on vaikeaa vyyhtiä purkaa. Vaikea tietää mistä ja miten sen aloittaisi.
Miksi ne valheet on niin helppo sanoa, ajattelematta silloin sitä että tilanteen selvittely onkin sitten vaikeaa? Miksi sitä suutuksissaan sitoo itsensä sellaiseen solmuun että tuntee jo olevansa täysin vankilassa,
Miksi ne valheet on niin helppo sanoa, ajattelematta silloin sitä että tilanteen selvittely onkin sitten vaikeaa? Miksi sitä suutuksissaan sitoo itsensä sellaiseen solmuun että tuntee jo olevansa täysin vankilassa,
Vastaukset 29
Vanhimmat
Roskiin ja ota uusi. Joskus ei auta kuin sakset.
Heittänyt jo. Syyllisyys vain kalvaa antamatta rauhaa ja kysymys: miten asiat nyt olisivat, jos olisin puhunut totta? Olisimmeko olleet jo kauan pari?
Jos olisitte huomanneet ettette sovi toisillenne.
Älä katso taaksepäin, katso eteenpäin. Mieti mitä haluat nyt ja toimi sen mukaan. Se ei auta sinua eikä ketään muttakaan mietttiä "Olisimmeko olleet jo kauan pari". Ette, koska kohtalolla oli sormet pelissä. Keskity nykyhetkeen, älä eiliseen. Eilisestä pitää oppia, mutta tähän hetkeen on keskityttävä.
Valehtelun tarve kertoo varmaan siitä ettemme sovi. Vapaita molemmat mutta silti valehtelin. En tiedä miksi, ehkä hänessä oli jotain väärää.
Hän kärsii ja minä kärsin. Molemmilla pahaolla nyt. En vain osaa enää tätä vyyhtiä selvittää. Onkohan se kovin suuri erhe jos jätän asian kalvamaan mieltäni ja ehkä hänenkin loppu elämämme ajaksi? En tiedä muutakaan. En uskalla enää ottaa edes yhteyttä.. en tiedä mitä sanoisin.. miten sanoisin.
Tarvitsisi selitellä?
Voihan toinen teistä vaikka kuolla huomenna kolarissa (toivottavasti ei) ja asia jää auki sillätavalla. Joskus vastauksia ei saa tai ne ei miellytä ja sen kanssa täytyy vaan elää.
Ei minun tarvitsekaan. olemme vapaita. Olen kyllä yrittänyt häntä lähestyä. Hän kääntää aina selkänsä. Tietää valheestani ja vihaa minua siitä syystä. Asia kalvaa meitä molempia. Ehkä se unohtuu kun emme näe toisiamme. Joskus ehkä vuosien päästä emme enää edes muista toistemme nimiä. Täytyy antaa pölyn laskeutua
Toista ei voi pakottaa.
Pitää unohtaa tää. Mitä yhdestä rakkaudesta. Unohtuu aikanaan koko juttu. Hautaan tämän. Ahdistus helpottaa joskus. Välttelen häntä tästä lähin. Kärsimyksensä ja vihansa näkeminen kalvaa omaatuntoani. En pysty kohtaan häntä
Luota siihen että saatte asiat sovittua. Rakkaus on voimista suurin.
En tiedä miten asiaa selvittäisin. Asia kalvaa ehkä molempien mieltä vielä vuosia, mutta se unohtuu kyllä joskus. Huomaan hänen kärsivän, minäkin kärsin. Olen yrittänyt selvittää asiaa. Hän kääntää kärsivänä selkänsä minulle. Ei anna mahdollisuuttakaan.
Annan asian olla Hautaan asian ikuisiksi ajoiksi ja hautaan ahdistukseni mukana. Joskus se kipu helpottaa ja kärsimys loppuu. Pääsemme eteenpäin kun yritämme lujasti unohtaa koko asian.
Monesti muut puhuvat toisen puolesta valheita; "ja sit se sanoin niin ja niin..." tai takerrutaan johonkin yhteen sanaan tai sanamuotoon. Pahinta se että he saavat muut uskomaan että toinen ne olisi sanoneet ja eivät edes tiedä onko hän tosissaan sanonut niin, eikä uskalleta kysyä, koska ovat jo puhuneet selän takana.
Pelkureita sellaiset ihmiset jotka eivät uskalla kohdata omia tekojaan, vaan vetävät muita mukaan niinsanotusti "jakamaan" vastuun
Ei muut valehdelleet. Minä itse valheeni sanoin. Pelkäsin sanoa totuutta, jonka takia hätäisiä valheita...
Minkälaisessa tilanteessa valehtelit? Mielummin jättää sanomatta tai sitten sanoo kahdenkesken totuuden. Yleensä muiden läsnäollessa pitää aina jarrutella sanojaan, koska suurinosa ihmisistä ovat juoruajia.
Kahden kesken jutellessamme.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; Otat suoraan yhteyttä ja kerrot totuuden tai jatkat eteenpäin ja hautaat tunnontuskasi. Suosittelen ensimmäistä.
Miksi ottaisin? Hän tietää kaiken jo! Mitä sanoisin ihmiselle joka tietää kyllä vaikkei minun sanomana...Mitä sanoisin puolustuksekseni enää? Näyttää pahalta ja mahdollisuudet on varmaan menneet jo kokonaan. En tiedä miten tästä pinteestä enää selville vesille pääsisin, koska näytän jo tarinan roistolta!
