Minulla oli uskovainen lapsuuskoti. Vanhempani olivat löytäneet elävän uskon kauan sitten. Koti oli turvallinen. Siellä annettiin rikkomukset anteeksi ja opetettiin, mikä on oikein ja väärin. Iltaisin luettiin iltarukous, ja äiti ja isä siunasivat evankeliumilla.
Murrosikäisenä maailma alkoi näyttää houkuttavalta. Vaikka omatunto muistutti monista vääristä asioista, ei niistä uskaltanut puhua ja pyytää anteeksi. Aloin kulkea kavereiden kanssa tansseissa ja ravintoloissa ja kielsin uskoni. Tiesin kuitenkin aina, että olen väärällä tiellä. 1970-luvulla alussa isäni sai taivaskutsun ja yksi sisaristani menehtyi. Vaikka perhettäni koeteltiin näin kovasti, ei minulla ollut vielä parannukseen tarvetta.
Opiskeluaikana avioiduin. Esimmäinen lapsemme syntyi niihin akoihin, kun valmistuin ammattiin ja astuin työelämään. Ahdistuksissa ja koettelemuksissa, joita ajoittain koin, käännyin Jumalan puoleen, mutta tilanteen selvittyä Jumala taas unohtui. Tunnolla ei ollut kuitenkaan rauhaa. Muistin aina, että olin lähtenyt uskovaisesta kodista. Vaikka jotkut epäuskoiset pilkkasivat uskovaisia, en tunnistanut niistä kotini uskoa. Vaikka en ollutkaan enää uskovainen, nuo pilkat tuntuivat pahalta. Kuitenkin oli hämärän peitossa, mistä löytäisin Jumalan valtakunnan. Toisinaan luin Raamattua, mutta en ymmärtänyt siitä juuri muuta kuin sen, että minun tieni ei ollut oikea. Jumalan sana ja laki tuntuivat ankarilta ja pelottavilta.
Rakensimme omakotitalon ja saimme lapsia. Elämä jatkui entiseen tapaan, mutta pelko asui sydämessä. Olin heränneellä tunnolla. Kun toinen sisareni sai taivaskutsun, papin sanat hautajaisissa tuntuivat kohdistuvan juuri minulle. Uskovaisten hautajaiset olivat aiemminkin puhutelleet minua. Myös muita läheisiä kuoli. Olin juuri kotitöissä ja kuuntelin iskelmää radiosta, kun saimme puhelimitse tiedon, että sisareni 16-vuotias uskovainen tyttö oli menehtynyt autokolarissa.
Kolmas kuolema muutaman kuukauden sisällä. Mietin, mitä tämä on. Kuka on seuraava? Kuulin, että tytön isä oli tehnyt parannuksen. Ajattelin, että minullakin saattaisi olla mahdollisuus. Toivon kipinä oli syttynyt. Järkyttävä kuolonkolari puhutteli minua ja monia muitakin. Edellisenä iltana ennen hautajaisia itkin tyynyni märäksi ja rukoilin Jumalaa, että saisin parannuksen armon. Yöllä näin unen, jossa halasin uskovaista sisartani hautajaistilaisuudessa.
Hautajaiskirkko oli täynnä väkeä. Halasin sisartani, kuten unessakin oli tapahtunut. Muistopuheessaan pappi sanoi, että tästäkään huoneesta ei tarvitse kenenkään lähteä synteinensä pois. Sanat jäivät mieleeni. Kotimatkalle lähtiessäni ajattelin murheellisena, että parannuksen teosta ei tullut mitään. Oliko armonaikani mennyt ohi? Menin hyvästelemään uskovaista sisartani. Toivotin hänelle Jumalan siunausta. Hän yllättäen kysyi minulta: ”Oletko ajatellut, että pitäisi tehdä parannus?” Vastasin, että olen sitä ajatellut paljonkin. Sisareni sanoi: ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta niin siinä kaikki teille annetaan.” En oikein ymmärtänyt. Mistä pitäisi vielä etsiä?
