Se pitää hyväksyä ja itseään kunnioittaa. Kun itse on itselle arvokas, kunnioittaa muitakin. Ei enää halua ketään tuomita. Negatiivinen... ihmiset eivät tiedä kuinka suuresti he ovat negatiivisia. Ikävä on positiivinen, jos se muuttaa ihmistä.. parempaan päin. Ikävä on todellinen tunne. Se ei ole pahasta. Jos et saanut hyvää kasvatusta, ei se vielä ole myöhäistä.
Kasvata itse itsesi hyväksi.
Tämä nainen läks hus pois. Muistutan.. ette ole kukaan toinen toistanne huonompia.
Ette edes parempiakaan.
Kasvata itse itsesi hyväksi.
Tämä nainen läks hus pois. Muistutan.. ette ole kukaan toinen toistanne huonompia.
Ette edes parempiakaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
90%+of+average+human+being,+give+too+much+of+a+fuck+on+daily+activities.
Eipä pidä paikkaansa, että itsessä se suurin vika. Suhteeni kestämättömyttä en laita omaan piikkiin. Ainahan toinen voi joustaa ja joustaa omista tarpeista loputtomasti, mutta jossainkohtia kosahtaa.
Sitten se oli oma vika että jäi sellaiseen suhteeseen. Ihminen joka terveellä tavalla rakastaa ja kunnioittaa itseään, ei anna itseään poljettavan.
Kuten aloittaja sanoo. - Se pitää hyväksyä ja itseään kunnioittaa. Kun itse on itselle arvokas, kunnioittaa muitakin. Ei enää halua ketään tuomita. Negatiivinen... ihmiset eivät tiedä kuinka suuresti he ovat negatiivisia. -
Se ei ole mitään rakkautta jäädä ja alistua, se on itsensä mitätöintiä ja halveksumista. Jopa itsevihaa. Ja se tuhoaa ihmisen sisältä.
Tuo ei pidä paikkaansa. Toiselle pitää antaa mahdollisuus korjata asioita! Aina se ei onnistu, entä sitten ei tarvitse jäädä jossittelemaan.
Juuri luin erittäin hyvän yleisöosaston kirjoituksen, jossa toivottiin vanhempien keskittyvän vauvoihinsa ja lapsiinsa sen sijaan että räpläävät koko ajan luurejaan. Itsensä arvokkaaksi tunteminen lähtee jo sieltä vauva-ajoista, oman vanhemman / vanhempien ihailevista katseista ja läsnäolosta.
Samaa olen hyvin usein miettinyt. Äiti tai isä lastenrattaiden kanssa. Istuinosa on käännetty menosuuntaan, lapsi ei saa katsekontaktia vanhempaan. Kännykkä kourassa ja silmät kännykässä. Lapsi hiekkalaatikolla. Vanhempi penkillä syventyneenä kännykkään. Lapsi yrittää näyttää jotain, sanoa jotain, "joo... ei nyt." Edes katse ei nouse hetkeksikään.
Äiti imettää vastasyntynyttä, kännykkä toisessa kädessä. Ei katsekontaktia. Tai vauva yksin tuttipullon kanssa, on aikaa ja vapaa ottamaan sen ensiarvoisen kännykän esiin!
Katsekontakti, joka on heti vastasyntyneelle erittäin tärkeä, jää saamatta. Syli ja läheisyys jää saamatta. En nyt kerkiä kun pitää katsoa se ja tämä, kännykästä.
Hyvä että se nukkuu/ miks p.rkele se ei nuku! että pääsen nettiin!
Kauhulla ajattelen mitä tästä sukupolvesta kasvaa! Ei voi hyvää seurata.
Tuota näkee tosiaan paljon, liikaa.
Onneksi näkee muutakin, ja toivottavasti nuo vanhemmat saadaan jollain keinolla havahtumaan.
On teillä tosiaan isoja ongelmia, jos nuo ovat teille niitä suurimpia ongelmia. Voi, voi. Kaikkeen ei pidä tosiaan alistua. Itse olen hyvinkin kiltti ja lämmin ihminen, jos minullekin ollaan sellaisia. Ja niinkuin joku tuolla ylempänä kehoitti vaan lähtemään niin lähtiessäkin pyrin hyvätapaisuuteen, mutta jos toinen toimii toisin ja kurjasti niin kyllä osaan puolustautua ja tiedän tässä tapauksessa, että häviää enemmän silloin. Ylipäätään muutoinkin uskon enkä vain usko vaan myös toimin ennemmin tai myöhemmin.
En muita syytä tästä. Oma vikani kaikki oli ja on jos jotakin vielä on.
Joo lisään kiitos muistutuksesta oi suuri opettaja. Minäkin nainen ja poistun samoin tein.