Epävakaa persoonani

Epävakaat pelkää yksinoloa. Ahdistuu, siksi he saavat raivareita ja ovat väkivaltaisia kuvitellun tai todellisen hylkäämisen uhan alla.

He uhkaavat väkivallalla tai viiltelevät, yrittävät itsemurhaa, uhkailevat itsemurhalla jos heidät meinataan hylätä. He takartuvat. Eivät kestä yksinoloa. Aina pitää olla viihdyttäjä. Ovat hyvin ahdistuneita yksin. Tunetvat tyhjyyden tunteita ja sietämätöntä oloa.

Onneksi on hyvinvointiyhteiskunta jossa saa apua jos vaan itse on aktiivinen

Kerroppa mikä yksinolossa on niin erinomaista? Haluaisin tietää mistä kaikesta olen nauttinut tietämättäni.

Viihdyn yksin persoonani kanssa, mutta joka päivä seuraa tarvitsen pysyäkseni kunnossa vajoamatta liikaa.

Mahtaisko tämä olla eräs neito töistä? Yksinolo on minunkin mielestä mahtavaa mutta mitäs jos tehtäisiin sitä kaksin?

Huomaatteko sanot vastaan ja olet hullu.

Täähän kuulostaa ihan multa.

Yksinolossa on mukavaa mm. se että ei tarvitse kuunnella päänaukomista. Esim. porukassa on aina se sisäpiirinryhmä joka johtaa ohjailee ja arvostelee muiden toimintaa ja jos ei toimita niinkuin he tai hän haluaa niin ruvetaan keksimään pilkkajuttuja muista.

Tällaista käytöstä esiintyy mm. työpaikoilla kouluissa tai armeijassa. Armeijassa joku johtaja voi todeta nähdessään pitkätukkaisen miehen että tuollaiset pitäisi tappaa ja jos et ole samaa mieltä niin silloin alkaa homottelu oletkos sinä joku homo vai kyselyt.

Viisaat johtajat ovat hienosti suunnitelleet yhdessä tämän "yhteiskunnan" jossa itsenäisiä persoonia ei sallita vaan kaiken täytyy mennä miehekkäästi heidän pillinsä mukaan tai muuten alkaa selkään puukotus ja juoruilu.

Todellisuudessa muut yhteiskunnan jäsenet ovat vain mitättömiä orjia heidän silmissään mutta kuitenkin hienosti esitetään että yhdessähän tässä ollaan tosin muiden mielipiteillä ei vain ole mitään merkitystä tai ne esitetään omiksi ideoiksi ja päästään tällä tavoin parempaan virkaan.