Käytän minulle määrättyjä lääkkeitä (ja usein myös alkoholia) tiedostaen väärin. Hakkaan välillä raivohulluna mustekynällä, korvakorulla tai millä vain itseäni. Kärsin myös syömishäiriöstä. Mikään ei tuo iloa tai surua.
Äitini jätti minut aprillipäivänä, koska pääni magneettikuvista ei löytynyt vikaa. Äiti on elämäni tärkein henkilö.
Nyt istun yksin kämpässäni ja itken. Uni ei tule. Olen ihan lapsi. En ole koskaan kokenut edes kuukautisia, vaikka olen parikymppinen. Haluaisin halata pörröistä nallea ja kurkata sängyn alle, onko siellä mörköjä.
Äitini jätti minut aprillipäivänä, koska pääni magneettikuvista ei löytynyt vikaa. Äiti on elämäni tärkein henkilö.
Nyt istun yksin kämpässäni ja itken. Uni ei tule. Olen ihan lapsi. En ole koskaan kokenut edes kuukautisia, vaikka olen parikymppinen. Haluaisin halata pörröistä nallea ja kurkata sängyn alle, onko siellä mörköjä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokeeko äiti, että nyt pärjäilet itsenäisesti ja ei haluaa että aikuistut.
Äitisi ihan takuulla rakastaa sinua kaikesta huolimatta ja kokee että liika höösääminen on este aikuistumisessa.
Oletko kärsinyt syömishäiröistä kun ei ole ollut menkkoja vai onko syynä jokin hormonaalinen häiriö. Kuukautiset eivät tee kenestäkään ihmistä vaan ovat yksi fysiologinen toiminta.
Eikö ole ihan hyvä uutinen, että aivosi ovat terveet. Älä vaivu liikaa itsesääliin vaan terästäydy ja päätä tehdä jotain minuuttasi rakentavaa.
Se, ettei magneettikuvani sanoneet mitään pahaa, oli itselleni lievä (ja ilmeisesti äidilleni hirveä) pettymys. Päässähän minulla viiraa, vaikka itsetuhoisuuden takia fyysisiäkin pysyviä vammoja on jäänyt. Esim. luusto ja hampaat aivan paskana, sekä sydän on meinannut pari kertaa pettää ihan tehohoidon tarpeeseen asti. Haima-, maksa- ja munuaisarvotkin ovat vuorollaan kiukutelleet.
Päässäni leijuu kysymys, miksi olen ollut yli puolet elämästäni masentunut ja melkein yhtä kauan pelleillyt ruualla. Monet lääkkeet, useat pitkät osastohoidot eri sairaaloissa ja kolmivuotinen Kelan tukema psykoterapiakin on koettu.