2kk seurustellut

Hohhoijaa vanha vitsi kerro uus sivu 176

eli sama u meet baariin ja isket äijän ja tuut raskaaksi?
tottakai se onilon asia jos on sellanen onni..
mutta miettisin tarkkaan seurustelunne on vasta alku huumaa mitä sitten kun oikea arki tulee vastaan...

kaikesta huolimatta onnea =)

Enpä pistäis rahojani likoon tuon suhteen puolesta. Veikkaan, että ei nää vappua... ja taas on maailma saanu uuden teiniyh:n.

musta on aika aikasta raskauteen.. varsinkaan jos ette oo tuntenu kauaa toisia.. harmi jos sustakin tulee sit joku kaunis päivä yh-äiskä. ei oo kivaa..:( miettikää viel..

Me [minä olin 19v. ja mies oli 26v.] kun tavattiin. Alle kaksi kuukautta, oltiin kihloissa. Ja me haaveiltiin Juniorista :D

Haave toteutui, totesin olevani raskaana n.2½kk tapaamisesta. Vaavi oli siis haluttu ja suunniteltu. Tunsimme kumpikin alusta asti, että olemme aina tunteneet toisemme ja kuulumme yhteen.

Kohta siitä on aikaa 2v. Poika on nukkumassa omassa pinnasängyssään, isin synnäriltä ostama "Koila" [=koira] kainalossaan. Yhdessä ollaan ja pysytään.

Näinkin voi käydä ja käykin. Tämä vain tiedoksi niille skeptikoille, jotka väittävät ettei näin voi käydä.

Sen vain tietää, kun Se Oikea kävelee kohdalle [siinä vain tennarit heilahtaa, kun toinen vetää maton alta].

me oltiin seurusteltu 3vk ku sain positiivisen tuloksen testistä. nyt kihloissa, ja rv 13 5 ja onnellisia ollaan. joka päivä enemmän rakkautta tulee esille..:)

Mä haluun tohon sanoo et jokainen tyylillään.. Ei kannata ajatella et tapahtuuko asiat liian nopeesti vai ei.. Se miltä teistä tuntuu on oikein..

Mulla itsellä on sellanen tilanne et aloin 18v. seurusteleen saman ikäisen pojan kanssa.. Muutettiin siitä kahden kuukauden päästä yhteen ja siitä pari viikkoo, mentiin kihloihin.. Tasan kaks vuotta kihloihin menon jälkeen synty esikoinen!! Nyt ollaan oltu jo reilu vuosi naimisissa ja esikoinen on kolme vuotias, kuopus 4,5 kuukautta!! Nyt ollaan oltu yhteensä viis ja puol vuotta yhdessä!! Elikkäs tahdon vain tällä osoittaa todex sen että välttämättä aika ei ratkase mitään!! ONNEA TEILLE OIKEIN PALJON ja toivotaan kaiken sujuvan hyvin!!

minullakin. tulin heti raskaaksi kun tapasin mieheni. itse emme asiasta tienneet kuin vasta monen viikon kuluuttua (kuukautiset tuli alkuun normaalisti) vielä yhdessä ollaan. tyttö nyt 10kk minä 19 mies 28. hyvin on mennyt ainakin tähän asti ja rakkautta on löytynyt, toki myös vastoinkäymisiä ollut.. joillakin tälläinen onnistuu, oppii elämään heti kolmistaan eikä ensin kaksistaan. mekin muutettiin yhteen vasta 1kk ennen tytön syntymää.. onnea teille odotukseen. jos tahdot mailailla laita osoitettas..

Meillä nyt ei oo ihan (läheskään) samanlainen tilanne. Ollaan oltu ny reilu 1½ vuot yhdes, ja koettu sinä aikana todella paljon, mm. elinsiirto. Mä oon 21 ja avomies 27.

Mut sillon alussa.. Oltiin oltu jotain kuukaus yhdes, ku päätettiin jättää ehkäsy kokonaan pois ja toivoa et tärppäis. Kuukaus sen jälkeen mentiin kihloihin. Syksyllä 2003 saatiin tietää etten voi saada "luomulapsia", tarkotus oli jo silloin mennä hoitoihin, mutta molemmille tuli leikkauksia tai muita sen estävia terveydellisiä ongelmia. Nyt kaikki muuten kunnossa, mutta avokin tän hetkinen lääkitys estää hoidot (ja ylipäätään yrittämisen) seuraavan 9kk:n ajan. :(
Ehditään ainakin naimisiin ennen lapsen syntymää, sillä kesähäitä tässä on jo järjestelty alkutalvesta asti. :)

Mut siis "pointtina" oli, et ei sillä yhdessäolon ajalla ole niinkään väliä, jos toista tosissaan rakastaa. Jos tuntee kuuluvansa yhteen toisen kanssa, ni antaa mennä vaan.

