Satuimme tuossa katsomaan Basaarin, jossa esiintyi täysverinen skinhead tyttöystävineen. Sattuneesta syystä nämä kaverit edustavat täysin päinvastaista aatemaailmaa kuin omani ja saan aina kauheat raivarit heitä kuunnellessani.
Erilaisuudesta
LaikaQ
151324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ehkä hekin ovat saaneet raivarinsa jostakin...? Näin viha siirtyy. Miten vihan kierre saadaan katkaistuksi, siinäpä kysymys.
No jaa, eipä tulisi silti mieleenkään mennä mätkimään kuonoon jotakuta tuon raivon saattelemana tai muokata siitä elämäntapaa! Skiniaatteellisten kanssakin olen pääasiassa vain keskustellut ja kinannut.
Saan raivareita monista muistakin asioista, kun tätä tempperamenttia löytyy tarvittaessa mutta voin aivan vilpittömin mielin sanoa, etten ole eläessäni lyönyt ketään , eikä minulla ole tarvetta myöskään käyttää sen enempää raivoani kuin muutakaan luonnettani toisten alistamiseen tai sortamiseen. Siinä on vissi ero, huomannet?
Mutta viha herättää vihaa ja kaikki eivät hallitse aggressioitaan yhtä hyvin kuin sinä. Myös pelko voi synnyttää vihaa, senhän tietää jokainen. Ennakkoluulot voivat myös tehdä epäluuloiseksi ja pelokkaaksi ja sitä kautta lisätä aggressiivisuutta. Ennakkoluuloja voidaan lieventää keskustelemalla ja tutustumalla. Joskus on taas pakko todeta, ettei neuvottelu johda muuhun kuin riitoihin ja vihan lisääntymiseen. Tämä on todella hankala tilanne asianosaisten välillä, ja tästä lienee kyse monessa konfliktitilanteessa, jota ei saada ratkaistua rauhanomaisin keinoin.
Voisiko olla joskus viisaampaa, jos ihmiset pysyttelisivät kunnioittavasti vähän kauempana toisistaan, erillään vaikkapa omissa valtioissaan, jos eivät osaa olla tappelematta? Tosin eihän yhteentörmäyksiä aina pysty mitenkään välttämään. Ihmisillä voi olla eturistiriitoja. Skinheadit pelkäävät sitä, että maahanmuuttajat vievät suomalaisilta työpaikat ja naiset, mutta eikö näinkin voisi ajatella, että myös suomalaisilla on sama mahdollisuus ulkomailla, ja eikö se ole vain hyvä asia! Ihmisillä on paljon annettavaa toisilleen ja paljon myös oppimista.
Olen miettinyt tätä viha-asiaa aiemminkin. Se on totta. Viha synnyttää vihaa ylittäessään tietyn pisteen. Esimerkiksi ex-Jugoslaviassa tai Israel-Palestiina-konfliktissa on pahemman kerran kyse tästä. Kun ihminen näkee omaistensa ja läheistensä kuolevan toisen kädestä, hän ei kykene enää objektiivisuuteen. Eräs palestiinalainen sanoi, että ei haluaisi vihata juutalaisia mutta ei pysty enää pitämään vihan tunnetta poissa, koska on nähnyt niin paljon pahaa. Sama ongelma molemmin puolin. Noissa asioissa kyse on sekä agressiosta että pelosta. Kulkevat käsi kädessä. Silti molemmin puolin on myös niitä, jotka edelleen kieltäytyvät vihaamasta ja toivovat, että asiat ratkeaisivat puhumalla.
Meillä Suomessa ei tällaisia ongelmia ole. Sodan käyneet vanhat herratkaan eivät automaattisesti vihaa venäläisiä, vaikka ovat kovia heidän kanssaan kokeneet. Meillä muukalaisviha lähtee jostain aivan muusta. Kuinkahan moni aivan rehellisesti voi sanoa kokeneensa jotakin todellista pahaa tai uhkaa ulkomaalaisten/ eri rotuisten taholta? Monet heitä halveksivat eivät edes tunne henkilökohtaisesti ketään ko. ryhmien edustajia. Omat asenteet perustuvat pitkälti kuulopuheisiin ja yksittäisiin ikäviin tapahtumiin, joita luetaan kuin piru Raamattua.
Uskon, että kotikasvatuksella on osansa asiassa. Jos ihminen kasvatetaan jyrkästi yhden asian ihmiseksi, ei hän kykene olemaan avarakatseinen missään asiassa. Siksi oli surullista kuulla Basaarissa kuinka skinhead-isä totesi, ettei voisi missään nimessä hyväksyä lapselle mustia kavereita. Niin se elämänasenne kasvaa ja kehittyy.
