Viha sairastuttaa

Katso synonyymit guukkelista.

Tarkoitit varmaan että sinä et niin kovaa tunnetta kanna mukanasi?

hmp.f kirjoitti:

Tarkoitit varmaan että sinä et niin kovaa tunnetta kanna mukanasi?

Kannatko sinä? Minun elämääni ei kuulu viha.

korppis11 kirjoitti:

Kannatko sinä? Minun elämääni ei kuulu viha.

Kannoin joskus. Nykyisin on jäänyt vähemmälle. Voin silti helposti kuvitella itseäni siihen tilanteeseen uudestaan, jolloin olisi syytä vihata. Jos joku kajoaisi mun lapsiini.

hmp.f kirjoitti:

Kannoin joskus. Nykyisin on jäänyt vähemmälle. Voin silti helposti kuvitella itseäni siihen tilanteeseen uudestaan, jolloin olisi syytä vihata. Jos joku kajoaisi mun lapsiini.

Lue lisää

Itse asiassa vastasit aloitukseesi, annoit kasvot vihalle. Sukua murhataan, lapsi riistetään, läheisiä loukataan. Perussyy maailman konflikteille, kannattaako?
Ei, lapset kasvavat aikuiseksi he oppivat puolustamaan itseään tai sitten eivät, mutta äidin "valta" lapsiin rapisee pala palalta kun kuvaan astuvat lasten tulevat puolisot.

korppis11 kirjoitti:

Itse asiassa vastasit aloitukseesi, annoit kasvot vihalle. Sukua murhataan, lapsi riistetään, läheisiä loukataan. Perussyy maailman konflikteille, kannattaako?
Ei, lapset kasvavat aikuiseksi he oppivat puolustamaan itseään tai sitten eivät, mutta äidin "valta" lapsiin rapisee pala palalta kun kuvaan astuvat lasten tulevat puolisot.

Lue lisää

Tämä vastaus jäi vähän kryptiseksi mulle, en pysty seuraamaan sun ajatusta.

Se että äidin "valta" rapisee, tuskin aiheuttaa vihaa, tai edes vihastumista?

Uutisissa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan vihan alla on kaksinkertainen mahdollisuus saada sydärin. Tutkimus oli ikään kuin vihan näkökulmasta, eikä sydärin. Ei tutkittu että mikä aiheuttaa eniten sydänvaivoja.

Mutta varmaan olet oikeassa, stressi ja ruokavalio ja geeniperimäkin varmasti korjaa suuremman sadon kuin viha.

Viha ja vihastus ovat minustakin eri asioita. Kestävää, sitkeää vihaa en oikein ymmärrä. Siihen tarvitaan kyllä jonkinasteinen luonnevika.
Kai se vihastuskin verenpainetta nostaa, ainakin sydänsairaita kehotettiin ennen välttämään voimakkaita tunnelatauksia.

demeter1 kirjoitti:

Viha ja vihastus ovat minustakin eri asioita. Kestävää, sitkeää vihaa en oikein ymmärrä. Siihen tarvitaan kyllä jonkinasteinen luonnevika.
Kai se vihastuskin verenpainetta nostaa, ainakin sydänsairaita kehotettiin ennen välttämään voimakkaita tunnelatauksia.

Lue lisää

Ajatellaampa näitä lapsisotilaita, joille lapsesta alkaen opetetaan vihaa ja tappamista.
Alle parikymppisinä jo ovat henkisiä raunioita. Onhan näistä nähty dokumentteja ja ollut kirjoituksia.

eppu2 kirjoitti:

Ajatellaampa näitä lapsisotilaita, joille lapsesta alkaen opetetaan vihaa ja tappamista.
Alle parikymppisinä jo ovat henkisiä raunioita. Onhan näistä nähty dokumentteja ja ollut kirjoituksia.

Lue lisää

Lapsisotilaista oli aika järkyttävä dokumentti pari iltaa sitten telkkarissa. Kun heille annetaan huumeita, pelko haihtuu ja heistä tulee "kunnon sotilaita". Eli huumeiden avulla sotia taidetaan nykyään käydä, eikä enää riitä Pervitin. Täytyy olla tujumpaa tavarampaa...

demeter1 kirjoitti:

Lapsisotilaista oli aika järkyttävä dokumentti pari iltaa sitten telkkarissa. Kun heille annetaan huumeita, pelko haihtuu ja heistä tulee "kunnon sotilaita". Eli huumeiden avulla sotia taidetaan nykyään käydä, eikä enää riitä Pervitin. Täytyy olla tujumpaa tavarampaa...

Lue lisää

Järkyttävää, mitä kaikkea kamalaa maailmassa tapahtuu edelleen.
Muistan, miten kuvittelimme joskus 1970-luvulla, että maailma olisi muuttunut kaikkialla jo hyväksi vuosisadan ja -tuhannen alettua.

Jotenkin tuntuu että me Suomalaisetkin joudumme vielä kriisiin. Ihmiset valittaa ja vaativat lisää yhteiskunnalta, kukaan ei halua luopua viidestä eurostakaan. Vanhat valittaa kun kaikki palvelut ei ole ihan kynnyksellä, ruoka huonoa joka tuodaan päivittäin nenäneteen. Lapset kuvaa annoksen, tai puolet siitä, ja kuva faseen. Taidetaan olla opetuksen tarpeessa. Tulee mieleen aina se Serbialainen vanhus istumassa rauniolla"me olemme ansainneet tämän sodan, meitä rangaistaan"he eivät osanneet arvostaa sitä kun kaikki oli hyvin.

Eppu2, tutkimuksen mukaan viha nostattaa pulssia ja verenpainetta, ja sen mukaan olisi kaksinkertainen mahdollisuus sairastua. Mutta kyllähän ne hormoonitkin vaikuttaa uneen ja sen laatuun, ja senkin on sanottu vaikuttavan.

demeter1 kirjoitti:

Lapsisotilaista oli aika järkyttävä dokumentti pari iltaa sitten telkkarissa. Kun heille annetaan huumeita, pelko haihtuu ja heistä tulee "kunnon sotilaita". Eli huumeiden avulla sotia taidetaan nykyään käydä, eikä enää riitä Pervitin. Täytyy olla tujumpaa tavarampaa...

Lue lisää

Pieniä mieliä on niin helppo aivopestä, hirvittävää että joku/jotkut haluaa näin tehdä.

Joskus kauan aikaa sitten tein tänne aloituksen tästä ilmiöstä, Joseph Konysta. Tapaus järkytti niin vietävästi kun yksi amerikkalainen teki oman auttamisjärjestön, ja sai asian ihmisten tietoisuuteen. Sekin järkytti, kun ihmiset asettui häntä vastaan. Lopuksi hän sekosi.

Reeta3 kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että me Suomalaisetkin joudumme vielä kriisiin. Ihmiset valittaa ja vaativat lisää yhteiskunnalta, kukaan ei halua luopua viidestä eurostakaan. Vanhat valittaa kun kaikki palvelut ei ole ihan kynnyksellä, ruoka huonoa joka tuodaan päivittäin nenäneteen. Lapset kuvaa annoksen, tai puolet siitä, ja kuva faseen. Taidetaan olla opetuksen tarpeessa. Tulee mieleen aina se Serbialainen vanhus istumassa rauniolla"me olemme ansainneet tämän sodan, meitä rangaistaan"he eivät osanneet arvostaa sitä kun kaikki oli hyvin.

Lue lisää

Reeta, olen kyllä samaa mieltä. Tuntuu että ihmiset kaivaa päänsä puskaan, eivät halua nähdä todellisuutta. Ei edes kaikki päättäjät. Saa nähdä mihin se meidät vie, minkälaisen Suomen annamme perinnöksi.

hmp.f kirjoitti:

Eppu2, tutkimuksen mukaan viha nostattaa pulssia ja verenpainetta, ja sen mukaan olisi kaksinkertainen mahdollisuus sairastua. Mutta kyllähän ne hormoonitkin vaikuttaa uneen ja sen laatuun, ja senkin on sanottu vaikuttavan.

Lue lisää

Pulssi ja verenpaine nousee, kun vereen erittyy runsaasti stressihormoonia (kortisoli). Myös viha voi olla aiheuttajana.

Yeap, viha tai mikä tahansa yht'äkkinen suuri mullistus mielessä. Siis myös suuri ilo ja riemu, onni jonka määrä ylitää sietokyvyn, sekin voi saada aikaan ylläreitä elimistössä.

Käväisin meirän muorilla iltapäivällä ja hän sanoi samoin kuin "Reeta": pitäisi tulla sota että ihmiset ymmärtäisivät yhtään mistään mitään kun ajattelu pitäisi aloittaa A:sta uudelleen. Siitä on aika kauan, vuosikymmeniä, kun tätini sanoi samalla lailla, silloin kauhistuin ja loukkaannuin. Enää en, ihmiset ovat kuin tyhjiä tynnyreitä, kumisevat onttouttaan kun kaikkea hyvää ja helppoa on liikaa.

Liiankovaopetus kirjoitti:

Yeap, viha tai mikä tahansa yht'äkkinen suuri mullistus mielessä. Siis myös suuri ilo ja riemu, onni jonka määrä ylitää sietokyvyn, sekin voi saada aikaan ylläreitä elimistössä.

Käväisin meirän muorilla iltapäivällä ja hän sanoi samoin kuin "Reeta": pitäisi tulla sota että ihmiset ymmärtäisivät yhtään mistään mitään kun ajattelu pitäisi aloittaa A:sta uudelleen. Siitä on aika kauan, vuosikymmeniä, kun tätini sanoi samalla lailla, silloin kauhistuin ja loukkaannuin. Enää en, ihmiset ovat kuin tyhjiä tynnyreitä, kumisevat onttouttaan kun kaikkea hyvää ja helppoa on liikaa.

Lue lisää

Niin, kun ollaan jossain ääriolosuhteissa, missä on kysymys vaikkapa hengissä selviämisessä, silloin ihmiset puhaltavat yhteen hiileen.
Turhat niuhotukset jäävät taka-alalalle.
Tuosta, kun sanoit, että ´ylittää sietokyvyn´ johtui mieleen, kun olen joskus lukenut lottovoittajista, jotka ovat saaneet yht´äkkiä miljoonia, onkin elämä lähtenyt alamäkeen.

Liiankovaopetus kirjoitti:

Yeap, viha tai mikä tahansa yht'äkkinen suuri mullistus mielessä. Siis myös suuri ilo ja riemu, onni jonka määrä ylitää sietokyvyn, sekin voi saada aikaan ylläreitä elimistössä.

Käväisin meirän muorilla iltapäivällä ja hän sanoi samoin kuin "Reeta": pitäisi tulla sota että ihmiset ymmärtäisivät yhtään mistään mitään kun ajattelu pitäisi aloittaa A:sta uudelleen. Siitä on aika kauan, vuosikymmeniä, kun tätini sanoi samalla lailla, silloin kauhistuin ja loukkaannuin. Enää en, ihmiset ovat kuin tyhjiä tynnyreitä, kumisevat onttouttaan kun kaikkea hyvää ja helppoa on liikaa.

Lue lisää

Katastrofi on helpompaa saada aikaan nykyään kuin ennen. Koska olemme täysin riippuvaisia sähköstä ja internetistä yms. Jos ne katkeaa, niin on täydellinen katastofi.
Ei mikään toimi. Ei autoilla ajeta, kun bensaa ei saa. Kaupat ei voi myydä. Rahaa ei ole, se on nettipankeissa. Jääkaapit ja pakastimet sulaa, sähköhelloilla ei keitetä eikä sähköuuneissa paisteta. Hytistään nälissään ja juodaan jotain vettä jostain järvestä tai jos jollain on kaivo. Takkoja ja takkapuita ei ole. Kaukolämpö ei toimi. Se on niin paha tilanne, että olisi aihetta miettiä tosissaan. Ja jättää jotain vanhan mallin varmistuksia.

Nii-in, ja kuvittele: kukaan ei mieti. Tässä yhteiskunnassa ei ole minkäänlaisia varajärjestelmiä. Mitä se kertoo, mistä se kertoo?