Kyllä voi onnistua, jos molemmat panostavat sen eteen ja töitä tehdään yhdessä, mutta! on todella suuri mahdollisuus, että koko homma kaatuu niskaan. 2kk seurustelu, kun ei viellä ole opettanut tuntemaan toista, kuin pintapuolisesti. Tutustuminen toiseen ja sitten viellä vauvan saanti siihen väliin voi tosiaan olla aika kova pala purtavaksi.

Meillä kävi niin, että muutaman kuukuauden seurustelun jälkeen ilmoitti vauva tulostaan. Me itse funtsittiin, että kokeillaan sitten. Itse kun en todellakaan nähnyt aborttia vaihtoehtona. Täytyy sanoa, että ekavuosi oli yhtä helvettiä meille molemmille. Meillä oli täysin erinlaiset maailmankuvat, haaveet ja käsitykset siitä miten perhe-elämä menee tai parisuhde.

Nyt meillä on lapsia "jo" kaksi ja yhdessä ollaan oltu ja koettu ja yhdessä varmasti pystäänkin, ainakin tuntuu, että sellaista ei voi tulla mikä voisi tämän parisuhteen kaataa, kun ei se ole kaatunut mistään muustakaan.

Mutta meillä kävi onni, koska huolimatta kaikesta erinlaisuudesta, niin yhdestä asiasta olimme samaa mieltä: Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat ja olimme valmiita tekemään töitä sen eteen, että hän ne saa ja ettei kummastakaan tunnu siltä, että on joutunut "luopumaan" jostain, vaikka kummatkin kuitenkin joutuivat vetämään elämän uusiksi ja luopumaan erinäisistä asioista tai laittamaan ne sivuun hetkeksi. Mutta töitä se vaati ja monesti oltiin valmiita heittämään hanskat tiskiin tai ainakin mieli olisi tehnyt..

Itse kerkisin seurusteleen 3kk ja pamahdin paksuksi, nyt poika 16v ja yhä yhdessä ei tosin vieläkään naimisissa ja lapsia on kertyny 5. Tuulta ja myrskyä suhteeseen on sopinu, mutta toimii yhä.

Tiedän tapauksia että on onnistunut..ja hyvin mene vielä monen kymmenen vuoden päästä..
Onnea ja toivottavasti kaikki menee hyvin, vauvan sekä suhteen kannalta..!=)

Minä ja mieheni olemme asuneet yhdessä hiukan yli 2kk ja pikkuinen on "työn alla"..juu, tiedän, joidenkin mielestä taas yksi teiniäiskä lisää..mutta joistain on 15v äidiksi ja joistain 3-kymppisenä joistain ei koskaa..Koulutusta ei ole, työpaikka kyllä, paperit on tarkoitus hankkia äityis loman jälkeen..tiedän emme ole kauaa yhdessä olleet, mutta tässsä kun on saman katon alla asunut oppii tuntemaan toisen erittäin hyvin, enkä nyt väitä etä tunnetaan toisemme läpikotaisesti, siihen menee kymmeniä vuosia..
Uskon siihen että silloin kun sen "oikean" löytää, sen tietää, mutta niin pitää tuntea koko ajan ei vain alkuhuumassa..
ja siitä kun sanoitte että suhde ei vappua näe tms..voi hyvinkin nähdä, jso suhteemn eteen tekee töitä. yh-äitejä on paljon, mutta minkäs sille voi..? jotkut tajuaa parin pvän yhdessä ollon jälkeen ettei mitään tule, jotkut vasta 20vuoden päästä, että vuodet meni hukkaan ja aivan väärän ihmisen kanssa.

Suhde vaatii työtä ja elämä ei ole ruusunpunaista unelmaa, kaikki ei mene aina niin kuin on suunnitellut..liian moni eroaa mielestäni liian helposti, me ihmiset emme aina tee niin kuin pitäisi, eli selvittää asiat ja jutella..

Älkää tuomitko kaikkia nuoria äitejä..jookos?