Olimme siinä käsi kädessä pitkään. Muut odottivat jo autossa. Sielunvihollinen piti toisesta kädestä kiinni eikä olisi antanut tehdä parannusta. Ajattelin, että jos minä en nyt tee parannusta, sitä ei ehkä koskaan enää tarjota. Mieleen tuli myös, että kotimatkalla hirvi saattaisi hyppätä auton eteen ja kuolisin. Jumala oli kuullut rukoukseni. Sisareni kysyi: ”Haluatko uskoa syntisi anteeksi?” Halusin uskoa. Kun sisareni saarnasi minulle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sydämeltä putosi suuri syntitaakka, ilo ja rauha täytti sydämeni. Enää ei edes kuolema pelottanut.
Tuosta uudestisyntymiseni päivästä on tätä kirjoittaessa kulunut melkein 28 vuotta. Tuon päivän muistan kuin eilisen enkä ole sitä koskaan katunut. Jumala antoi Pyhän Hengen todistukseksi, ja suuret armontuntemiset. Ei jäänyt epäselväksi, mistä löytyy Jumalan valtakunta. Tuhlaajapoika oli palannut Isän kotiin. Maailmassa ei ole mitään niin arvokasta että vaihtaisin Jumalan lahjoittaman uskon siihen.
Uskon myötä löytyi myös kotisiioni ja paljon uusia ystäviä. Koin, että Jumalan siunaus tuli myös työhöni. Ei ollut enää pelkoa, vaan suuri ilo ja rauha täytti koko olemuksen ja vapautti olemaan oma itsensä ja tekemään työtä taivaan Isän antamin lahjoin. Armontuntemiset kestivät monta kuukautta, oli helppoa olla uskovainen. Sitten alkoi uskosta eläminen, tuli myös epäilyksiä, kiusauksia, syntiä, joka aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, niin kuin apostoli Paavali kirjoittaa.
Ei minusta kuitenkaan tullut hyvää ihmistä.
Murrosikäisenä maailma alkoi näyttää houkuttavalta. Vaikka omatunto muistutti monista vääristä asioista, ei niistä uskaltanut puhua ja pyytää anteeksi. Aloin kulkea kavereiden kanssa tansseissa ja ravintoloissa ja kielsin uskoni. Tiesin kuitenkin aina, että olen väärällä tiellä. 1970-luvulla alussa isäni sai taivaskutsun ja yksi sisaristani menehtyi. Vaikka perhettäni koeteltiin näin kovasti, ei minulla ollut vielä parannukseen tarvetta.
Opiskeluaikana avioiduin. Esimmäinen lapsemme syntyi niihin akoihin, kun valmistuin ammattiin ja astuin työelämään. Ahdistuksissa ja koettelemuksissa, joita ajoittain koin, käännyin Jumalan puoleen, mutta tilanteen selvittyä Jumala taas unohtui. Tunnolla ei ollut kuitenkaan rauhaa. Muistin aina, että olin lähtenyt uskovaisesta kodista. Vaikka jotkut epäuskoiset pilkkasivat uskovaisia, en tunnistanut niistä kotini uskoa. Vaikka en ollutkaan enää uskovainen, nuo pilkat tuntuivat pahalta. Kuitenkin oli hämärän peitossa, mistä löytäisin Jumalan valtakunnan. Toisinaan luin Raamattua, mutta en ymmärtänyt siitä juuri muuta kuin sen, että minun tieni ei ollut oikea. Jumalan sana ja laki tuntuivat ankarilta ja pelottavilta.
Rakensimme omakotitalon ja saimme lapsia. Elämä jatkui entiseen tapaan, mutta pelko asui sydämessä. Olin heränneellä tunnolla. Kun toinen sisareni sai taivaskutsun, papin sanat hautajaisissa tuntuivat kohdistuvan juuri minulle. Uskovaisten hautajaiset olivat aiemminkin puhutelleet minua. Myös muita läheisiä kuoli. Olin juuri kotitöissä ja kuuntelin iskelmää radiosta, kun saimme puhelimitse tiedon, että sisareni 16-vuotias uskovainen tyttö oli menehtynyt autokolarissa.