Nojoo.... mutta olen myös nähnyt ihmisen joka sanoo olevansa valmis kuolemaan koska tahansa, ja taistelevan sitten kuitenkin kynsin hampain kun se lähestyy.

Suurin osa haluaa elää elämänsä mahdollisimman pitkään, ja senkin ajan terveenä. Sydärihän tai infarkti ei välttämättä tapa, se jättää sut vaan jonnekin hoidettavaksi.

Tuossa olisi hyvä tutkimusaihe.

Tuo on se vanha oppi, jota noudattavat hoitavat itseään kuten se kiljuva ja haukkuva opettaja. Sii muiden ihmisten terveyden kustannuksella.

Ei vihan purkamiseen tarvita kuin hyvä lenkki,
Esko Salminen sanoi: "Kantapään kautta katuun!"

ÄLÄ-älä--- kirjoitti:

Tuo on se vanha oppi, jota noudattavat hoitavat itseään kuten se kiljuva ja haukkuva opettaja. Sii muiden ihmisten terveyden kustannuksella.

Ei vihan purkamiseen tarvita kuin hyvä lenkki,
Esko Salminen sanoi: "Kantapään kautta katuun!"

Lue lisää

Kyllä se viha pitää purkaa pois sisältään ja mahdollisimman nopeasti, mutta ehdottomasti ei toisiin ihmisiin (eikä eläimiinkään).
Menee vaikka metsään ja vääntää isot kivet paikoiltaan ja kannot ylös juurineen. Samalla kun vielä huutaa minkä keuhkot kestää, niin eiköhän se pahin viha ole jo purkautunut ja tulee laulellen ja vihellellen takaisin kotia.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Kyllä se viha pitää purkaa pois sisältään ja mahdollisimman nopeasti, mutta ehdottomasti ei toisiin ihmisiin (eikä eläimiinkään).
Menee vaikka metsään ja vääntää isot kivet paikoiltaan ja kannot ylös juurineen. Samalla kun vielä huutaa minkä keuhkot kestää, niin eiköhän se pahin viha ole jo purkautunut ja tulee laulellen ja vihellellen takaisin kotia.

Lue lisää

Jahhaaa. Missäs kunnossa se sinun lähimetsikkösi on? Sitä vaan että oletkos kovinkin stä myllännyt vihanpoiston merkeissä.

No joo, en ihan noin fyysistä hommaa harrasta mutta kyllä sekin auttaa kun kunnon happihyppelylle malttaa lähteä. Ainakin vähenee se potutus.

ÄLÄ-älä--- kirjoitti:

Tuo on se vanha oppi, jota noudattavat hoitavat itseään kuten se kiljuva ja haukkuva opettaja. Sii muiden ihmisten terveyden kustannuksella.

Ei vihan purkamiseen tarvita kuin hyvä lenkki,
Esko Salminen sanoi: "Kantapään kautta katuun!"

Lue lisää

En ole samaa mieltä, voi olla että tuollainen sopii jollekin.
Ei minun tarvinnut hakata nyrkkeilysäkkiä eikä kiljua. En myöskään lenkkeillyt tavallista enempää.
Sanoin sanottavani, en halunnut olla missään tekemisissä näiden ihmisten kanssa.
Minusta on normaalia että näyttää tunteensa ja on vihainen, kauankin, jos on kyse asiasta jota ei ikinä voi hyväksyä.
Tämä koski niin syvältä, eikä edes kyse ollut itsestäni vaan läheisestäni.

mielikki.mummo kirjoitti:

En ole samaa mieltä, voi olla että tuollainen sopii jollekin.
Ei minun tarvinnut hakata nyrkkeilysäkkiä eikä kiljua. En myöskään lenkkeillyt tavallista enempää.
Sanoin sanottavani, en halunnut olla missään tekemisissä näiden ihmisten kanssa.
Minusta on normaalia että näyttää tunteensa ja on vihainen, kauankin, jos on kyse asiasta jota ei ikinä voi hyväksyä.
Tämä koski niin syvältä, eikä edes kyse ollut itsestäni vaan läheisestäni.

Lue lisää

Uskon myös, että on olemassa vihaa, joka puhdistaa ja vapauttaa, ja sen ilmaiseminen voi palvella myös kohdetta. Ainakin sillä tavoin, että oma kanta tulee selväksi.
Itse annoin kohdella itseäni kaltoin vuosikausia. Ihan siksi, että tunsin kaltoinkohtelijan taustan, "ymmärsin" häntä ja uskoin suorien sanojen vain pahentavan tilannetta. jossa oli kuitenkin pakko elää.
Jonkin räikeän vääryyden kohdalla katsoin kuitenkin, että nyt riitti. En valinnut suoraa lähestymistä vaan aloin kirjoittaa hänelle aina kun hän minun kannaltani toimi epäoikeudenmukaisesti. Ei siitä mitään vuoropuhelua seurannut, mykkyyttä ja avointa vihanpitoa vain, mutta itse tunsin itseni vapaaksi.
Nyt hän on jo edesmennyt, enkä muista häntä pahalla, päinvastoin. Hänessä oli myös viehättäviä piirteitä, eikä hänkään ollut itseään tehnyt, ainakaan kokonaan..))

Olen myös jonkunlainen vihantuntija, se ei päässyt koskaan purkautumaan. Mutta viha oli tavallaan puhdistus.

Kun olin 17-18 vuotias, isäpuoleni kiinnostui minuun fyysisesti, ja teki viikottaisia yrityksiä. Ne ei koskaan johtanut mihinkään, olen sillä tavalla onnekas. Mutta pärjäsin asian kanssa todella huonosti ja lopulta se johti lievään psykoosiin. Ihminen joka ei ole käynyt saman läpi, ei voi tajuta minkä määrän itseinhoa ja häpeä ja turvattomutta tuollainen aiheuttaa, ja kun vihdoin kymmenen vuoden jälkeen pääsin asian ytimeen, ne tunteet vaihtuivat vihaan. En vihannut koko ajan, enkä kaikkia, vihasin vain häntä ja hänen kädet, hänen mieltä. Niin paljon, etten voinut edes häntä koskaan sen jälkeen tavata tai varsinkaan mitään selvittää. Olisin varmaan räjähtänyt.

Tärkeintä on mun mielestä hallita se viha. Saa sitä tuntea. Mutta mullakaan ei ole mitenkään vahva sydän. Taistelen aika ajoin verenpaineen kanssa. Geenit vai elämä?

Kun kuulin uutisen, ajattelin tietty heti pakolaisvihaajat. Mutta kuin Mielikki-mummon vastausta, otti aloitus uuden suunnan. Napaan piti palata.

PS. Itelläni ei käynyt kuin vähän paskasti. Mutta sain tehdä töitä itseni kanssa että pääsin sen yli. Jos mietin lapsia jotka käyvät läpi saman, tai pahemman... tuntuu ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia selvitä henkisesti. Ja tehtiinhän tässä kesällä yksi armonmurha Hollannissa muistaakseni, tällaiselle uhrille, joka oli joutunut kestämään kaiken ja vähän enemmän. Kun ihminen on kieroutunut, hän on julma.

hmp.f kirjoitti:

Olen myös jonkunlainen vihantuntija, se ei päässyt koskaan purkautumaan. Mutta viha oli tavallaan puhdistus.

Kun olin 17-18 vuotias, isäpuoleni kiinnostui minuun fyysisesti, ja teki viikottaisia yrityksiä. Ne ei koskaan johtanut mihinkään, olen sillä tavalla onnekas. Mutta pärjäsin asian kanssa todella huonosti ja lopulta se johti lievään psykoosiin. Ihminen joka ei ole käynyt saman läpi, ei voi tajuta minkä määrän itseinhoa ja häpeä ja turvattomutta tuollainen aiheuttaa, ja kun vihdoin kymmenen vuoden jälkeen pääsin asian ytimeen, ne tunteet vaihtuivat vihaan. En vihannut koko ajan, enkä kaikkia, vihasin vain häntä ja hänen kädet, hänen mieltä. Niin paljon, etten voinut edes häntä koskaan sen jälkeen tavata tai varsinkaan mitään selvittää. Olisin varmaan räjähtänyt.

Tärkeintä on mun mielestä hallita se viha. Saa sitä tuntea. Mutta mullakaan ei ole mitenkään vahva sydän. Taistelen aika ajoin verenpaineen kanssa. Geenit vai elämä?

Kun kuulin uutisen, ajattelin tietty heti pakolaisvihaajat. Mutta kuin Mielikki-mummon vastausta, otti aloitus uuden suunnan. Napaan piti palata.

PS. Itelläni ei käynyt kuin vähän paskasti. Mutta sain tehdä töitä itseni kanssa että pääsin sen yli. Jos mietin lapsia jotka käyvät läpi saman, tai pahemman... tuntuu ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia selvitä henkisesti. Ja tehtiinhän tässä kesällä yksi armonmurha Hollannissa muistaakseni, tällaiselle uhrille, joka oli joutunut kestämään kaiken ja vähän enemmän. Kun ihminen on kieroutunut, hän on julma.

Lue lisää

"humps"

Nyt on muotia sanoa että lesbot ja hintit eivät ole kieroutuneestikaan julmia.
Vaan ihanan helliä ja lämpöisiä.
Joten tuskinpa sinunkaan puoli-isäsi julma olisi ollut jos olisit...
ollut edes puoliksi.
Voi, voi tätä päästä-keksittyä pashan jauhantaa...

H.

hunksz kirjoitti:

"humps"

Nyt on muotia sanoa että lesbot ja hintit eivät ole kieroutuneestikaan julmia.
Vaan ihanan helliä ja lämpöisiä.
Joten tuskinpa sinunkaan puoli-isäsi julma olisi ollut jos olisit...
ollut edes puoliksi.
Voi, voi tätä päästä-keksittyä pashan jauhantaa...

H.

Lue lisää

Ei ole päästä keksittyä!
Miksi sinä aina lyttäät kun täällä joku kertoo rehellisesti elämästään ja mielipiteensä.
Mistä täällä pitäisi sinun mielestäsi kirjoitella Hunksz?

mielikki.mummo kirjoitti:

Ei ole päästä keksittyä!
Miksi sinä aina lyttäät kun täällä joku kertoo rehellisesti elämästään ja mielipiteensä.
Mistä täällä pitäisi sinun mielestäsi kirjoitella Hunksz?

Lue lisää

"mielikki.mummo"

Kyllä vaan ovat.

Kuten niin monet jo ennen minua ovat sanoneet.
Tällaiselle palstalle ei tulla tosissaan kipeästi.
Apua ja parannusta hakemaan.
Aidosti sairas menee lääkäriin.
Tänne tulevat näyttelijät, sekä huomiotta jääneet valehtelemaan tuskaansa.
-
Kirjoittele mitä kirjoittelet.
Kyllä minä sitten tarvittaessa lyttään.

H.

hmp.f kirjoitti:

Olen myös jonkunlainen vihantuntija, se ei päässyt koskaan purkautumaan. Mutta viha oli tavallaan puhdistus.

Kun olin 17-18 vuotias, isäpuoleni kiinnostui minuun fyysisesti, ja teki viikottaisia yrityksiä. Ne ei koskaan johtanut mihinkään, olen sillä tavalla onnekas. Mutta pärjäsin asian kanssa todella huonosti ja lopulta se johti lievään psykoosiin. Ihminen joka ei ole käynyt saman läpi, ei voi tajuta minkä määrän itseinhoa ja häpeä ja turvattomutta tuollainen aiheuttaa, ja kun vihdoin kymmenen vuoden jälkeen pääsin asian ytimeen, ne tunteet vaihtuivat vihaan. En vihannut koko ajan, enkä kaikkia, vihasin vain häntä ja hänen kädet, hänen mieltä. Niin paljon, etten voinut edes häntä koskaan sen jälkeen tavata tai varsinkaan mitään selvittää. Olisin varmaan räjähtänyt.

