Viime yönä koin erilaisen kehosta irtaantumisen. Ensin tuli vasemmassa korvassa kuuluva siritys ja "tärinä", sitten aloin hitaasti havannoimaan ympäristöäni ja näkemään, kuin sumun läpi erottaen, "sähköä", yksi oli kuin pieni salama ja sen lähellä "sähköpallo" josta lähti myös säteilemällä "sähköä". Tunsin ympärilläni suurta avaruutta ja selkeyttä, puhtautta ja kirkkautta vaikka olikin hämärää. Pyörin aika vinhasti selälläni ympäri, siis niin että välillä tuntui että pää oli jalkopäässä ja välillä pääpuolessa. Se tuntui jopa epämiellyttävältä ja halusin sen loppuvan, jolloin välittömästi siirryin selälläni maaten vieressä nukkuvan mieheni yläpuolelle. Sisälleni tuli samalla ahdistava ja syvän surullinen tunne siitä että lapseni jäisi yksin ja ilmeisestikin panikoin sen tunteen vuoksi. Tunsin että yritin sanoa jotain jotta mieheni olisi "herättänyt" fyysisen kehoni, mutta ilmeisesti jonkinlaisen unihalvauksen vuoksi en kyennyt liikuttamaan huuliani ja samalla olinkin sitten takaisin kehossani ja tiedostin taas kaiken normaalisti. Yöllä nukuin heräten monta kertaa, mutta tunsin onnellisuutta kokoajan. Samoin aamulla tunsin ja tunnen vieläkin ihmeellistä onnen tunnetta. Samalla olen pettynyt itseeni että keskeytin kokemuksen. Ihmeellistä on myös se että se selkeys, puhtaus ja kirkkaus jota tunsin oli kuin olisin ollut kristallinkirkkaassa vedessä ja nyt kun olen "valveilla" on kuin olisin sameassa vedessä... Vastaavanlainen ero... Ihmisiä katson aivan uudella silmällä, kuin kuoria joiden sisällä asustaa sielu. Ja se kuori on oikeastaan aivan yhdentekevä. Se on vain sen sielun väliaikainen asunto.. Toivon kokemuksen uusiutuvan mahdollisimman pian, jotta saan jatkaa siitä mihin nyt jäin, etten keskeytä sitä vaan jatkan eteenpäin.
Kertokaa te, joilla on vastaavia kokemuksia, onko teilläkin ollut tuollaista vinhaa pyörimistä ja pohjatonta surun tai epätoivon tunnetta kokemuksen aikana? Millaisia kokemuksia teillä on ollut?
Kertokaa te, joilla on vastaavia kokemuksia, onko teilläkin ollut tuollaista vinhaa pyörimistä ja pohjatonta surun tai epätoivon tunnetta kokemuksen aikana? Millaisia kokemuksia teillä on ollut?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten tämä nyt sitten liittyi wiccaan?
..ne wiccat joita olen tavannut ja joiden kanssa olen keskustellut ovat usein tieneet paljon näistä astraalimatkoista ja niihin liittyvistä kokemuksista. Ajattelin että ehkä täältäkin saattaisi löytyä joku joka voisi asiasta jotain tietää. Saatat siis hyvinkin olla oikeassa. Ehkäpä tämä ei sitten liitykään mitenkään wiccaan... :)
OBE:sta unihalvauksen yhteydessä akateemisluontoista tietoa Suomen Tampereelta:
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=9005
Magia-palstalta saattaa löytyä tyyppejä, jotka ovat kiinnostuneita keskustelemaan asiasta maagisemmasta näkökulmasta.
Monet wiccat harjoittavat näitä "astraalimatkoja". Myös peilien läpi. Wiccassa ei ole mitään säädöstä, joka sen keiltäisi. Mielestäni magian häytössä on kyse myös henkisestä oppimisprosessita.
Juuripa näiden onko vaiko eikö -juttujen takia mm. Wiccasapatti-tapahtumassa on tänä vuonna aiheena: "Wicca - uskontoa ja magiaa". Tavoitteena olisi käsitellä pääpiirteissään mm. miten wicca voi käyttää magiaa ja miten magia liittyy wiccassa uskontoon.
No ei ollut sarkasmia, ei.
Postauksesi vain vahvisti vaikutelmaani, että wiccalaiset (tai valtaosa, jotten liikaa yleistäisi) suhtautuvat magiaan pelkkänä pelleilynä.
Vastaavia kokemuksia minulla on kaksi kappaletta, molemmat viime vuodelta.
Minun 'uneni' alkoivat molemmissa korvissa tuntuvalla pakottavalla rätinällä, joka suorastaan sattui. Samallalailla hitaasti havannoin ympäristöäni 'sumun läpi'.
Yritin puhua tai liikkua. Kykenin liikuttamaan ainoastaan silmiäni, osa ympäristöstäni jäi pimentoon.
Minun uneni lukitsivat minut paikoilleni, toisessa niin etten pystynyt kunnolla hengittämään. Ympäristö oli koko ajan sumea ja ahdistavan hämärä.
Koin luonnollisesti ahdistusta. Myös ihmetystä ja pelkoa.
Kumpikaan ei ollut onnellinen tai onnellisuutta luova tila.
Toinen 'uni' oli kellertävän seepiansävyinen ja koko ajan kuin vanhaa valokuvaa. Tiesin että se oli hirstoriaa jollain lailla. Näin kuolleen tytön ja rikkinäisen mustan nuken. Tästä unesta en koittanut herätä eikä se ollut kovinkaan ahdistava.
Toinen oli aikaan ja paikkaan sidottu, hyvin ahdistava. unessa esiintyi läpikuultava suuri kissaeläin. yritin pakottaa itseni hereille, menetin toivoni ja luovutin. sanoin sen hahmolle ajatuksena. se hymyili ja katosi, silloin heti heräsin.
Aina havainnoidessani jotain uutta 'unissani' rätinä suhahti korvissani (kuin radiokanavaa etsiessä) vihloen.
'Matkani' päättyivät samoin kovaan vihlovaan rätinään korvissa ja siirryin takaisin. olo oli kuin minut olisi 'viskattu' jostain toisesta maailmasta.
Koen tämän kovin oudoksi. en ollut omassa kodissani kummallakaan kerralla.
(En milläänlailla päde asiassa, vasta hiljattain olen kiinnostunut enemmän wiccalaisuudesta.)