Kolmas kuolema muutaman kuukauden sisällä. Mietin, mitä tämä on. Kuka on seuraava? Kuulin, että tytön isä oli tehnyt parannuksen. Ajattelin, että minullakin saattaisi olla mahdollisuus. Toivon kipinä oli syttynyt. Järkyttävä kuolonkolari puhutteli minua ja monia muitakin. Edellisenä iltana ennen hautajaisia itkin tyynyni märäksi ja rukoilin Jumalaa, että saisin parannuksen armon. Yöllä näin unen, jossa halasin uskovaista sisartani hautajaistilaisuudessa.
Hautajaiskirkko oli täynnä väkeä. Halasin sisartani, kuten unessakin oli tapahtunut. Muistopuheessaan pappi sanoi, että tästäkään huoneesta ei tarvitse kenenkään lähteä synteinensä pois. Sanat jäivät mieleeni. Kotimatkalle lähtiessäni ajattelin murheellisena, että parannuksen teosta ei tullut mitään. Oliko armonaikani mennyt ohi? Menin hyvästelemään uskovaista sisartani. Toivotin hänelle Jumalan siunausta. Hän yllättäen kysyi minulta: ”Oletko ajatellut, että pitäisi tehdä parannus?” Vastasin, että olen sitä ajatellut paljonkin. Sisareni sanoi: ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta niin siinä kaikki teille annetaan.” En oikein ymmärtänyt. Mistä pitäisi vielä etsiä?
Olimme siinä käsi kädessä pitkään. Muut odottivat jo autossa. Sielunvihollinen piti toisesta kädestä kiinni eikä olisi antanut tehdä parannusta. Ajattelin, että jos minä en nyt tee parannusta, sitä ei ehkä koskaan enää tarjota. Mieleen tuli myös, että kotimatkalla hirvi saattaisi hyppätä auton eteen ja kuolisin. Jumala oli kuullut rukoukseni. Sisareni kysyi: ”Haluatko uskoa syntisi anteeksi?” Halusin uskoa. Kun sisareni saarnasi minulle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sydämeltä putosi suuri syntitaakka, ilo ja rauha täytti sydämeni. Enää ei edes kuolema pelottanut.
Tuosta uudestisyntymiseni päivästä on tätä kirjoittaessa kulunut melkein 28 vuotta. Tuon päivän muistan kuin eilisen enkä ole sitä koskaan katunut. Jumala antoi Pyhän Hengen todistukseksi, ja suuret armontuntemiset. Ei jäänyt epäselväksi, mistä löytyy Jumalan valtakunta. Tuhlaajapoika oli palannut Isän kotiin. Maailmassa ei ole mitään niin arvokasta että vaihtaisin Jumalan lahjoittaman uskon siihen.
Uskon myötä löytyi myös kotisiioni ja paljon uusia ystäviä. Koin, että Jumalan siunaus tuli myös työhöni. Ei ollut enää pelkoa, vaan suuri ilo ja rauha täytti koko olemuksen ja vapautti olemaan oma itsensä ja tekemään työtä taivaan Isän antamin lahjoin. Armontuntemiset kestivät monta kuukautta, oli helppoa olla uskovainen. Sitten alkoi uskosta eläminen, tuli myös epäilyksiä, kiusauksia, syntiä, joka aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, niin kuin apostoli Paavali kirjoittaa.
Ei minusta kuitenkaan tullut hyvää ihmistä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tomus.
Saarnasiko vl-pappi aina hautajaisissa normaaliin vl-tapaan kaikki ei-vanhoillislestadiolaiset tulikivenkatkuisesti helvettiin ennen varsinaista ruumiinsiunausta?