Tärkeintä on mun mielestä hallita se viha. Saa sitä tuntea. Mutta mullakaan ei ole mitenkään vahva sydän. Taistelen aika ajoin verenpaineen kanssa. Geenit vai elämä?

Kun kuulin uutisen, ajattelin tietty heti pakolaisvihaajat. Mutta kuin Mielikki-mummon vastausta, otti aloitus uuden suunnan. Napaan piti palata.

PS. Itelläni ei käynyt kuin vähän paskasti. Mutta sain tehdä töitä itseni kanssa että pääsin sen yli. Jos mietin lapsia jotka käyvät läpi saman, tai pahemman... tuntuu ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia selvitä henkisesti. Ja tehtiinhän tässä kesällä yksi armonmurha Hollannissa muistaakseni, tällaiselle uhrille, joka oli joutunut kestämään kaiken ja vähän enemmän. Kun ihminen on kieroutunut, hän on julma.

Lue lisää

Täälläkin on joskus ollut puhetta siitä, miten itsestään selvänä aikuiset miehet pitivät sitä, että nuorta, seksuaalisuuteensa heräävää tyttöä sai kähmiä vapaasti.
Sinun tarinasi oli tietysti todella traumaattinen ja voin kuvitella, että ilman asian käsittelyä ja hoitoa se vaikuttaisi koko elämän ajan. Mutta hienoa kuulla, että olet tuostakin selvinnyt, hyvä sinä.
En yhtään ihmettele, että jopa rikolliset arvottavat pedofiilit alimpaan kastiin. Sinne he minustakin kuuluvat. "Parempi olisi että myllynkivi ripustettaisiin heidän kaulaansa ja heidät upotettaisiin meren syvyyksiin" (Raamattu).

hunksz kirjoitti:

"mielikki.mummo"

Kyllä vaan ovat.

Kuten niin monet jo ennen minua ovat sanoneet.
Tällaiselle palstalle ei tulla tosissaan kipeästi.
Apua ja parannusta hakemaan.
Aidosti sairas menee lääkäriin.
Tänne tulevat näyttelijät, sekä huomiotta jääneet valehtelemaan tuskaansa.
-
Kirjoittele mitä kirjoittelet.
Kyllä minä sitten tarvittaessa lyttään.

H.

Lue lisää

Minäkin nuhtelen hunksia. Kyllä täällä pitäisi voida avautua asioistaan ilman, että joku tulee niitä vähättelemään tai niistä irvailemaan.
Totta kai avautuja ottaa riskin, mutta se, että hän pystyy kertomaan asioistaan, on minusta jo merkki siitä, että hän on riittävän vahvoilla, selviytyjä. Kaikki kunnioitus hänelle.
Että huomiota haetaan ? Paraskin sanoja.

demeter1 kirjoitti:

Minäkin nuhtelen hunksia. Kyllä täällä pitäisi voida avautua asioistaan ilman, että joku tulee niitä vähättelemään tai niistä irvailemaan.
Totta kai avautuja ottaa riskin, mutta se, että hän pystyy kertomaan asioistaan, on minusta jo merkki siitä, että hän on riittävän vahvoilla, selviytyjä. Kaikki kunnioitus hänelle.
Että huomiota haetaan ? Paraskin sanoja.

Lue lisää

"demeter1"

Hyväksyn.
Minuakin vähätellään niin paljon, vaikka en sairauksista valita.
Vaan paljon tärkeämmistä asioista.
-
Neito huomaa sit, että minulle annetaan huomiota.
Itse en sitä tarkoituksellisesti valehtelemalla etsi.
En edes totuudellisesti.
-
Menee hän nyt vaan jatkamaan höpöjään :)
Kehittää vaikka kaukaisen sukulaisen, joka ei voinut mitään sille että naisten navetta-saappaat saivat hänet suunniltaan.
Ja siksi oli isän palkkattava tyttären tilalle karja-piikasen.
Isän rahan-menosta nalkuttaminen tuhosi myöhemmin tyttären elämän.

H.

hunksz kirjoitti:

"demeter1"

Hyväksyn.
Minuakin vähätellään niin paljon, vaikka en sairauksista valita.
Vaan paljon tärkeämmistä asioista.
-
Neito huomaa sit, että minulle annetaan huomiota.
Itse en sitä tarkoituksellisesti valehtelemalla etsi.
En edes totuudellisesti.
-
Menee hän nyt vaan jatkamaan höpöjään :)
Kehittää vaikka kaukaisen sukulaisen, joka ei voinut mitään sille että naisten navetta-saappaat saivat hänet suunniltaan.
Ja siksi oli isän palkkattava tyttären tilalle karja-piikasen.
Isän rahan-menosta nalkuttaminen tuhosi myöhemmin tyttären elämän.

H.

Lue lisää

Niin ja...
Kyllä minä sitten tarvittaessa lyttään.

H.

hunksz kirjoitti:

"mielikki.mummo"

Kyllä vaan ovat.

Kuten niin monet jo ennen minua ovat sanoneet.
Tällaiselle palstalle ei tulla tosissaan kipeästi.
Apua ja parannusta hakemaan.
Aidosti sairas menee lääkäriin.
Tänne tulevat näyttelijät, sekä huomiotta jääneet valehtelemaan tuskaansa.
-
Kirjoittele mitä kirjoittelet.
Kyllä minä sitten tarvittaessa lyttään.

H.

Lue lisää

En voi sille mitään että tuntuu pahalta jos kirjoitellaan itseä koskettavasta aiheesta ja toinen pilkkaa. Minullakin on vastaavaa kokemusta kun hump.f.llä, 14v. Olin lapsenlikkana, talon isäntä kähmi joka välissä, en uskaltanut kertoa kellekään, hävetti ja tunsin syyllisyyttä vaikka en syyllinen ollutkaan.
En ole monimutkainen enkä kovin paljon mielikuvitusta omaava joten kirjoittelen totta, ainkin sitä minkä miellän totuudeksi.
Minua voi lytätäkin, joskus ohitan asian noin vain, riippuu asiasta.
Jotenkin Hunksz kuuluu palstalle, pitää ainakin palstan elossa, antaa välillä parkkanaa ja sitten keppiä :) . En useinkaan ymmärrä mitä hän tarkoittaa kun en viitsi miettiä asioita kovin syvällisesti.

mielikki.mummo kirjoitti:

En voi sille mitään että tuntuu pahalta jos kirjoitellaan itseä koskettavasta aiheesta ja toinen pilkkaa. Minullakin on vastaavaa kokemusta kun hump.f.llä, 14v. Olin lapsenlikkana, talon isäntä kähmi joka välissä, en uskaltanut kertoa kellekään, hävetti ja tunsin syyllisyyttä vaikka en syyllinen ollutkaan.
En ole monimutkainen enkä kovin paljon mielikuvitusta omaava joten kirjoittelen totta, ainkin sitä minkä miellän totuudeksi.
Minua voi lytätäkin, joskus ohitan asian noin vain, riippuu asiasta.
Jotenkin Hunksz kuuluu palstalle, pitää ainakin palstan elossa, antaa välillä parkkanaa ja sitten keppiä :) . En useinkaan ymmärrä mitä hän tarkoittaa kun en viitsi miettiä asioita kovin syvällisesti.

Lue lisää

"mielikki.mummo"

Ka! Siehä oot kuin korpi-kirjailija konsanaa.
Lie sie iha tarkoituksellakkii?

hmp.f kirjoitti:

Olen myös jonkunlainen vihantuntija, se ei päässyt koskaan purkautumaan. Mutta viha oli tavallaan puhdistus.

Kun olin 17-18 vuotias, isäpuoleni kiinnostui minuun fyysisesti, ja teki viikottaisia yrityksiä. Ne ei koskaan johtanut mihinkään, olen sillä tavalla onnekas. Mutta pärjäsin asian kanssa todella huonosti ja lopulta se johti lievään psykoosiin. Ihminen joka ei ole käynyt saman läpi, ei voi tajuta minkä määrän itseinhoa ja häpeä ja turvattomutta tuollainen aiheuttaa, ja kun vihdoin kymmenen vuoden jälkeen pääsin asian ytimeen, ne tunteet vaihtuivat vihaan. En vihannut koko ajan, enkä kaikkia, vihasin vain häntä ja hänen kädet, hänen mieltä. Niin paljon, etten voinut edes häntä koskaan sen jälkeen tavata tai varsinkaan mitään selvittää. Olisin varmaan räjähtänyt.

Tärkeintä on mun mielestä hallita se viha. Saa sitä tuntea. Mutta mullakaan ei ole mitenkään vahva sydän. Taistelen aika ajoin verenpaineen kanssa. Geenit vai elämä?

Kun kuulin uutisen, ajattelin tietty heti pakolaisvihaajat. Mutta kuin Mielikki-mummon vastausta, otti aloitus uuden suunnan. Napaan piti palata.

PS. Itelläni ei käynyt kuin vähän paskasti. Mutta sain tehdä töitä itseni kanssa että pääsin sen yli. Jos mietin lapsia jotka käyvät läpi saman, tai pahemman... tuntuu ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia selvitä henkisesti. Ja tehtiinhän tässä kesällä yksi armonmurha Hollannissa muistaakseni, tällaiselle uhrille, joka oli joutunut kestämään kaiken ja vähän enemmän. Kun ihminen on kieroutunut, hän on julma.

Lue lisää

Julkaistu Kirkko kuulolla-palstalla 19.4.2011 mutta sieltä ei enää löydy,
sama Vanhoillislestadiolaisuus-palstalla 12.9.2011
http://keskustelu.suomi24.fi/t/10115480/pedofiilia-amp-insesti--kerro-ja-kuole

hunksz kirjoitti:

"mielikki.mummo"

Kyllä vaan ovat.

Kuten niin monet jo ennen minua ovat sanoneet.
Tällaiselle palstalle ei tulla tosissaan kipeästi.
Apua ja parannusta hakemaan.
Aidosti sairas menee lääkäriin.
Tänne tulevat näyttelijät, sekä huomiotta jääneet valehtelemaan tuskaansa.
-
Kirjoittele mitä kirjoittelet.
Kyllä minä sitten tarvittaessa lyttään.

H.

Lue lisää

Näköjään et erota aidosti sairasta ja toipunutta. Ehkä se vaatii aidosti sairaan ja toipuneen näkemään sellaisia asioita.

hmp.f kirjoitti:

Olen myös jonkunlainen vihantuntija, se ei päässyt koskaan purkautumaan. Mutta viha oli tavallaan puhdistus.

Kun olin 17-18 vuotias, isäpuoleni kiinnostui minuun fyysisesti, ja teki viikottaisia yrityksiä. Ne ei koskaan johtanut mihinkään, olen sillä tavalla onnekas. Mutta pärjäsin asian kanssa todella huonosti ja lopulta se johti lievään psykoosiin. Ihminen joka ei ole käynyt saman läpi, ei voi tajuta minkä määrän itseinhoa ja häpeä ja turvattomutta tuollainen aiheuttaa, ja kun vihdoin kymmenen vuoden jälkeen pääsin asian ytimeen, ne tunteet vaihtuivat vihaan. En vihannut koko ajan, enkä kaikkia, vihasin vain häntä ja hänen kädet, hänen mieltä. Niin paljon, etten voinut edes häntä koskaan sen jälkeen tavata tai varsinkaan mitään selvittää. Olisin varmaan räjähtänyt.

Tärkeintä on mun mielestä hallita se viha. Saa sitä tuntea. Mutta mullakaan ei ole mitenkään vahva sydän. Taistelen aika ajoin verenpaineen kanssa. Geenit vai elämä?

Kun kuulin uutisen, ajattelin tietty heti pakolaisvihaajat. Mutta kuin Mielikki-mummon vastausta, otti aloitus uuden suunnan. Napaan piti palata.

PS. Itelläni ei käynyt kuin vähän paskasti. Mutta sain tehdä töitä itseni kanssa että pääsin sen yli. Jos mietin lapsia jotka käyvät läpi saman, tai pahemman... tuntuu ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia selvitä henkisesti. Ja tehtiinhän tässä kesällä yksi armonmurha Hollannissa muistaakseni, tällaiselle uhrille, joka oli joutunut kestämään kaiken ja vähän enemmän. Kun ihminen on kieroutunut, hän on julma.