Vain omaa omaatuntoasi? Antaisit olla.
Tuskin saat mitään rakentavaa hänestä irti tuossa mielentilassa..
Enkä. Pahaa tekee katsoa kuinka hän kärsii..En vain tiedä miten tilanteen enää purkaisin. Ehkä pelkään hänen vihaansa tai että itkee ja hylkää minut..
selvittää asioita.
Aika tilanne mutta mitä sulla on menetettävää. Asia tulee ilmi kumminkin. Itse tekisin näin...Laittasin ensin viestin että on vähän juteltavaa ja kysyisin viestissä pystyykö hän hetken olemaan yksin ja kuuntelemaan. Jos tietää jo asian niin se asia ei yllätä niin paljoa enää. Itse arvostaisin että joku itse myöntää valehdelleensa kun että saisin muuta kautta tietää.
Tiedän yhden joka tuhosi kauniin alun heti alkumetreillä juuri valehtelulla. Kiinni jäi ja laitoin seinille. Aiheuttaen lisää valehteluja. Säälin vain enään tuota. Se miksi se vieläkin yrittää valehdella en voi kuin nauraa. Onneksi näen minkälainen on. Ei se mitään kuuntelen edelleen kaikki valheesi ja saan siitä hyvät naurut. Kerroin luotetulle ystävälle tuosta valehtelijasta. Nyt nauramme ja keksimme lisää sille kuinka ymmärtäväinen olen. Saa takaisin samalla mitalla. Annetaan sen nyt sössiä kunnolla! Kosto tulee olemaan täydellinen kun huomaa vittuiluni.
taidat ollakin se katkero joka laittoi lusikkan soppaan ja hämmensi lisää jotta olmumme syvenivät.. mustasukkainen ? Tähän stooriin liittyy eräs kolmas tekijä joka sotki ja sähelsi ilkeyttään... Oletkohan se juuri sinä?
Olet v***n ilkeä. Kuka lienetkin.
Ehkä olenkin mutta muista että minullekin valeheltiin. Ja kyllä kuviossa oli kolmaskin. Mutta esittäminen jatkuu. Varmaan me kaikki on nyt valeheltu. Mahtava soppa! Jatketaan nyt sitä ymmärtämistä kerta tuo kolmaskin näkyy niin ymmärtävän sitä!
Taitaakin olla niin, että sopankeittäjät jäävät keitoksineen palstalle muiden jo poistuttua. Pitäkäähän hauskaa valheinenne.
Jos arvostaisit ja kunnioittaisit itseäsi tarpeeksi, niin et missään tapauksessa tekisi noin. Harjoittelee siis itsesi arvostamista ja kunnioittamista. Se on se numero uno thing.
Niin... Minua ainakin loukkaa kaikki valehtelu. Olen kaksi kertaa jättänyt kaksi eri miestä tilanteissa joissa oli valehtelu osatekijänä.
Itse olen aina näyttänyt selvästi miten vähän ko. tekoa arvostan. Usein valehtelu on minun aika kiihkeän luonteen takia johtanut suoraan siihen että olen jättänyt.
Eräskin mies selitteli polvillaan edessäni valheitaan ja itkien rukoili että en jättäisi. Jätin. Armoa ei herunut, koska tilanteeseen liittyi silloin toinen nainen. Pitkä tarina mutta lyhyesti:
exäni oli tullut mustasukkaiseksi kun ravintolassa syömässä ollessa joku ulkomaalainen mies oli katsellut minua liian pitkään ja exäni mielstä olin siitä liian otettu. Hän sitten meni valehtelemaan kostoksi että on rastunut toiseen naiseen ja kehui hänen ulkonäköään samalla mulle kovasti. Se oli mulle aika kova isku. Olimmehan kihloissa ja vaikka mitä. Ex ei korjannut valhettaan vaan jäin itsekseni sitä sitten mietiin 2-3 viikoksi, kunnes totesin hänelle että kun kerran tämä nyt on se totuus niin minusta ero on paras ratkaisu. Silloin exäni heittäytyi itkien polvilleen selitteleen miten asiat olivat. Ero meille tuli.
Kerron tämän tähän siksi että tämä on hyvin opettavainen pätkä siitä miten tyhmyydestä seuraa isoja seuraamuksia.
Itse kuitenkin aika paljon kokenut ja valitettavasti en aina itsekään ole ollut rehellisyyden perikuva. Mulla on aikamoinen tarina joskus ajallaan kerrottavana eräälle jonka kanssa mulla on selvitettävää.. Se ei koske häntä mutta kun hän sellaisen tarina kuulee tajuaa ehkä mitä on ns. armollisuus ja inhimillisyys ja se miksi ankaruudessani kuitenkin myöskin ymmärrän paljon enemmän.
Minusta valheen päälle ei voi rakentaa mitään ja suhteet ei onnistu jos ei olla täysin avoimia ja rehellisiä. Valitettavasti se yksi suhteeni kaatui siihen että ensin toinen oli epärehellinen ja sitten minä en pystynyt siitä tokeneen vaan aloin itse epärehelliseksi... lopulta kaikki kaatui siihen että molemmilla oli liika kaunaa ja salaisuuksia