Jos vertaamme avaajaa tuhlaajapoikaan, siinä on vain vähän yhtymäkohtia.
Avaaja ikään kuin ”valui” ns. maailmaan, ottamatta kuitenkaan mukaan perintöosaansa.
Lisäksi Hänen isänsä kuoli, ja sisaret samoin ja voidaankin kysyä, oliko todella heillä luonnollinen kuolema.
Tuhlaajapojalla ei ollut siskoja, ainoastaan veli.
Tuhlaajapoika ei opiskellut, vaan eleli viettäen epämääristä sekä haureuden elämää, saamillaan rahoilla. Avaaja eli normaalisti omalla työllään.
Se mikä on samaa, molemmat kääntyivät tuskissaan Jumalan puoleen, joka kertoo, etteivät he kumpikaan ole kristittyjä, toinen ortodoksi juutalainen, toinen vain näennäinen usko Jumalaan, jota ei kuitenkaan voi saavuttaa, tuntematta Jeesusta.
Missään ei mainita, että tuhlaajapojalla olisi Jumala (Isä) unohtunut, mutta avaajalla kävi näin.
Oikea tuhlaajapoika näki nälkää ja meni itseensä, eli mietti; - mitä nyt eteen ja päätyi hakeutua Isänsä taloon ja kouluttautua siellä sisätyöläiseksi.
Kysymyksessähän avaajalla on lestadiolainen usko, joka poikkeaa kristinuskosta merkittävästi, mutta kaipuu on molemmilla, kristityillä Jeesuksen luo, lestadiolaisilla SRK;hon.
Leimalliseksi asian tekee myös se, ettei Raamattu auennut, ei tietenkään ilman Henkeä, ja vielä, jos sen avaa ensimmäistä kertaa, vaikeuksissa ollaan.
Se jää vain kirjaksi, sillä toteamus laista on kristitylle taakse jäänyttä elämää, mutta hänelle se on totisinta totta.
Toisaalta tämä kertoo avaajan motivaatiosta, kirjoittaa avaus, joka näennäisesti muistuttaisi jotain ”palaamisen armoa”.
Raamatun luku aloitetaan evankeliumeista, eikä aisoista, jotka on kirjoitettu Israelille.
Tämä kertoo sen, ettei opetus ole ollut asiallista Hänen nuoruudessaan, kaukana siitä.
On selvää, että siskosi hautajaisissa VL pappi ripittää liikkeen ulkopuolisia jopa niin, että vainajakin jää kokonaan sivu rooliin.
Sellaisia ne VL pastorit ovat, se puhuttelee, mutta ei puhuttele Jeesus, ainoastaan pakanallinen paatos, joko meitä, tai meitä vastaan.
Toissa kesänä kuoli Oulun alueella saman ikäkunnan lapsia 7-8 kappaletta, ja juuri liikennekolarissa, pitäisi kellojen jo soida, todellinen ahdistus on lahkon sisällä.
Mutta avaajalta unohtui; Heillähän ei ole mitään hätää, heistähän jäi todistus, vai jäikö?
Uni on usein tulevaisuuden peili, joten mieti, mitä se todellisuudessa sanoo, ketä Sinun pitäisi halata, lahkoa vain Jeesusta, jota et mainitse nimeltään kertaakaan, vaikka Hän on Kaikkivaltias Messias.
Avaajan on hyvä tutkia sitä, kumpi pelastaa, löytämällä jumalan valtakuntaa leikkivän SRK;N vai itse Vapahtaja, Jeesuksen. Elää joko valheessa tai totuudessa, siinä se koko juttu.
Jumalan Valtakuntaa ei ole vielä nähtävillä ja kun se tulee, sitä johtaa Jumala, ei lestadiolainen.
Tuo mantra; Haluatko uskoa syntisi anteeksi toteutuu vain ja ilmaiseksi uskomalla Jeesus Herraksi ja Messiaaksi ja tunnustaa se ääneen. Sen jälkeen kaikki myös avaajalle mahdollistuu.