Lue lisää

Mitä äitisi sanoi ja mitä äitisi teki, kun kerroit isäpuolesi lähentelevän sinua?
Ottiko äitisi avioeron?

Jos tytön isä tai isäpuoli käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen, niin lapsen äiti ei tee mitään rikosta, vaikka tietäisi miehen hässivän tyttölapsensa kimpussa ja ei ilmoita asiasta poliisille. Avopuoliso ja aviopuoliso saa oikeuden kieltäytyä todistamasta puolisoaan vastaan oikeudessa myös. Tästä äidin toimettomuudesta vaietaan insestitapausten yhteydessä tiedotusvälineissä.

VoiHyvääPäivää kirjoitti:

Mitä äitisi sanoi ja mitä äitisi teki, kun kerroit isäpuolesi lähentelevän sinua?
Ottiko äitisi avioeron?

Jos tytön isä tai isäpuoli käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen, niin lapsen äiti ei tee mitään rikosta, vaikka tietäisi miehen hässivän tyttölapsensa kimpussa ja ei ilmoita asiasta poliisille. Avopuoliso ja aviopuoliso saa oikeuden kieltäytyä todistamasta puolisoaan vastaan oikeudessa myös. Tästä äidin toimettomuudesta vaietaan insestitapausten yhteydessä tiedotusvälineissä.

Lue lisää

Missä kohtaa hmp. sanoi kertoneensa äidilleen, en huomannut sellaista.

eppu2 kirjoitti:

Missä kohtaa hmp. sanoi kertoneensa äidilleen, en huomannut sellaista.

"eppu2"

Muista nyt, että tällaisissa näytelmissä aina nostatetaan draaman kaarta antaen yleisön olettaa kaikkea kauheaa.
Sinä olet kyllä surkea avustajanakin :)

H.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

Muista nyt, että tällaisissa näytelmissä aina nostatetaan draaman kaarta antaen yleisön olettaa kaikkea kauheaa.
Sinä olet kyllä surkea avustajanakin :)

H.

Lue lisää

Jaahas, vai niin. Mikäs saa Sinut olettamaan, että minä olen surkea ja vielä tuo kin-pääte.
Kyllä on kauheaa. (hih)

eppu2 kirjoitti:

Jaahas, vai niin. Mikäs saa Sinut olettamaan, että minä olen surkea ja vielä tuo kin-pääte.
Kyllä on kauheaa. (hih)

"eppu2"

Surkeudesta kertovat kirjoitukset ja niiden puutteet.
-
En ole huomannut taidettasi riimi-musa-aloituksessani.
En ainakaan eppu-kakkosena.

Annasny

H.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

Surkeudesta kertovat kirjoitukset ja niiden puutteet.
-
En ole huomannut taidettasi riimi-musa-aloituksessani.
En ainakaan eppu-kakkosena.

Annasny

H.

Lue lisää

Kerjuulla jälleen, eiks musaketju vedä ;)))

annetaas.ny kirjoitti:

Kerjuulla jälleen, eiks musaketju vedä ;)))

"annetaas.ny"

Älä ole hölmö.
Siitä ei ole kysymys.

H.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

Surkeudesta kertovat kirjoitukset ja niiden puutteet.
-
En ole huomannut taidettasi riimi-musa-aloituksessani.
En ainakaan eppu-kakkosena.

Annasny

H.

Lue lisää

Surkeat kirjoitukset ja niiden puutteet. Sittenhän minulla ei ole mitään hätää Sinuun verrattuna.
En minä ole runosuonia kerennyt viimeaikoina herätteleen, voi olla, että joskus.

VoiHyvääPäivää kirjoitti:

Mitä äitisi sanoi ja mitä äitisi teki, kun kerroit isäpuolesi lähentelevän sinua?
Ottiko äitisi avioeron?

Jos tytön isä tai isäpuoli käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen, niin lapsen äiti ei tee mitään rikosta, vaikka tietäisi miehen hässivän tyttölapsensa kimpussa ja ei ilmoita asiasta poliisille. Avopuoliso ja aviopuoliso saa oikeuden kieltäytyä todistamasta puolisoaan vastaan oikeudessa myös. Tästä äidin toimettomuudesta vaietaan insestitapausten yhteydessä tiedotusvälineissä.

Lue lisää

Lapsi tekee aina kaikkensa suojellakseen vanhempiaan, äitiä varsinkin. Ajattelin että en voi loukata häntä niin paljon, että kerron minkälainen hänen miehensä on. Kerroin äidille vasta 12 vuotta tapahtuman jälkeen, kun äijä läks. Kuvittelin että tein hänen olonsa helpommaksi, paskanmarjat. Oli elämäni suurin virhe. Kuka äiti kestäisi sellaista tietoa, ettei ole pystynyt suojelemaan lastaan, että toi tuollaisen äijän kotiin. En usko että kukaan. Itse asiassa, kun aina olen sanonut etten kadu mitään elämässä mitä olen tehnyt, sitä voisin kaduta.

hmp.f kirjoitti:

Lapsi tekee aina kaikkensa suojellakseen vanhempiaan, äitiä varsinkin. Ajattelin että en voi loukata häntä niin paljon, että kerron minkälainen hänen miehensä on. Kerroin äidille vasta 12 vuotta tapahtuman jälkeen, kun äijä läks. Kuvittelin että tein hänen olonsa helpommaksi, paskanmarjat. Oli elämäni suurin virhe. Kuka äiti kestäisi sellaista tietoa, ettei ole pystynyt suojelemaan lastaan, että toi tuollaisen äijän kotiin. En usko että kukaan. Itse asiassa, kun aina olen sanonut etten kadu mitään elämässä mitä olen tehnyt, sitä voisin kaduta.

Lue lisää

Kenestäs lapsesta sinä nyt puhut?

Aikaisemmin tuolla kerroit olleesi 17-18v, aikuinen nainen, kun sinusta alettiin "kiinnostumaan fyysisesti"?
Ei siis voinut olla kyse pedofiliasta.
Eikös tuokin Eppu ole kertonut jo menneensä naimisiin sen ikaisenä? Eikä hänenkään äitinsä pystynyt "suojelemaan lastaan". Menikö psykoosiin, sitä hän ei ole kertonut.

Kyllä minä vaan luulen, että sinun mielenhäiriösi johtuu jostain ihan muusta.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Kenestäs lapsesta sinä nyt puhut?

Aikaisemmin tuolla kerroit olleesi 17-18v, aikuinen nainen, kun sinusta alettiin "kiinnostumaan fyysisesti"?
Ei siis voinut olla kyse pedofiliasta.
Eikös tuokin Eppu ole kertonut jo menneensä naimisiin sen ikaisenä? Eikä hänenkään äitinsä pystynyt "suojelemaan lastaan". Menikö psykoosiin, sitä hän ei ole kertonut.

Kyllä minä vaan luulen, että sinun mielenhäiriösi johtuu jostain ihan muusta.

Lue lisää

Eli kun sua ahdisteltiin rappukäytävää siivotessa, se oli ihan normaalia, näin miehet toimii? En avautunut sen enempää tuosta fyysisestä kiinnostuksesta, koska halusin pitää omaa kirjoitustani vähän silleen tunnekylmänä, mässäilemättä yksityiskohdissa. Aattelin että se olisi vienyt terän mun pointtista - miten viha voi alkaa ja miten se voi olla tarpeellinenkin. Vaikka sitten saattaa sairastuttaakin. Tähän asti olen vaan ite ohittanut sen, että viha saattaisi sairastuttaa fyysisesti. Miettinyt vaan sitä, että mielenterveydellisesti se voi olla parantava juttu.

Lapsi niin kuin sukulaissuhteessa. 17-18 v ei ole iältään enää lapsi, mutta jonkun lapsi. Ei kyllä ihan aikuinenkaan, minusta ainakaan, mutta se on tässä toisarvoinen juttu.

Vihjaat meidän aikaisempiin keskusteluihin. Ok. Sähän luet kaiken, niin varmaan luit senkin kohdan, missä sanoin että mulle ei käynyt kovin pahasti. Ihmettelen miten pedofiilin uhri voi edes selvitä, luulen että yksi elämä ei siihen riitä. Pääsin omalla kohdallani tarpeeksi lähelle näkemään sen, ja jos vaarantaisin lapsiani tällaiselle....... tarviiko mun enempää sanoa. Valitettavasti olen törmännyt kaksi kertaa pedofiiliin, kumpikin kerta netissä. Tässä kohtaa olen ollut kiitollinen mun omista kokemuksista, jos ei muuta, se on ainakin auttanut mua suojelemaan mun lapsia.

hmp.f kirjoitti:

Eli kun sua ahdisteltiin rappukäytävää siivotessa, se oli ihan normaalia, näin miehet toimii? En avautunut sen enempää tuosta fyysisestä kiinnostuksesta, koska halusin pitää omaa kirjoitustani vähän silleen tunnekylmänä, mässäilemättä yksityiskohdissa. Aattelin että se olisi vienyt terän mun pointtista - miten viha voi alkaa ja miten se voi olla tarpeellinenkin. Vaikka sitten saattaa sairastuttaakin. Tähän asti olen vaan ite ohittanut sen, että viha saattaisi sairastuttaa fyysisesti. Miettinyt vaan sitä, että mielenterveydellisesti se voi olla parantava juttu.

Lapsi niin kuin sukulaissuhteessa. 17-18 v ei ole iältään enää lapsi, mutta jonkun lapsi. Ei kyllä ihan aikuinenkaan, minusta ainakaan, mutta se on tässä toisarvoinen juttu.

Vihjaat meidän aikaisempiin keskusteluihin. Ok. Sähän luet kaiken, niin varmaan luit senkin kohdan, missä sanoin että mulle ei käynyt kovin pahasti. Ihmettelen miten pedofiilin uhri voi edes selvitä, luulen että yksi elämä ei siihen riitä. Pääsin omalla kohdallani tarpeeksi lähelle näkemään sen, ja jos vaarantaisin lapsiani tällaiselle....... tarviiko mun enempää sanoa. Valitettavasti olen törmännyt kaksi kertaa pedofiiliin, kumpikin kerta netissä. Tässä kohtaa olen ollut kiitollinen mun omista kokemuksista, jos ei muuta, se on ainakin auttanut mua suojelemaan mun lapsia.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi minulle tuolla ylempänä.
Mulla on sellainen ajatus ja kokemus, että voimakas vihainen reagointi heti väärän teon tapahtuessa, on paras. Huutaa täyttä kurkkua, kiroaa, sanoo inhoavansa henkilöä, uhkaa kertoa muille, puree, raapii.
Niinkuin koirien kanssa. Rangaistus heti samassa hetkessä, silloin koira ja miehenketale ymmärtää, mistä rangaistaan.
Kertoo myös luotetuille ystävilleen, ikätovereille, koulukavereille. Jos äiti ei ole sellainen, jolle on aina voinut kaiken kertoa, niin sitten jollekin toiselle. En tiedä tilannettasi eikä sinun tarvi kertoa, mitä et tahdo. Jos olit ahdisteluasian kanssa aivan yksin, niin sellainen yksinäisyys on kammottavaa ja johtaa vihaan ja sairastumiseen varmasti.

hmp.f kirjoitti:

Eli kun sua ahdisteltiin rappukäytävää siivotessa, se oli ihan normaalia, näin miehet toimii? En avautunut sen enempää tuosta fyysisestä kiinnostuksesta, koska halusin pitää omaa kirjoitustani vähän silleen tunnekylmänä, mässäilemättä yksityiskohdissa. Aattelin että se olisi vienyt terän mun pointtista - miten viha voi alkaa ja miten se voi olla tarpeellinenkin. Vaikka sitten saattaa sairastuttaakin. Tähän asti olen vaan ite ohittanut sen, että viha saattaisi sairastuttaa fyysisesti. Miettinyt vaan sitä, että mielenterveydellisesti se voi olla parantava juttu.

