirryn lähemmäksi. En malta olla lipaisematta tuota niin kauniisti esillä olevaa kalua. Ira saa tästä vettä myllyynsä.
“Vosu, runkkaa sitä” , Hän käskee. Otan huputetun vieraan kullin sormieni väliin ja alan pumpata. Reaktiosta päätellen hän pitää tästä.
“Vosu, kovempaa.” Lisään vauhtia.
“Vosu, kahdella kädellä.” Otan toisen käden avuksi. Vieraan kroppa alkaa värähdellä.
“Vosu, kiihkeämmin.” Pumppaan vielä nopeammin. Voimakkaampaa värähtelyä.
“Vosu, vielä kiihkeämmin.” Pumppaan niin nopeasti kuin ikinä jaksan. Huppuherra näyttää olevan jo aivan laukeamispisteessä. Hänen kroppansa kouristelee siihen malliin, että hän laukeaa hetkenä minä hyvänsä.
“Vosu, irti!” Ira käskee juuri ennen vieraan kliimaksia. Päästän irti ja katson vierasta. Tunnen sääliä häntä kohtaan. Samalla kyllä hieman virnuilen toisen ahdinkoa. Niin söpöä. Hetken huputetun reagointia katseltuamme Ira toteaa: “Vosu, hae kortsu.” Käväisen aulassa hakemassa kumisen ehkäisyvälineen ja alan asetella sitä yhä huputetun vieraamme kullin päälle.
“Ei, kun suulla” , Ira sanoo.
“Suulla?” , toistan.
“Suulla. Kyllähän nyt kunnon huoran pitää suulla osata kortsu laittaa.” Huokaan syvään. En ole aiemmin laittanut kortsua kenenkään kyrvälle edes käsin. Kuinka voisin onnistua siinä suulla? Noudatan kuitenkin käskyä ja otan ehkäisyvälineen suuhuni, mutta kullin suojaaminen osoittautuu minulta täysin toivottamaksi puuhaksi. Yritän kaikkeni, mutta se ei vain onnistu. Vähän väliä joku vieraista käy minulle vittuilemassa: “Eikö siitä vieläkään tuu mitään?” “Aika säälittävää touhua.” Jopa tuomarit tulevat katsomaan touhujani, ja huomaavat hyvin nopeasti, kuinka surkea olen. Hienoa, sinne meni lemmikkikisankin pisteet.
“Ei tosta kyllä tuu mitään” , Irakin toteaa. Mua alkaa oikeesti vituttaa. Tässä mä hyvää hyvyyttäni yritän suorittaa mahdotonta tehtävää, ja kaikki vaan vittuilee. Lopulta saan luvan suorittaa homman käsin. Vaan ei siitäkään tule mitään. Huppuvieraamme kulli päättää pysyä reunauksensa jälkeen laiskana lahnana, vaikka kuinka sitä runkkaan. Ilkkuminen jatkuu kunnes mun on lopulta hyväksyttävä tappioni. Syvästi nöyryytettynä palaan kontaten aulaan.
Vaan enpä ehdi kauaa harmitella, kun jo löydän itseni seuraavan piiskaavan pariskunnan käsistä. Käteni sidotaan kyynärpäistä kahteen katosta roikkuvaan voimistelurenkaaseen ja jalkani takana olevaan lemmikkihäkkiin sellaiselle etäisyydelle, että joudun seisomaan päkiöilläni. Minua sitova ilkikurinen vieras virnuilee hyväntahtoisen ärsyttävästi. Voi hyvä helvetti, mikä asento. Ja todellakin: heti, kun ensimmäinen isku paukahtaa pakaroilleni haluan sanoa turvasanan. Puren kuitenkin hampaat yhteen ja tyydyn huutamaan tuskissani. Kyseinen asento tekee piiskan vastaanottamisesta hyvin tuskaisaa. En voi myötäillä liikkeen mukana, enkä väistellä, joten jokaikinen humahdus painuu kankkuuni täydellä voimalla tehden uuden ruhjeen joka lyönnillä. En kestä tätä painavaa ruoskaa kuin parisenkymmentä osumaa ennen kuin huudan: “keltainen!”
[JATKUU SEURAAVASSA OSASSA]
“Me haluttais ehkä piiskata sua” , tuntemani mustiin pukeutunut, hemaisevan pitkä brunette toteaa minulle virnuillen. Hän nappaa kiinni hihnastani ja johdattaa minut keskelle aulaa. Hänen miespuolinen leikkikaverinsa tulee sitomaan minut kiinni katosta roikkuvaan voimistelurenkaaseen.