Se ei ole pelkkä haluatko; - se on oma pelastava uskonratkaisu ja sen jälkeen pitää hakeutua kasteelle, kuten Jeesus kehottaa.
Mielenkiitoineen tuo sisaresi, hän saarnasi syntisi anteeksi, vaikka kukaan muu kun Jeesus Raamatussa sitä ei tee? Kova tyttö.
Ei sinun kannata kuolemaa pelätä, vaan vääriä uskomuksia, sillä ne eivät tule Jeesuksesta, vaan saatanasta, näin ihmisiä johdetaan näennäiseen rauhaan ja usko Jeesukseen jää jalkarätiksi.
Kun ihminen uudestisyntyy, saa Hän myös Hengen voitelun ja armolahjat. Mitä lahjoja sait ja oletko käyttänyt niitä? Käyttämättömyys tulee Sinulle synniksi, sillä Henki on tarkoittanut ne auttamaan seurakunnan sisällä.
Avaajan on hyvä miettiä, onko SRK Jumalan (Isän) koti? Vai onko koko arvio Jumalan pilkkaa, Hänellä on jo oma kansa, Israel, eikä yhtään lahkoa.
Avaaja vaikuttaa myös muslimilta sekä Jehovan todistajalta, sillä Hänellä ei ole suhdetta Jeesukseen, ainoastaan Jumalaan, joka ei pelasta.
Hänen ainut etu on olla SRK;ssa, mutta ei pelastua, Jumalaan uskoo jopa saatanakin, mutta ei tunnusta Jeesusta Messiaaksi ja kaikkivaltiaaksi, kuten ei SRK;kaan.
Moni kakku päältä kaunis…
Kes.
Kesitas, vain onkohan kaikki sinun reppanan kohdaltasi jo myöhäistä... Kaukana pimeydessä olet.
http://www.suviseurat.fi/2013/media/saarnat/20130630_0900_Yrjo_Pirnes_fi.mp3
Käsittelikö avaaja suviseuroja, vai mitä?
" KESITAS "
-
MISSÄ KOHTAA VAIN JEESUS SAARNAA SYNNIT ANTEEKSI . SIINÄKÖ KUN
HÄN SANOO JAIRUKSEN TYTÖSTÄ EI HÄN OLE KUOLLUT VAAN NUKKUU.
-
TAHI SIINÄ KUN BETSEPAN LAMMIKOLLA, TAPAA MIEHEN JOKA ON SAIRASTANUT
38 VUOTTA JALKOJAAN EIKÄÖ OLE KOSKAN EHTINYT ENSIMMÄISENÄ SIIHEN ,
KUN ENKELI ON KUHUTTANUT VEDEN . JAHEUILLÄ OLI USKOMUS ETTÄ SEN
JÄLKEEN ENSIMMÄISENÄ ALTAASEEN MENNYT PARANI MISTA TAHANSA SAIRAU- DESTA, NIINPÄ JEESUS KYSYY MIEHELTÄ ,TAHDOTKO PARANTUA JA MIE VASTAA
TAHDON , MUTTA MINULLA EI OLE ENÄÄ KETÄÄN JOKA VEISI MINUA ALTAASEEN .
-
JEESUS SANOO NOUSE JA OTA VUOTEESI J A KÄY , JA MIES NOUSEE ASTELEE VAKA
ASTI , J A OTTAA VUODE MATON KÄÄRII SEN RULLALLE JA KULKEE ILOISSAAN KIITTÄÄ
HERRA JUMALAA, KAIKESTA HYVÄSTÄ . MITÄ SAI ..