Lapsi niin kuin sukulaissuhteessa. 17-18 v ei ole iältään enää lapsi, mutta jonkun lapsi. Ei kyllä ihan aikuinenkaan, minusta ainakaan, mutta se on tässä toisarvoinen juttu.

Vihjaat meidän aikaisempiin keskusteluihin. Ok. Sähän luet kaiken, niin varmaan luit senkin kohdan, missä sanoin että mulle ei käynyt kovin pahasti. Ihmettelen miten pedofiilin uhri voi edes selvitä, luulen että yksi elämä ei siihen riitä. Pääsin omalla kohdallani tarpeeksi lähelle näkemään sen, ja jos vaarantaisin lapsiani tällaiselle....... tarviiko mun enempää sanoa. Valitettavasti olen törmännyt kaksi kertaa pedofiiliin, kumpikin kerta netissä. Tässä kohtaa olen ollut kiitollinen mun omista kokemuksista, jos ei muuta, se on ainakin auttanut mua suojelemaan mun lapsia.

Lue lisää

Niin ahdisteltiinkin. Mutta ei sama tyyppi enää toista kertaa.
Kuvittele, minua orpoa lapsiraukkaa (sillä jonkun lapsihan minäkin olen). Eikä äitivainaanikaan pystynyt minua suojelemaan. En mennyt psykoosiin vaan tein tasan tarkkaan selväksi siinä ja heti, että se ei ole ok.

Sellaista monet miehet tekevätkin (monet naisetkin tosin tekevät sitä miehille, olen kuullut), joilla on voimakas seksuaalinen vietti ja etenkin jos eivät osaa samaa kieltä kanssasi. Se minusta on huolestuttava ilmiö, kun on noita joukkoraiskauksia niin paljon. Yhden kanssa vielä selviää nuorikin tyttö jotenkuten ainakin selvinpäin (jos ei uhata aseella tai kuristeta kurkusta), mutta jos kimppuun käy viisi tai kuusikin miestä samaan aikaan ...

Pieni lapsi ei ymmärrä vielä oikein mistä siinä on kysymys, mutta kyllä nyt herraparatkoon jo 17-18v:n pitäisi ymmärtää missä mennään ja antaa sellainen potku isäpuolen munille, ettei toista kertaa ala himot hyrräämään siihen suuntaan, jos ei tavallinen puhe auta.

Miten sinä suojelet jo niitä melkein aikuisia lapsiasi "pedofiileiltä" muuten kuin rekkautumalla väärillä henkilötiedoillasi netille varmana siitä, että niitä pedofiilejä on vain netillä?
Onko heillä minkäänlaista omaa vapautta liikkua ilman sinua kodin ulkopuolella, vai seuraatko jatkuvasti perässä kuin hai laivaa, ettei sinua päästäisi syyllistämään, ettet pystynyt suojelemaan heitä?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Niin ahdisteltiinkin. Mutta ei sama tyyppi enää toista kertaa.
Kuvittele, minua orpoa lapsiraukkaa (sillä jonkun lapsihan minäkin olen). Eikä äitivainaanikaan pystynyt minua suojelemaan. En mennyt psykoosiin vaan tein tasan tarkkaan selväksi siinä ja heti, että se ei ole ok.

Sellaista monet miehet tekevätkin (monet naisetkin tosin tekevät sitä miehille, olen kuullut), joilla on voimakas seksuaalinen vietti ja etenkin jos eivät osaa samaa kieltä kanssasi. Se minusta on huolestuttava ilmiö, kun on noita joukkoraiskauksia niin paljon. Yhden kanssa vielä selviää nuorikin tyttö jotenkuten ainakin selvinpäin (jos ei uhata aseella tai kuristeta kurkusta), mutta jos kimppuun käy viisi tai kuusikin miestä samaan aikaan ...

Pieni lapsi ei ymmärrä vielä oikein mistä siinä on kysymys, mutta kyllä nyt herraparatkoon jo 17-18v:n pitäisi ymmärtää missä mennään ja antaa sellainen potku isäpuolen munille, ettei toista kertaa ala himot hyrräämään siihen suuntaan, jos ei tavallinen puhe auta.

Miten sinä suojelet jo niitä melkein aikuisia lapsiasi "pedofiileiltä" muuten kuin rekkautumalla väärillä henkilötiedoillasi netille varmana siitä, että niitä pedofiilejä on vain netillä?
Onko heillä minkäänlaista omaa vapautta liikkua ilman sinua kodin ulkopuolella, vai seuraatko jatkuvasti perässä kuin hai laivaa, ettei sinua päästäisi syyllistämään, ettet pystynyt suojelemaan heitä?

Lue lisää

Olin vain 14v kun lapsenlikkana ollessani isäntä kähmi aina kun vaimon silmä vältti.
Silloin minua hävetti jotenkin tunsin syyllisyyttä vaimon takia, ei tullut mieleenkään puhua kenellekään. Karttelin tilanteita etten jäänyt kahden hänen kanssaan. Hän vain hipelöi ei muuta.
Ei minulle mitään traumoja tullut, olin ajat sitten unhtanut koko asian, palautui mieleen kun luin ketjua. Luulisin että aika moni nuori tyttö on kokenut jonkinasteisena tuollaista. En tiedä kuinka vanhempani olisivat suhtautuneet, voi olla että eivät olisi edes uskoneet, naapurin ukko oli uskovainen ja kakinpuolin "kunnollinen".

VoiHyvääPäivää kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi minulle tuolla ylempänä.
Mulla on sellainen ajatus ja kokemus, että voimakas vihainen reagointi heti väärän teon tapahtuessa, on paras. Huutaa täyttä kurkkua, kiroaa, sanoo inhoavansa henkilöä, uhkaa kertoa muille, puree, raapii.
Niinkuin koirien kanssa. Rangaistus heti samassa hetkessä, silloin koira ja miehenketale ymmärtää, mistä rangaistaan.
Kertoo myös luotetuille ystävilleen, ikätovereille, koulukavereille. Jos äiti ei ole sellainen, jolle on aina voinut kaiken kertoa, niin sitten jollekin toiselle. En tiedä tilannettasi eikä sinun tarvi kertoa, mitä et tahdo. Jos olit ahdisteluasian kanssa aivan yksin, niin sellainen yksinäisyys on kammottavaa ja johtaa vihaan ja sairastumiseen varmasti.

Lue lisää

Sä oot ihan oikeassa, tuo olisi ollut ainut tapa toimia.

Enpä kertonut kenellekään, mikä varmaan oli se joku myöhemmin vei psykoosiin. Ja näin jälkikäteen olen varma siitä, että jos olisin jollekin pystynyt kertomaan, tuo tilanne ei olisi jatkunut niin kauan, melkein vuoden.

Omille lapsille olen painottanut, että kaikki pitää aina kertoa, mua ei suojella yhtään sen enempää jos ei kerro. Silloin voi sentään tehdä jotain, tieto siitä että joku niistä on kärsinyt tietämättäni on paljon paljon pahempi.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Niin ahdisteltiinkin. Mutta ei sama tyyppi enää toista kertaa.
Kuvittele, minua orpoa lapsiraukkaa (sillä jonkun lapsihan minäkin olen). Eikä äitivainaanikaan pystynyt minua suojelemaan. En mennyt psykoosiin vaan tein tasan tarkkaan selväksi siinä ja heti, että se ei ole ok.

Sellaista monet miehet tekevätkin (monet naisetkin tosin tekevät sitä miehille, olen kuullut), joilla on voimakas seksuaalinen vietti ja etenkin jos eivät osaa samaa kieltä kanssasi. Se minusta on huolestuttava ilmiö, kun on noita joukkoraiskauksia niin paljon. Yhden kanssa vielä selviää nuorikin tyttö jotenkuten ainakin selvinpäin (jos ei uhata aseella tai kuristeta kurkusta), mutta jos kimppuun käy viisi tai kuusikin miestä samaan aikaan ...

Pieni lapsi ei ymmärrä vielä oikein mistä siinä on kysymys, mutta kyllä nyt herraparatkoon jo 17-18v:n pitäisi ymmärtää missä mennään ja antaa sellainen potku isäpuolen munille, ettei toista kertaa ala himot hyrräämään siihen suuntaan, jos ei tavallinen puhe auta.

Miten sinä suojelet jo niitä melkein aikuisia lapsiasi "pedofiileiltä" muuten kuin rekkautumalla väärillä henkilötiedoillasi netille varmana siitä, että niitä pedofiilejä on vain netillä?
Onko heillä minkäänlaista omaa vapautta liikkua ilman sinua kodin ulkopuolella, vai seuraatko jatkuvasti perässä kuin hai laivaa, ettei sinua päästäisi syyllistämään, ettet pystynyt suojelemaan heitä?

Lue lisää

Olen samaa mieltä joukkoraiskauksista, ja siitäkin kun toiset kähmii esim konserteissa, mikä ainakin Suomessa on tapahtunut paljon viime kesänä. Sekin riittää aiheuttamaan turvattomuutta ja inhoamaan itsensä, tuntemaan ittensä likaiseksi.

En mä nyt rupea sen kummemmin tässä puolustautumaan. Ei mulla ole mikään pakko saada sut ymmärtämään. Täys työ välillä ymmärtää itseänikin.

Kyllä se tuntuikin pahalta päästä lapsia yksin liikenteeseen ekoja kertoja. Varsinkin järkyttyin kun huomasin ettei se ollutkaan yksin tyttölapset jotka ovat vaaraksi joutua uhreiksi, pojat ovat vaarassa yhtä lailla. Koetin olla avoin vaaroista, mutta lietsomatta kauhua, vaikea pala muuten. Aamuisin seisoin odottamaan bussia heidän kanssa kun menivät kouluun, iltapäivisin seurasin ikkunasta kun tulivat kotiin. Onneksi heitä oli kaksi, yhtä aikaa samaan kouluun ja samoja reittejä, se helpotti mun vahtimista. Muuten asuttiin sen verran kaukana kaikesta, että pihalla leikkiminen oli suunnilleen ainoa asia minkä pystyi tekemään ellen vienyt heidät.

Olen joskus kertonut että mulla oli yksi miesystävä joka piti mun lapsista erityisen paljon, häntäkin vahdin. Kun hän pyysi saada viettämään äijä-viikonloppua mun pojan kanssa, mä en antanut lupaa. Netistä käytiin kova keskustelu siinä vaiheessa kun Habbo-hotellia pääsivät pelaamaan. Ikinä ei saa kertoa missä asuu, tai oikeaa nimeä.

Kyllä lapsia voi varjella hengittämättä niskaan. Mä en usko liian tiukkaan sitomiseen, sillä saattaa olla just päinvastainen lopputulos.

Aika paljon oot istunut, ja kuumissa paikoissa, jos sait muussia yhdestä perunasta.

Mielestäni viha sana on kokenut täydellisen inflaation, sitä viljellään jatkuvasti joka paikassa.
Jos olen vihainen, niin se ei todellakaan tarkoita että vihaisin jotain, se vaan kertoo kuinka suuttunut olen, ja haluan myös näytää sen olemuksellani.

Viha on kyseisen tunnesuunnan ääri, väittäisin ettei läheskään kaikki ole koskaan tunteneet vihaa, he vain ainoastaan käyttävät sanaa kevein perustein.

Jotkut jopa vihaa hernekeittoa, aamuja, maanantaita, siivoamista, koiria, talvea, räppiä, etc etc. Itse en vaan satu pitämään em. asioista, mutta vihaan niitä kohtaan taitaa olla saavuttamattoman pitkä matka.

RealistiN kirjoitti:

Mielestäni viha sana on kokenut täydellisen inflaation, sitä viljellään jatkuvasti joka paikassa.
Jos olen vihainen, niin se ei todellakaan tarkoita että vihaisin jotain, se vaan kertoo kuinka suuttunut olen, ja haluan myös näytää sen olemuksellani.

Viha on kyseisen tunnesuunnan ääri, väittäisin ettei läheskään kaikki ole koskaan tunteneet vihaa, he vain ainoastaan käyttävät sanaa kevein perustein.