“Muista sitten äännellä korkeelta, niinkun possu, kun sitä lyödään” , brunette sanoo ja hivauttaa ensimmäisen osuman. Päästän niin korkean porsaan vingahduksen, kuin ikinä pystyn. Molemmat läiskivät vuorotellen. Käytössä on hapsupiiskaa, raippaa, ketjupiiskaa. Välillä he käyvät edessäni virnuilemassa minulle ja näyttämässä kidutusvälinettään. Tahti ja lyöntien voima alkaa kiihtyä hyvinkin nopeasti, ja alan ääntelemään toden teolla, jolloin porsaan ääntely vaihtuu kyllä melkoiseksi huutamiseksi. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä ympärilläni olevat vieraat ajattelevat. Hieman kyllä tahtoo hävettää, kun tiedän pitäväni niin kovaa ääntä. Lopulta alan uikuttaa, jolloin kurittajani päättävät lopettaa. He hymyilevät minulle tyytyväisenä. Hiestä märkänä konttaan kohti eteistä.
Saavun varsin jännittävän näyn eteen: Tuulia ja Ira pitävät huolta erään vieraan kullista punaisilla sulilla tätä sivellen. Kyseinen pienirakenteinen miespuolinen olento on huputettu ja hänen kullinsa on aivan pystyssä. Mietin, että hän on varmaankin joko taivaassa tai sitten turhautumisen partaalla. Siirryn lähemmäksi. En malta olla lipaisematta tuota niin kauniisti esillä olevaa kalua. Ira saa tästä vettä myllyynsä.
“Vosu, runkkaa sitä” , Hän käskee. Otan huputetun vieraan kullin sormieni väliin ja alan pumpata. Reaktiosta päätellen hän pitää tästä.
“Vosu, kovempaa.” Lisään vauhtia.
“Vosu, kahdella kädellä.” Otan toisen käden avuksi. Vieraan kroppa alkaa värähdellä.
“Vosu, kiihkeämmin.” Pumppaan vielä nopeammin. Voimakkaampaa värähtelyä.
“Vosu, vielä kiihkeämmin.” Pumppaan niin nopeasti kuin ikinä jaksan. Huppuherra näyttää olevan jo aivan laukeamispisteessä. Hänen kroppansa kouristelee siihen malliin, että hän laukeaa hetkenä minä hyvänsä.
“Vosu, irti!” Ira käskee juuri ennen vieraan kliimaksia. Päästän irti ja katson vierasta. Tunnen sääliä häntä kohtaan. Samalla kyllä hieman virnuilen toisen ahdinkoa. Niin söpöä. Hetken huputetun reagointia katseltuamme Ira toteaa: “Vosu, hae kortsu.” Käväisen aulassa hakemassa kumisen ehkäisyvälineen ja alan asetella sitä yhä huputetun vieraamme kullin päälle.
“Ei, kun suulla” , Ira sanoo.
“Suulla?” , toistan.
“Suulla. Kyllähän nyt kunnon huoran pitää suulla osata kortsu laittaa.” Huokaan syvään. En ole aiemmin laittanut kortsua kenenkään kyrvälle edes käsin. Kuinka voisin onnistua siinä suulla? Noudatan kuitenkin käskyä ja otan ehkäisyvälineen suuhuni, mutta kullin suojaaminen osoittautuu minulta täysin toivottamaksi puuhaksi. Yritän kaikkeni, mutta se ei vain onnistu. Vähän väliä joku vieraista käy minulle vittuilemassa: “Eikö siitä vieläkään tuu mitään?” “Aika säälittävää touhua.” Jopa tuomarit tulevat katsomaan touhujani, ja huomaavat hyvin nopeasti, kuinka surkea olen. Hienoa, sinne meni lemmikkikisankin pisteet.
“Ei tosta kyllä tuu mitään” , Irakin toteaa. Mua alkaa oikeesti vituttaa. Tässä mä hyvää hyvyyttäni yritän suorittaa mahdotonta tehtävää, ja kaikki vaan vittuilee. Lopulta saan luvan suorittaa homman käsin. Vaan ei siitäkään tule mitään. Huppuvieraamme kulli päättää pysyä reunauksensa jälkeen laiskana lahnana, vaikka kuinka sitä runkkaan. Ilkkuminen jatkuu kunnes mun on lopulta hyväksyttävä tappioni. Syvästi nöyryytettynä palaan kontaten aulaan.
Vaan enpä ehdi kauaa harmitella, kun jo löydän itseni seuraavan piiskaavan pariskunnan käsistä. Käteni sidotaan kyynärpäistä kahteen katosta roikkuvaan voimistelurenkaaseen ja jalkani takana olevaan lemmikkihäkkiin sellaiselle etäisyydelle, että joudun seisomaan päkiöilläni. Minua sitova ilkikurinen vieras virnuilee hyväntahtoisen ärsyttävästi. Voi hyvä helvetti, mikä asento. Ja todellakin: heti, kun ensimmäinen isku paukahtaa pakaroilleni haluan sanoa turvasanan. Puren kuitenkin hampaat yhteen ja tyydyn huutamaan tuskissani. Kyseinen asento tekee piiskan vastaanottamisesta hyvin tuskaisaa. En voi myötäillä liikkeen mukana, enkä väistellä, joten jokaikinen humahdus painuu kankkuuni täydellä voimalla tehden uuden ruhjeen joka lyönnillä. En kestä tätä painavaa ruoskaa kuin parisenkymmentä osumaa ennen kuin huudan: “keltainen!”
[JATKUU SEURAAVASSA OSASSA]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.