-
SEN KUOHADUKSEN TEKI ENKELI AIKA AJOIN EHKÄ NOIN KERRA KK. 38X 12 = 456,,
OLI SINÄ AIKANA PARANTUNUT KUN HÄN OLI SAIRASTANUT JA TURHAAN SIITÄ
TOIVONUT PARANEVANSA, MUTA KUN JEESUS KULKI OHI J A HUOMASI MIEHEN
TARPEEN , HÄNEN KÄVI SÄÄLIKSI SITÄ MIESTÄ. JA PARANSI HÄNET ,, KUN TIESI ETTEI
MIES KOSKAAN OLI SAANUT MITÄÄN APUA ENÄÄ. EIKÄ VOISI KORVATA KELLEKÄÄN
MIRTÄÄ, SIKSI JEESUS ANTOI ARMONSA VUOKSI SYNNIT ANTEEKSI.
-
MUTTATOISET ANTOI , KUTEN PIETARI , TALIKUM TYTTÖ OLI JO KÄYMSSÄ 30-40 VÄLISSÄ , OSASI TEHDÄ KAUNIITA OMÅELEITA SAIRASTUI JA KUOLI , JOKU TIESI
ETTÄ APOSTOLI PIETERI ON KOTONA, MENKÄÄ PIAN HAKEMAAN HÄNET TÄNNE
NIIN MENIVÄT KERTOIVAT TARINAN PIETARILLE , PIETARI LÄHTI OITIS . EI VIIVYTE-
LLYT YHTÄÄN KUN HÄN TULEE SINNE , HÄN AJAA KAIKKI SOITTAJAT JAITKIJÄ POIS
JA RYHTYY RUKOILEMAAN (1Kor, 9 LOPUSSA ) KUN PIETARI ON VIELÄ RUKOUKSESSA
NOSEE TYTTÖ ISTUMAAN VUOTEESSAAN JA KATSOO IHMEISSÄÄN MITÄ MIES TEKEE HÄNEN HUONEESSAAN , JA KOSKETTAA PIETARIA, HÄN LOPETTAA RUKOUKSENSA JA
TALUTTAA TYTÖN OVELLE J ASANOO KAIKILLE SIELLÄ OLIJOILLE TYTTÖ ELÄÄ. .
-
JESUS OPETTI MEILLE JALKOJEN PESUN, JA SYNNIN ANTEEKSI ANTAMINEN ON KUIN JALKOJEN PESU SIINÄ TAPAHTUVASSA, TOIMESSA ELI SYNNIN ANOMISESSA JA .
ANTEEKSI ANTAMISESSA,. KAIKILTA JOILTA ME SEN PIDÄTÄMME ,SE ON PIDÄTETTY TAIVAASSA ,J AKAIKILT AJOILLE ME SEN ANNAMME ANTEEKSI SE ON ANNETTU ..
IKUISIKSI AJOIKSI ARMOSTA ,, SE ARMO TULEE YLHÄÄLTÄ ..
EI MEISTÄ. SIKSI SEN ANTAMINEN ON KUIN JEESUS KRISTUS OLISI SEN TEHNYT
.-
Miksi minulta tätä kysyt, missä Jeesus saarnasi synnit anteeksi?
Vastaan nyt kuitenkin yhden kohdan; Luuk. 5:20
Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: "Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi (Luuk 5;29).
Kes.
Kesitas se valhekeittoa hämmentää
Hieroo pirun kanssa yhteen kämmentään
Luulee, että taivaassa kunnellaan
Kun Kesitas pelastusta pirun kanssa muunnellaan
Tekeytyy Kesitas viisaaksi kovin
Pelastusta ei sen miettiä sovi
Mitenkähän kiliastin käydä mahtaa
Kun helvetissä piru sitä kiertää ja lahtaa
VOIN SANOA ETTÄ , KYLLÄ SAA TA NA SIELLÄ ON MUTTA MISSÄ MUODOSSA.
SE ON SITÄ ENNEN OLLUT KRISTUKSEN KÄSITTELYSSÄ. EIKÄ OLE ENÄÄ OLENTO
KRISTUKSEN SUUN KIEKKA ON PALOITELLUT HÄN NIIN PIENIIN ETTÄ NE PALAT
EI ENÄÄ LIIKU MINNEKÄÄN NE TIRISEE VAIN KUN PARILA ON KUUM A ALLA .