Jotkut jopa vihaa hernekeittoa, aamuja, maanantaita, siivoamista, koiria, talvea, räppiä, etc etc. Itse en vaan satu pitämään em. asioista, mutta vihaan niitä kohtaan taitaa olla saavuttamattoman pitkä matka.

Lue lisää

Hyvä kirjoitus.
Tuo ´´ viha on tunnesuunnan ääri,´´on hyvin ilmaistu. Vihaakin voidaan ajatella olevan montaa tasoa. Väliin sitä sattuu ja tapahtuu sellaistakin, että vihaa itseäänkin.
Minä en ole vihannut ketään enkä mitään. Suuttunut ja vihastunut kyllä olen. Tapeltu raivostuneena velipojan kanssa monta kertaa, joka yleensä päättyy hulvattomaan nauruun, kun äkkäämme miten kahjoja olimme.
Kytevä pitkäaikainen kauna on käsittääkseni vihan vaarallisin muoto.
Toinen muoto on se, että vihaa kannetaan sukupolvesta toiseen, eikä oikein enää edes tiedetä miksi.
Tämä perinnöllinen vihahan se sotiakin aiheuttaa, myös parhaillaan.

RealistiN kirjoitti:

Mielestäni viha sana on kokenut täydellisen inflaation, sitä viljellään jatkuvasti joka paikassa.
Jos olen vihainen, niin se ei todellakaan tarkoita että vihaisin jotain, se vaan kertoo kuinka suuttunut olen, ja haluan myös näytää sen olemuksellani.

Viha on kyseisen tunnesuunnan ääri, väittäisin ettei läheskään kaikki ole koskaan tunteneet vihaa, he vain ainoastaan käyttävät sanaa kevein perustein.

Jotkut jopa vihaa hernekeittoa, aamuja, maanantaita, siivoamista, koiria, talvea, räppiä, etc etc. Itse en vaan satu pitämään em. asioista, mutta vihaan niitä kohtaan taitaa olla saavuttamattoman pitkä matka.

Lue lisää

Tässä on pienoinen ristiriita, noita sun kaikkia luettelemia juttuja on ihan ok vihata. Mutta sitten kun sanot että vihaat oikeasti jotakuta, niin vastapuoli (jos hän ei sitä samaa ole kokenut) pelästyy ja perääntyy.

Tavallaan sanaa vihaa käytetään väärin, mutta tavallaan se on myös kiellettyä. Se on energia ja tunnetila mikä halutaan vähätellä.

Tuohon edelliseen senverran korjaus,
"olen aina ollu vihanen "
ei se niin olekkaan,

vaan se tarkottaa akresiivinen, siis ärhäkkä, räiskyvä tyyppi,

ei oikestaan viha sana sovi ollenkaa mun elämään,

enemmänki suunaton suru,

siksi varmaan olen vielä hengissä
vaikka kaikki rakkaat läheiset onki jo kuolleet,
suru on suunaton joitakuta eläviäki kohtaan,
johtuu siitä, kun ei saa puheyhteyttä, kontaktia, ei minkäänlaista komentointia,
enään ei osaa,
ei jaksa,
ei haluakkaa,
on kulunu kymmeniä vuosia siitä kun läheinen pani totaalisesti välit poikki,



suunaton suru,

Aina välillä auttaisi varmaan, jos ihminen pysähtyisi katsomaan elämää siltä kannalta, että mitähän se haluaa mulle sanoa. Vaikken usko mihinkään korkeampaan voimaan, niin uskon siihen että me luodaan tietyt ympäristöt meille itse, koska on jotain mitä vielä tarvii oppia.

Miksi sinä et "usko mihinkään korkeampaan voimaan"? Elämä on kyllä niiin ihmeellinen juttu että ei se ihan tyhjästä voi ... Oletko ikinä tutustunut ihmisen anatomiaan? Ihan oikein solutasoa myöten. Käsittämätön järjestelmä, miten se voisi olla tyhjästä, pimeästä, alhosta ... ?

Puhumattakaan aloituksesi aiheesta. Ihmisen mieli se vasta mielenkiintoinen aihe onkin ja vieläpä siitä huolimatta, että suurin osa ihmisista ei osaa käyttää sitä puolta mitenkään omaksi hyväkseen. Paremminkin päinvastoin.

Katsotarkemmin kirjoitti:

Miksi sinä et "usko mihinkään korkeampaan voimaan"? Elämä on kyllä niiin ihmeellinen juttu että ei se ihan tyhjästä voi ... Oletko ikinä tutustunut ihmisen anatomiaan? Ihan oikein solutasoa myöten. Käsittämätön järjestelmä, miten se voisi olla tyhjästä, pimeästä, alhosta ... ?

Puhumattakaan aloituksesi aiheesta. Ihmisen mieli se vasta mielenkiintoinen aihe onkin ja vieläpä siitä huolimatta, että suurin osa ihmisista ei osaa käyttää sitä puolta mitenkään omaksi hyväkseen. Paremminkin päinvastoin.

Lue lisää

Tiedekin on ihmeellistä :) kemiat ja sellaiset.

ei-enää-sanottavaa- kirjoitti:

Tuohon edelliseen senverran korjaus,
"olen aina ollu vihanen "
ei se niin olekkaan,

vaan se tarkottaa akresiivinen, siis ärhäkkä, räiskyvä tyyppi,

ei oikestaan viha sana sovi ollenkaa mun elämään,

enemmänki suunaton suru,

siksi varmaan olen vielä hengissä
vaikka kaikki rakkaat läheiset onki jo kuolleet,
suru on suunaton joitakuta eläviäki kohtaan,
johtuu siitä, kun ei saa puheyhteyttä, kontaktia, ei minkäänlaista komentointia,
enään ei osaa,
ei jaksa,
ei haluakkaa,
on kulunu kymmeniä vuosia siitä kun läheinen pani totaalisesti välit poikki,



suunaton suru,

Lue lisää

Kun äitini nukkui pois, olin surullinen ja vihainen, niin vihainen.
Isäni menetti kaksi kumppaniaan ja tunsi ikävää ja vihaisuutta.
Hän pohti usein, miksi hän on täällä vielä, kun muut ovat jo poissa.
Sanoin hänelle, että hänellä on vielä opittavaa. Hyväksyi.
Kun isäni nukkui pois, olin lohduton.
Lopulliseen menettämiseen liittyy monenlaisia tunteita. Kukaan toinen ei voi niitä mielestäni määritellä. Mikä on oikeanlaista.
Kyynelissä ei voi kilpailla.
Vihastuminen=kiukuttaminen.
Ei elämässä kaikki kokemukset ole miellyttäviä. Kaikenlainen alistaminen tai hyväksikäyttö on väärää ja oikeuttaa vihaisuuteen, vihankin tunteisiin. Vääristyneissä tilanteissä rikoslaki on tätä varten.
Muulloin ihmisiin petytään: osoittautuvat muuksi, kuin mitä antavat ymmärtää siis, miten ovat markkinoineet itseään.
Se oma hyväuskoisuus ja tyhmyys - rajallisuus nostattaa vihan tunteen.
Jos suostuu olemaan nöyrä, vihastaan huolimatta ehkä selviytyy - hyvinkin ja suostuu ajattelemaan, että tämäkin piti kokea. Että elämänkouluun sisältyi sitten tällainenkin kurssi, vaikka vain läpäisyperiaatteella.
Mutta viha syö, vie energiaa. Hyvä olisi pitää se määräaikaisena ja ottaa apu ystävältä tms.
Kyllähän oleme kuulleet, että sukuriitoja on olemassa, mitkä saattaa kestää vuosikymmeniä. Surullista.

" Tiedekin on ihmeellistä :) kemiat ja sellaiset. " - No niinpä. Mutta niitähän ei olisi ilman ...

Suuret tunteet muotia, vai kuulutko vaan niihin joille ei ole annettu syytä vihata?

hmp.f kirjoitti:

Suuret tunteet muotia, vai kuulutko vaan niihin joille ei ole annettu syytä vihata?

Yhestä akkain lehestä yks päivä luin, kun joku kolumnisti kertoi rakastavansa vihreää väriä.
Niinhän sitä tehdään ja kerrotaan, rakastetaan milloin mitäkin, ruuasta nuttuihin.

Samalla tavalla voi kai vihatakin, retliini on ruma väri, vihaan sitä ja silliä vasta vihaankin.

Jotenkin tuolleen, samoin tuntien rakkautta ja vihaa.

Ei minulla ole syytä vihata mitään eikä ketään.
Ehkä sitten kukaan tai mikään ei ole antanut syytä siihen.
.

Ancelina kirjoitti:

Yhestä akkain lehestä yks päivä luin, kun joku kolumnisti kertoi rakastavansa vihreää väriä.
Niinhän sitä tehdään ja kerrotaan, rakastetaan milloin mitäkin, ruuasta nuttuihin.

Samalla tavalla voi kai vihatakin, retliini on ruma väri, vihaan sitä ja silliä vasta vihaankin.

Jotenkin tuolleen, samoin tuntien rakkautta ja vihaa.

Ei minulla ole syytä vihata mitään eikä ketään.
Ehkä sitten kukaan tai mikään ei ole antanut syytä siihen.
.

Lue lisää

Mutta sitten taas toisaalta, maailmassa käytetään paljon sanoja väärin, minusta on kuuntelijastakin vähän kiinni se että pitää osata tulkita milloin vihataan ja milloin Vihataan. Siis kun perkelettäkin lausutaan usein, vaikkei se ole mailla halmeilla.

Jos joku sanoo rakastavansa vihreetä, se ei mun mielestä tarkoita sitä että hän kohta rupeaa suutelemaan sitä, vaan että se tunne sitä väriä kohtaan on suurempi kuin mihinkään muuhun väriin.

Kai se viha ihmistäkin kohtaan täytyis tulkita samalla tavalla, tietää mikä tarina on sen takana. Onko se vihata kuten en siedä, vai onko toista oikeasti satutettu. Siihen uskon melko voimakkaasti, että jokaisessa on sekin voima, vihata. Jokainen pystyy siihen, mutta jokaiselle ei onneksi ole tullut sellaista tilannetta vastaan. Sehän on pelkästään hyvä asia, niin elämän kuuluisi mennä.

hmp.f kirjoitti:

Mutta sitten taas toisaalta, maailmassa käytetään paljon sanoja väärin, minusta on kuuntelijastakin vähän kiinni se että pitää osata tulkita milloin vihataan ja milloin Vihataan. Siis kun perkelettäkin lausutaan usein, vaikkei se ole mailla halmeilla.

Jos joku sanoo rakastavansa vihreetä, se ei mun mielestä tarkoita sitä että hän kohta rupeaa suutelemaan sitä, vaan että se tunne sitä väriä kohtaan on suurempi kuin mihinkään muuhun väriin.

Kai se viha ihmistäkin kohtaan täytyis tulkita samalla tavalla, tietää mikä tarina on sen takana. Onko se vihata kuten en siedä, vai onko toista oikeasti satutettu. Siihen uskon melko voimakkaasti, että jokaisessa on sekin voima, vihata. Jokainen pystyy siihen, mutta jokaiselle ei onneksi ole tullut sellaista tilannetta vastaan. Sehän on pelkästään hyvä asia, niin elämän kuuluisi mennä.

Lue lisää

En nyt ihan noin syvällisesti näitä pohdi, enempi luulen monessa rakkaus/viha-huudahtelussa olevan esittämistä.
Sellaista taiteellisuutta, aih ja oih, kuinka ihanaa tai kamalaa.
Suurella äänellä rakastetaan ja vihataan.
Ne oikeat, syvät tai raskaat tunteet eletään enemmän itsekseen ja eri lailla tilannetta pohtien.
Voi tietysti vihapäissään joku tappaakin.

Ancelina kirjoitti:

En nyt ihan noin syvällisesti näitä pohdi, enempi luulen monessa rakkaus/viha-huudahtelussa olevan esittämistä.
Sellaista taiteellisuutta, aih ja oih, kuinka ihanaa tai kamalaa.
Suurella äänellä rakastetaan ja vihataan.
Ne oikeat, syvät tai raskaat tunteet eletään enemmän itsekseen ja eri lailla tilannetta pohtien.
Voi tietysti vihapäissään joku tappaakin.