Olen ajatellut myös omaa isääni. Hänen perheensä menetti sodassa kotinsa ja omaisuutensa. Isovanhemmat aloittivat pisteestä nolla. Isäni sai täällä kouluun mentyään kuulla pitkän aikaa siitä miten outo, oudosti puhuva, kerjäläinen ja tunkeilija oli. Silti isäni on maailman suvaitsevaisin ihminen. Perheemme koossapitäjä ja rakastettu mies. Hän ei halveksi ketään, eikä koskaan tuomitse niitä, jotka elävät toisin. Siksi uskon, että viha ja halveksunta ei automaattisesti synnytä vihaa. Sille on oltava valmis kasvualusta.
"Sodan käyneet vanhat herratkaan eivät automaattisesti vihaa venäläisiä, vaikka ovat kovia heidän kanssaan kokeneet."
Arvaan, että syynä on se, että he ovat niin kiitollisia siitä, että sota päättyi, eikä heidän enää tarvitse vihata. Eihän venäläiset ole enää Suomen vihollisia.
"Uskon, että kotikasvatuksella on osansa asiassa."
Varmasti näin on. Joissakin maissa lapsia opetetaan tappamaan, heistä tehdään pikkusotilaita. Minä en antaisi omalle lapselleni pyssyä leikkikaluksi. Toisaalta ihmiset ovat yksilöitä ja voivat tuottaa yllätyksiä. Hyvän kasvatuksen saaneesta lapsesta voi tulla väkivaltainen, jopa tappaja, jos huonosti käy.
Jospa minäkin teen nyt eläinvertauksen ja kerron yhden jutun: Kun näin muurahaisen kantavan toista muurahaista, luulin aina ennen, että siinä muurahainen kantaa haavoittunutta ja loukkaantunutta lajitoveriaan pesään tms. Totuus on kuitenkin, että eri pesien muurahaiset ovat automaattisesti vihollisia keskenään. Kun ne kohtaavat, ne yrittävät tappaa toisensa ja kuollut kannetaan pesään ravinnoksi.
Onneksi ihmisillä on muutakin ruokaa. Muuten en tappamista oikein ymmärrä, enkä aina sittenkään.
Meillä Suomessakin on käyty sotaa veli veljeä vastaan. Sisällisodassa kuoli monta suomalaista. Kaikkeen se ihminen - suomalainenkin - pystyy! Kumma, ettei tämänkään sodan vaikutukset näy enää tänä päivänä, tai en minä ainakaan tunnista. Taistellaanko politiikassa muka verissä päin? Voiko sodasta oppia jotakin?
Toinen oppii toinen ei. Sota ei lopu koskaan oli se sitten missä muodossa hyvänsä.
Sad but true.
sanovat, ettei nykynuoret tiedä mitään sodasta. Heille ainakin sota opetti jotakin, mutta mitä? Mitähän ne sodan eri muodot voisivat olla? Minusta hälyyttävää on, jos ihminen toivoo toisen kuolemaa ja pyrkii toisen tuhoamiseen väkivaltaisilla keinoilla. Onhan olemassa psykologistakin sodankäyntiä. Politiikkakin on tavallaan sotaa, kun ajetaan ihmisiä ahtaalle erilaisilla kauppapoliittisilla päätöksillä tai tukien leikkaamisella (ei kai nyt sentään!). Nykyään hyvinvointivaltioissa rikkaimmat saattavat tehdä vähemmän lapsia kuin vähätuloiset ja köyhät. Siellä missä ei ole kunnollisia elämisen mahdollisuuksia, syntyy eniten lapsia. Tosiaan: sad but true. Jos Suomeen tulee pakolaisia ulkomailta, niin täyttyykö Suomi joskus ulkomaalaisista, jotka tekevät enemmän lapsia kuin suomalaiset? Tuhoaako Suomen pakolaispolitiikka suomalaiset kansana?
Kaikki toimi millä loukataan toista ja saatetaan toinen ahdinkoon ja satutetaan. Oli se mitä tahansa..Sitä minä tarkoitin ettei sota lopu koskaan.