TOISEKSI SIELLÄ ON LAHTAUKSE TEHTY JO VIIMEISESSÄ TUOMIOSSA . JA MITÄÄN
SAA TA NAN YLI OTETTA OLE ENÄÄ KOSKAAN ,VAAN KAIKKI HERRUUS ON JUMALAN
JA JEESUKSEN KRISTUKSEN . JUMALAN POJAN.. ENKELI RUHTINAIDEN ESIMIHEN,.
JOLL AON 27,777
ENKELI RUHTINASTA JOILLA YHDELLÄ ESIMERKIKSI ON 12 LEGIOONAA VANHASTAAN OLI 6000 YKSI LEGIOONA = 72 TUHATTA TAIVAALLISTA SOTAMIESTÄ .KAIKKI ENKELI
RUTINAT ON JOTAI EL , PÄÄTTEISIÄ SE ON JOTAIN JUMALAN " POIKIA. " KUTEN
GABRIEL , RAFAEL. YM. 72 72=144,000 KPL KUTEN SE MAASTA ANNETTU LAHJA, n.
1427 eKr. MOOSEKSEN 100 VUOTIS LAHJA, JUMALALLE, .
Eikö se ole niin, että ensin tuhotaan Saatanan johtama maailma (se ei ole isästä), ja hän saa nähdä sen todistukseksi, ja sitten nämä henkikapinoijat heitetään syvyyteen tuhanneksi vuodeksi, jossa he ovat henkiolentojen haudassa kuolleina mutta ei vielä täysin tuhottuja. Sitten heidät herätetään tuhatvuotiskauden lopussa kun kaikki ylösnousseetkin ovat keskuudessamme terveinä ja täydellisesti parantuneina. Sitten nämä kapinalliset henget lietsovat kapinaa jälleen ja yrittävät aikaansaada maailmaa uudelleen, jolloin kaikkien uskollisuus koetellaan (niidenkin, jotka eivät aikanaan eläessään kuulleet ja tunteneet totuutta). Jotka pysyvät uskollisina Jumalalle, saavat ikuisen elämän Aadamin ja Eevan lasten sijasta Kristuksen (Iankaikkisen Isän) lapsina. Ne jotka Saatana saa vieteltyä kapinaan, ja hän itse demoneineen tuhotaan täydellisesti sen jälkeen eli he lakkaavat olemasta (aivan kuin tuli olisi polttanut heidät poroksi). Savu siitä, että mitä tapahtuu niille jotka kapinoivat Jumalaa vastaan, nousee ikuisesti varoitukseksi eikä mahdollisille tuleville kapinallisille, jos heitä sattuisikin jostain syystä tulemaan esiin, tarvitse antaa tilaisuutta yrittää hallita paremmin kuin Jumala. Se on jo testattu oikeudessa ja savu siitä nousee.
Avauksen kaltaiset hyvät kertomukset nollautuvat vl-herätysliikkeen Raamatun vastaisista saatanallisista valheopeista.
Pohja putoaa pois.
Kes ei ole edes päältä kaunis, pikemminkin kuin nauris.
Sus Suinailhgoon Häntää!
Kyllä on nyt kessi heikoilla, kun teuta tuli palstalle. Nyt punnitaan, kummalla on tietoa ja uskoa. Kauan onkin jouduttu seuraamaan tuon hierojan valheoppeja ja muka raamattusitaattejaan. Teuta tietää tarvittaessa sanoa vaika tuhlaajapojan sandaalin numeronkin, kessillä kenkäkin taipuis skandaaliksi. Teuta on Ahtialan miehiä ja jyrkäsi lapin vanhimpia vastaan, periaatteen ja kiivas uskon mies, kumma on jos ei veeällillekin kelpaa, sais pappa pikkuisen ravistella tätä meidänkin lahkoa ja se virheitä.