Lue lisää

Voihan se olla luonnekysymyskin, toiset vaan ovat intohimoisempia. Tai enempi musta-valkoisia. Että kun jostain tykkää, niin sitten tykkää koko sydämellä.

hmp.f kirjoitti:

Voihan se olla luonnekysymyskin, toiset vaan ovat intohimoisempia. Tai enempi musta-valkoisia. Että kun jostain tykkää, niin sitten tykkää koko sydämellä.

Ilman muuta on luonteessa ja kansalaisuudessakin.
Rakkaus näkyy ja kuuluu, samoin viha.
Etelämaalainen jo heiluttelee pyssyä, kovaan ääneen karjuen, kun maltillinen pohjoisen asukki vasta miettii missä se mun puukkoni on.
"Ny mää sen tapan."

Ancelina kirjoitti:

Ilman muuta on luonteessa ja kansalaisuudessakin.
Rakkaus näkyy ja kuuluu, samoin viha.
Etelämaalainen jo heiluttelee pyssyä, kovaan ääneen karjuen, kun maltillinen pohjoisen asukki vasta miettii missä se mun puukkoni on.
"Ny mää sen tapan."

Lue lisää

Joo, hyvin kuvattu :)))

Mistä me loppujen lopuksi tiedetään mistä ne tunteen kumpuaa? Onko siihen varaa, että mitätöi toisen tunteen vaan noin ylimalkaisesti?

hmp.f kirjoitti:

Mistä me loppujen lopuksi tiedetään mistä ne tunteen kumpuaa? Onko siihen varaa, että mitätöi toisen tunteen vaan noin ylimalkaisesti?

Niin. Kai sitä on vain tietäviään, että saa asian pois päiväjärjestyksestä..))
Ja tietysti - tai luultavasti - jokainen on omasta mielestään aito ja onhan se keljua, jos epäillään. Toisaalta: ei kai epäilijäkään voi teeskennellä uskovansa toista, ellei usko..))

demeter1 kirjoitti:

Niin. Kai sitä on vain tietäviään, että saa asian pois päiväjärjestyksestä..))
Ja tietysti - tai luultavasti - jokainen on omasta mielestään aito ja onhan se keljua, jos epäillään. Toisaalta: ei kai epäilijäkään voi teeskennellä uskovansa toista, ellei usko..))

Lue lisää

Itse en käytä juuri koskaan normaalielämässä sanoja vihaan tai rakastan.
Lapsiani olen rakastanut täysillä. Senkin olen osoittanut enemmän teolla kuin puhumalla.
Vain poikkeustapauksessa alkaisin inttämään että en usko sinua jos joku kertoo huolistaan.
Suru on voimakas tunne, se saa vihaiseksikin, on vihainen kuolemalle.

mielikki.mummo kirjoitti:

Itse en käytä juuri koskaan normaalielämässä sanoja vihaan tai rakastan.
Lapsiani olen rakastanut täysillä. Senkin olen osoittanut enemmän teolla kuin puhumalla.
Vain poikkeustapauksessa alkaisin inttämään että en usko sinua jos joku kertoo huolistaan.
Suru on voimakas tunne, se saa vihaiseksikin, on vihainen kuolemalle.

Lue lisää

Näin se on mennyt minullakin, mielikki.mummo. Tunnen enemmän kuin ilmaisen ja vuolaat tunteenpurkaukset ovat minusta vähän jenkkityyliä, Mutta jos ne joltakulta luontuvat, niin antakoon palaa.
Minusta on myös outoa epäillä toisen sanomaa. Vaikka onhan ihmisiä, jotka ovat taitavia manipuloimaan , eikä myötätuntoon vetoaminen ole mitenkään harvinaista.

Kyllä kai viha "kuuluu" aina suruprosessiin, on osa sitä. Voi olla vihainen kuolemalle mutta minusta myös toisille ihmisille, vaikka siitä, etteivät he pysty surua jakamaan tai eivät kunnioita sitä.
Surulle ei ole oikein tilaa. Ennen sitä ilmaistiin jopa vaatetuksella: suruasu herätti yleensä ihmisissä hiljaisen kunnioituksen, mikä minusta onkin paikallaan.

demeter1 kirjoitti:

Näin se on mennyt minullakin, mielikki.mummo. Tunnen enemmän kuin ilmaisen ja vuolaat tunteenpurkaukset ovat minusta vähän jenkkityyliä, Mutta jos ne joltakulta luontuvat, niin antakoon palaa.
Minusta on myös outoa epäillä toisen sanomaa. Vaikka onhan ihmisiä, jotka ovat taitavia manipuloimaan , eikä myötätuntoon vetoaminen ole mitenkään harvinaista.

Kyllä kai viha "kuuluu" aina suruprosessiin, on osa sitä. Voi olla vihainen kuolemalle mutta minusta myös toisille ihmisille, vaikka siitä, etteivät he pysty surua jakamaan tai eivät kunnioita sitä.
Surulle ei ole oikein tilaa. Ennen sitä ilmaistiin jopa vaatetuksella: suruasu herätti yleensä ihmisissä hiljaisen kunnioituksen, mikä minusta onkin paikallaan.

Lue lisää

Ite läksin avautumaan täällä (ei muuten ole eka kerta kun tästä kerron teille) koska esimerkin voima on paljon suurempi kuin mikään teoreettinen. En mä kenenkään myötätunnolla tee yhtään mitään, säälistä puhumattakaan.

Niinkuin kirjoitit tuonne ylemmäksi, joku syy on senkin takana, että ihminen on epäileväinen.

hmp.f kirjoitti:

Ite läksin avautumaan täällä (ei muuten ole eka kerta kun tästä kerron teille) koska esimerkin voima on paljon suurempi kuin mikään teoreettinen. En mä kenenkään myötätunnolla tee yhtään mitään, säälistä puhumattakaan.

Niinkuin kirjoitit tuonne ylemmäksi, joku syy on senkin takana, että ihminen on epäileväinen.

Lue lisää

Juuri noin koin avautumisesi, hmp.f. Rohkaisuna muille. Enkä oikein ymmärrä naljailua säälipisteiden keruusta, mitä monet itsensä likoon laittavat saavat täällä osakseen. Tulee mieleen naljailijan oma kohta. Onko hän itse jäänyt jostakin osattomaksi, selviytymään yksin ja tarjoaa samaa mallia muille ?
Ajattelen, että useimmat meistä ovat jotenkin haavoittuneita, kuka näyttää sen, kuka peittää. Ja se, jolla on varaa näyttää, on vahvemmilla.
Tuolla vanhassa esille nostetussa vihaketjussa meidän älykkökirjoittaja Jocus*- kuvasi hienosti tuota tapahtumaa...

demeter1 kirjoitti:

Juuri noin koin avautumisesi, hmp.f. Rohkaisuna muille. Enkä oikein ymmärrä naljailua säälipisteiden keruusta, mitä monet itsensä likoon laittavat saavat täällä osakseen. Tulee mieleen naljailijan oma kohta. Onko hän itse jäänyt jostakin osattomaksi, selviytymään yksin ja tarjoaa samaa mallia muille ?
Ajattelen, että useimmat meistä ovat jotenkin haavoittuneita, kuka näyttää sen, kuka peittää. Ja se, jolla on varaa näyttää, on vahvemmilla.
Tuolla vanhassa esille nostetussa vihaketjussa meidän älykkökirjoittaja Jocus*- kuvasi hienosti tuota tapahtumaa...

Lue lisää

Samoin ajattelen haavoittuvaisuudesta. Ja se on voimistavaakin avautua ja ottaa se riski että kaikki eivät usko tai ymmärrä. Ainakin minusta tuntuu, että kasvan vähän joka kerta kun joku epäilee. Ja pääsen ehkä taas vähän uhrin kaapusta pois :) kun senkin vaiheen joutuu käymään läpi, ja se voi olla aika tuhoisakin.

Täytyy käydä lukemassa se ketju. Näin vaan että sellainen on.

hmp.f kirjoitti:

Samoin ajattelen haavoittuvaisuudesta. Ja se on voimistavaakin avautua ja ottaa se riski että kaikki eivät usko tai ymmärrä. Ainakin minusta tuntuu, että kasvan vähän joka kerta kun joku epäilee. Ja pääsen ehkä taas vähän uhrin kaapusta pois :) kun senkin vaiheen joutuu käymään läpi, ja se voi olla aika tuhoisakin.

Täytyy käydä lukemassa se ketju. Näin vaan että sellainen on.

Lue lisää

Tai tahallaan ymmärretään väärin, että saadaan aasinsilta ilkeilyyn.

eppu2 kirjoitti:

Tai tahallaan ymmärretään väärin, että saadaan aasinsilta ilkeilyyn.

No joo, huvinsa kullakin.

Uskon että soisäni kuoli suruun. Kun isoäiti kuoli, vaari sanoi ettei halua elää enää, ja kuolikin vuoden sisään isoäidin poismenosta.

Tuo sun loppukysymys pisti miettimään. Osa vihasta voisi hyvinkin olla osaa surua? Ja toisinpäin.

Tuo on tuttu tunne, nimitän sitä sisuuntumiseksi.
Jos ei pölli meinaa haljeta, niin pe.ke.le sitten haetaan niin monta työkalua, että varmaan menee ja lisätään sisua.

Joo kyllä se noinkin sitten kun sisu ei auta aletaan kiroilemaan ja vaivutaan epätoivoon. Vihastuminen on luonnollista siinä missä nauraminen enempi surun kautta masennus vaikuttaa ihmiseen sairastumiseen asti.

eppu2 kirjoitti:

Tuo on tuttu tunne, nimitän sitä sisuuntumiseksi.
Jos ei pölli meinaa haljeta, niin pe.ke.le sitten haetaan niin monta työkalua, että varmaan menee ja lisätään sisua.

Lue lisää

"eppu2"

Pääsin vihan-tunteesta eroon, kun huomasin netistä miten auton ikkunoiden jäät helposti ja halvalla sulatetaan, raakasti raastamatta.
Vettä ja Etikkaa oikeassa suhteessa.
Toisinaan tulee autoa taputelleeksikin.
-
Katsotaan miten kohta menee.
Vihreät ja vasemmisto poistavat kilo-metri-korvaukset ja auto-veron.
Sekä työn-antajan ilmaisen parkki-ruudun.
Ajattelin ensin vihastua, mutta sitten aloin säälimään työn-tekijöitä.
Eläkeläisenä.


H.

Pitäähän niillä voimakkaillakin tunteilla olla joku nimi.

Mistä sen tietää mikä juttu on minkäkin vihan takana? Ihminen ei kovin looginen kun on kyse hänestä itsestään.

hmp.f kirjoitti:

Pitäähän niillä voimakkaillakin tunteilla olla joku nimi.

Mistä sen tietää mikä juttu on minkäkin vihan takana? Ihminen ei kovin looginen kun on kyse hänestä itsestään.

Lue lisää

Kyllä pitää olla nimi ja vihastuin noista vähättelevistä kommenteista. On se niin väärin. Tietoisesti jätin eilen kommentoimatta ja annoin vihantunteeni lauhtua.

kesi.vä kirjoitti:

Kyllä pitää olla nimi ja vihastuin noista vähättelevistä kommenteista. On se niin väärin. Tietoisesti jätin eilen kommentoimatta ja annoin vihantunteeni lauhtua.

Oikeastaan sekin saattaa olla terapeuttista, kohdata epäilyjä ja vähättelyä. Koska kun ihminen joutuu tiukkaan paikkaan, hän aina epäilee ja vähättelee ensin itseään, kunnes antaa itselleen anteeksi ja antaa luvan todeta ääneen mitä tapahtui. Jos ei pysty kohtaamaan toisten vähättelyjä, ei ole antanut vielä ittelleen anteeksi.