Ihminen tosiaan on ihmisen pahin vihollinen.
eloonjäämistaistelua. Usein kysymyksessä taitaa kuitenkin olla pienemmät asiat. Sanotaan, että tämä on kilpailuyhteiskunta, mutta uskon, että tätä kilpailua on käytä kautta koko ihmiskunnan historian. Kyllähän tänne maailmaan ihmisiä mahtuu, myös erilaisia ihmisiä. Aika usein erilaisuus vain koetaan uhkana, joskus ihan turhaankin. Ihmisen pitäisi kehittyä ja olemmehan kehittyneetkin. Kivikaudella ei osattu edes puhua, ei pystytty muuta kuin murahtelemaan. Ihminen käyttäytyi primitiivisesti. Nyt meidän pitäisi olla sivistyneitä, kun ajattelummekin on kehittynyttä, nimemme mukaisesti: homo sapiens. Mikähän laji on seuraava? En usko että ihminen kuolee sukupuuttoon ihankaan heti. Jotkut sanovat, että vain älykkäimmät pääsevät jatkamaan sukuaan. Mitenkähän tämänkin asian kanssa on. Tosin minä en tiedä, mikä on älykästä. Ehkä elämän jatkumisen turvaaminen maapallolla mitä erilaisimmissa muodoissaan. Sota tuhoaa monesti kaiken elollisen. Se on paha asia. Suomalaiset muuten tarvitsevat uutta verta, koska Suomen geeniperimä on degeneroitunutta. Siinä mielessä toivotan ulkomaalaiset tervetulleeksi Suomeen asumaan ja lisääntymään.
Mielenkiintoista pohdintaa. Tuli tuosta mieleen, että mikähän loppujen lopuksi on se "puhdas" suomalainen? Kun aika monen perussuomalaisenkin sukupuusta löytyy siteitä niin Ruotsiin, Saksaan kuin Venäjällekin lähempää tai kauempaa. Sitten on saamelaiset ja koltat, jotka ovat suomalaisia mutta silti eri rotuisia. Samoin meillä on useita "ei-suomalaisia" yhteisöjä, joiden jäsenet ovat Suomessa syntyneitä ja siten suomalaisia. On aina ollut ja tulee olemaan niitä, jotka ovat syntyneet Suomessa mutta toisen vanhemman puolelta ovat toista kansallisuutta.
Olen miettinyt myös tätä eläinvertausta, johon yksi ja toinen vetoaa. Olen samaa mieltä, että ihminen on yksi eläinlaji. Mutta me käyttäydymme hyvin monessa asiassa toisin kuin muut eläimet. Suhtaudumme varsin kriittisesti moniin muihin ilmiöihin, jotka ovat suoraa eläimellisyyttä. Eli otetaanko eläinvertaus esiin vain silloin, kun pätevää perustetta ilmiölle ei löydy? On aina helppoa sanoa, että no joo, mehän ollaan vain eläimiä...
ovat tulleet tänne Suomeen jostakin aikoinaan. Ei täällä olla aina asuttu. Minun suonissani virtaa osaksi myös saksalaista verta. Olen joskus miettinyt, että voikohan sitä huomata mitenkään. Ehkä suomalaiset ja saksalaiset eivät poikkea toisistaan kovinkaan paljoa, jos ollenkaan. Kulttuuri tekee suurimmat erot.
Oletko jo käynyt katsomassa Hitlerin elämästä kertovan uuden elokuvan "Perikato"? Tämä leffavinkki sopinee aiheeseen. Se saattaisi olla sellainen elokuva, että voisi taas olla aihetta raivostua, vaan enpä osaa sanoa, kun en ole vielä sitä nähnyt. Aion kyllä mennä katsomaan...
Eilen piti mennä katsomaan tuo leffa mutta oli loppuunmyyty pienessä teatterissa. Huomenna yritämme uudelleen.
Haluan nähdä leffan monestakin syystä. Aihe on kiinnostava, vaikka todellakin kertoo aikakaudesta, joka nostaa monella karvat pystyyn.
Olen itse tutustunut siihen ymmärtääkseni paremmin silloisia saksalaisia ja syitä, jotka mahdollistivat Hitlerin valtaannousun. Vain sillä tavoin voi päästä vihan ja ennakkoluulon kierteestä. Olen ymmärtänyt, että läheskään kaikki saksalaiset eivät halunneet kolmatta valtakuntaa mutta vaihtoehdot olivat todella vähissä. Toisaalta ymmärrän varsin hyvin, jos sodan Euroopassa kokeneet tuntevat varautuneisuutta saksalaisia kohtaan. Haavat ovat olleet syviä, jotkut eivät parane koskaan.
Traudl Jungen tarina on minulle tuttu. Haluan myös nähdä Bruno Ganzin Hitlerinä; hänen roolisuoritustaan on kehuttu kaikkialla ja hän on kotimaassaan arvostettu näyttelijä.