Ehkä tuota on vaikeaa tajuta, koska ulkopuoliselle kaikki on selkeetä, "tuo oli väärin" tai "tuo oli oikein". Ihmiselle jolle sattuu jotain, varsinkin jos se toistuu tai tapahtuu pidemmän ajan sisällä, se raja hämärtyy, ja vasta ulospäästyään toteaa missä on ollut. Mä uskon, että kotiväkivalta toimii vähän samalla tavalla.

hmp.f kirjoitti:

Oikeastaan sekin saattaa olla terapeuttista, kohdata epäilyjä ja vähättelyä. Koska kun ihminen joutuu tiukkaan paikkaan, hän aina epäilee ja vähättelee ensin itseään, kunnes antaa itselleen anteeksi ja antaa luvan todeta ääneen mitä tapahtui. Jos ei pysty kohtaamaan toisten vähättelyjä, ei ole antanut vielä ittelleen anteeksi.

Ehkä tuota on vaikeaa tajuta, koska ulkopuoliselle kaikki on selkeetä, "tuo oli väärin" tai "tuo oli oikein". Ihmiselle jolle sattuu jotain, varsinkin jos se toistuu tai tapahtuu pidemmän ajan sisällä, se raja hämärtyy, ja vasta ulospäästyään toteaa missä on ollut. Mä uskon, että kotiväkivalta toimii vähän samalla tavalla.

Lue lisää

Hyvin kirjoitat lähisuhdeväkivallasta. Sitä kokenut vain voi sen ymmärtää. Itsestään alkaa uhri hakea syyllisyyttä. Siitä sairaasta käytöksestä tulee normaalia.

1javiimeisenkerranlyöty kirjoitti:

Hyvin kirjoitat lähisuhdeväkivallasta. Sitä kokenut vain voi sen ymmärtää. Itsestään alkaa uhri hakea syyllisyyttä. Siitä sairaasta käytöksestä tulee normaalia.

Noihin liittyy aina sitä henkistä alistamista. Kun pelko on persiissä sitä yrittää olla näkymätön, tai peräti yrittää olla olematta läsnä henkisesti. Mulla on ainakin edelleen tilanteita jolloin en voi olla läsnä, vaan karkaan näkemään tapahtumaa ulkopuolisena.

Perheväkivallassa voin ymmärtää että lisäksi yrittää muokata ittensä niin kuin toinen haluaa. Alkaa nähdä itseään toisen silmin.

hmp.f kirjoitti:

Noihin liittyy aina sitä henkistä alistamista. Kun pelko on persiissä sitä yrittää olla näkymätön, tai peräti yrittää olla olematta läsnä henkisesti. Mulla on ainakin edelleen tilanteita jolloin en voi olla läsnä, vaan karkaan näkemään tapahtumaa ulkopuolisena.

Perheväkivallassa voin ymmärtää että lisäksi yrittää muokata ittensä niin kuin toinen haluaa. Alkaa nähdä itseään toisen silmin.

Lue lisää

Narsistin uhreille käy juuri noin.
Ulkopuolelta sitä saattaa olla vaikea ymmärtää. Ajatellaan, että miksi ei vaan lähde.
Toisaalta narsisti osaa peilata asiat niin, ettei kukaan ulkopuolinen edes todellisuutta tajua.

eppu2 kirjoitti:

Narsistin uhreille käy juuri noin.
Ulkopuolelta sitä saattaa olla vaikea ymmärtää. Ajatellaan, että miksi ei vaan lähde.
Toisaalta narsisti osaa peilata asiat niin, ettei kukaan ulkopuolinen edes todellisuutta tajua.

Lue lisää

Joo, eikä ne alistamiset tapahdu silleen heti kun tutustuu, ne tulee pikkuhiljaa, alkaa vähästä ja voimistuu. Usein saattaa alistamisen lisäksi olla eristäminen mukana, ei pääse kertomaan ja peilaamaan asioita kenenkään kanssa, mikä olisi tärkeää. Sukulaisiin alistaja ylläpitää lämpimät välit, just niin kuin sanoit, ettei kukaan ymmärrä mitä on meneillä.

Lisäksi näiden uhrit on usein tarkoin valittu. Ei narsisti mene naimisiin henkisesti kovin itsenäisen ihmisen kanssa. No ei kyllä varmaan pääsiskään :)

Tuli tuosta viimeisestä mieleen, että onko ihmisen henkinen kehitys nostettu liian tärkeäksi? Käy läpi vaikka mitä kasvuvaiheita ja kipukohtauksia, vain kuollakseen kun mielenrauha sattuu kohdalle?

Tuntuu että yhä vähemmän kuunnellan heitä tässä yhteiskunnassa, joilla on mielenrauha kohdallaan ja elämä tasapainossa - eli vanhuksia. Heitä, joilla on kokemukset luettavissa takanapäin eikä kirjoittamattomina edessäpäin.

Joskus se viha on mennyt perintönäkin eteenpäin, ja oisko kosto sellainen joka vaan ruokkii tunnelmaa.

Julkkikset asettaa ittensä kyllä mitä ihmeellisimpiin vihoihin, välillä menee niin kuin tuossa Paloman jossain aloituksessa, että sanoma kertoo enemmän lausujasta kuin kohteesta. Ihmeellistä paloa saattaa löytyä vaikka koirankakasta jos niin haluaa.

Ei se varmaan sitten kovin syvää vihaa ollut, jos ei jää mieleen :)

Voisko asian ilmaista niinkin, että ihminen jolla ei ole syytä tuntea vihaa, on onnekas?

hmp.f kirjoitti:

Ei se varmaan sitten kovin syvää vihaa ollut, jos ei jää mieleen :)

Voisko asian ilmaista niinkin, että ihminen jolla ei ole syytä tuntea vihaa, on onnekas?

Mietin pitkään ja hartaasti, olenko koskaan vihannut ketään yksittäistä ihmistä ja päädyin tulokseen, että en ole. Koen olleeni onnekas, etten ole niin voimakasta ja negatiivista tunnetta joutunut kokemaan.

Olen ollut äärimmäisen vihainen, pettynyt tai katkera joitakin henkilöitä kohtaan. Nuo tunteet ovat johtuneet heidän käytöksestään, siis puheistaan tai teoistaan.

Tapani mukaan otan härkää sarvista kiinni ja puhun asiat selviksi heti.
Käsittelemättömät asiat voivat johtaa kaunaisuuteen, joka taas syö ihmistä sisältäpäin. Stressitila jää päälle ja se aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Esim. sydänkohtauksen tai vatsahaavan.

Yksi pitkäaikainen ihmissuhteeni katkesi kokonaan, koska en voinut hyväksyä hänen täysin valheellista kertomustaan.
Pyysin häneltä selitystä väitteelleen, mutta sitä en saanut, joten ainoa mahdollisuus oli unohtaa ko. henkilö.
Näinkin voi joskus käydä, mutta se lienee kuitenkin omaksi parhaaksemme.

PS. Oletko ennättänyt lukemaan uusimman teokseni: "Mikä on totuus?"
Jos olet, niin mitäs pidit? Oliko se taidetta vai silkkaa hömppää? Olisin kiitollinen kaikesta kritiikistä!

kylmätotuus kirjoitti:

Mietin pitkään ja hartaasti, olenko koskaan vihannut ketään yksittäistä ihmistä ja päädyin tulokseen, että en ole. Koen olleeni onnekas, etten ole niin voimakasta ja negatiivista tunnetta joutunut kokemaan.

Olen ollut äärimmäisen vihainen, pettynyt tai katkera joitakin henkilöitä kohtaan. Nuo tunteet ovat johtuneet heidän käytöksestään, siis puheistaan tai teoistaan.

Tapani mukaan otan härkää sarvista kiinni ja puhun asiat selviksi heti.
Käsittelemättömät asiat voivat johtaa kaunaisuuteen, joka taas syö ihmistä sisältäpäin. Stressitila jää päälle ja se aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Esim. sydänkohtauksen tai vatsahaavan.

Yksi pitkäaikainen ihmissuhteeni katkesi kokonaan, koska en voinut hyväksyä hänen täysin valheellista kertomustaan.
Pyysin häneltä selitystä väitteelleen, mutta sitä en saanut, joten ainoa mahdollisuus oli unohtaa ko. henkilö.
Näinkin voi joskus käydä, mutta se lienee kuitenkin omaksi parhaaksemme.

PS. Oletko ennättänyt lukemaan uusimman teokseni: "Mikä on totuus?"
Jos olet, niin mitäs pidit? Oliko se taidetta vai silkkaa hömppää? Olisin kiitollinen kaikesta kritiikistä!

Lue lisää

Olen myös todennut, että ainoa oikea tapa on nostaa kissa pöydälle kun tilanne on käsillä. Se menee niin kuin amerikkalaiset papit vihkiseremoniassa sanoo "puhu nyt, tai ole iäti vaiti" vai miten se menee. Sen koin kantapään kautta äitini kanssa, niin kuin ylempänä kerroin. Eikä ole edes mitään tarvetta suojella toista, jos paskaa tulee eteen sen myötä kasvaa. Toiset jopa väittää että kasvua ei ole ilman kipua. Kuitenkin menneet pitää saada olla myös mennyttä, kuivuneita paskakasoja on ihan turhaa tökkiä.

Tottakai pidin kirjastasi :)) Saisko nimmarin siihen?

hmp.f kirjoitti:

Olen myös todennut, että ainoa oikea tapa on nostaa kissa pöydälle kun tilanne on käsillä. Se menee niin kuin amerikkalaiset papit vihkiseremoniassa sanoo "puhu nyt, tai ole iäti vaiti" vai miten se menee. Sen koin kantapään kautta äitini kanssa, niin kuin ylempänä kerroin. Eikä ole edes mitään tarvetta suojella toista, jos paskaa tulee eteen sen myötä kasvaa. Toiset jopa väittää että kasvua ei ole ilman kipua. Kuitenkin menneet pitää saada olla myös mennyttä, kuivuneita paskakasoja on ihan turhaa tökkiä.

Tottakai pidin kirjastasi :)) Saisko nimmarin siihen?

Lue lisää

Näihin sinun kirjoituksiisi kirjoitan vain niin, että usein ajatteluun, kirjoittamiseen vaikuttaa ne omat kokemukset, omat koetut tunteet.
Toisen lohduttaminen on tavattoman vaikeaa. Miten voi auttaa toisen taakan kantamisessa? Empatia? Kuuntelu tai lukeminen täällä toisen hädästä, jopa kauan sitten koetusta, voi auttaa....Voi olla, että epäoikeudenmukaiset ja vastenmieliset asiat torjutaan - ei haluta kuulla, ei lukea. Verbaalisia tyrmäystippoja?
En ole asiantuntija, joten kirjoitan arkiajatellen.

Tavuviiva kirjoitti:

Näihin sinun kirjoituksiisi kirjoitan vain niin, että usein ajatteluun, kirjoittamiseen vaikuttaa ne omat kokemukset, omat koetut tunteet.
Toisen lohduttaminen on tavattoman vaikeaa. Miten voi auttaa toisen taakan kantamisessa? Empatia? Kuuntelu tai lukeminen täällä toisen hädästä, jopa kauan sitten koetusta, voi auttaa....Voi olla, että epäoikeudenmukaiset ja vastenmieliset asiat torjutaan - ei haluta kuulla, ei lukea. Verbaalisia tyrmäystippoja?
En ole asiantuntija, joten kirjoitan arkiajatellen.

Lue lisää

No näin on, kaikki ollaan oman elämämme loppusumma. Ja oma persoonallisuuskin värjää tulkitsemista.

Jos mä huomaisin Voi-sinua-kuoron kun kerron omista kokemuksista, niin tuskin kertoisin enää yhtään mitään. Ei ne ole tarpeen. Mutta jos saa edes jonkun miettimään asioiden yhteyttä toisella tavalla, tai ymmärtämään, tai olemaan tuomitsettamatta, niin se on buenoa, ihan parasta.

Hienoa, jos olet viimeinkin tajunnut!

eppu2 kirjoitti:

Hienoa, jos olet viimeinkin tajunnut!

Hah! :D