Puhuja mainitsi Lutherin sanoneen, että Jumalalle tunnustetaan että on viallinen kaikkiin synteihin mutta rippi-isälle ne synnit, mitkä tuntee.
Minusta tuossa piilee vaara, että puhuja esittäytyy puhtaaksi. Ettei Jumalalle tarvitsisi tunnustaa myös niitä syntejä, mitkä tuntee. Melanchton on sanonut tunnustuskirjoissa, että on tärkeämpää tunnustaa syntinsä sydämessään Jumalalle kuin ääneen ihmiselle.
Ja pystyykö ihminen edes tunnustamaan rippi-isälle kaikkia syntejä mitkä tuntee? Tuo lähestyy rippioppia, että olisi rippi-isälle kaivettava kaikki synnit, mitä mielestään vielä voisi löytää.
Mitä mieltä täällä niin kärkkäästi mielipiteitään esittävät ei-vl:t ovat syntien tunnustamisesta Jumalalle ja ihmisille? Otetaanhan myös huomioon, että Lutherin tekstejä on muuteltu hänen kuolemansa jälkeen.
Minusta tuossa piilee vaara, että puhuja esittäytyy puhtaaksi. Ettei Jumalalle tarvitsisi tunnustaa myös niitä syntejä, mitkä tuntee. Melanchton on sanonut tunnustuskirjoissa, että on tärkeämpää tunnustaa syntinsä sydämessään Jumalalle kuin ääneen ihmiselle.
Ja pystyykö ihminen edes tunnustamaan rippi-isälle kaikkia syntejä mitkä tuntee? Tuo lähestyy rippioppia, että olisi rippi-isälle kaivettava kaikki synnit, mitä mielestään vielä voisi löytää.
Mitä mieltä täällä niin kärkkäästi mielipiteitään esittävät ei-vl:t ovat syntien tunnustamisesta Jumalalle ja ihmisille? Otetaanhan myös huomioon, että Lutherin tekstejä on muuteltu hänen kuolemansa jälkeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vlestadiolaisuudessa on ymmärretty että ripissä nimenomaan tunnustetaan enemmän Jumalalle. Ajatus ilmenee tästä
todennäköisesti Lutherin kirjoittamasta:
Etkä sydämestäsi riemastuisi, jos tietäisit jonkun paikan, missä Jumala tahtoisi sinua puhutella? Jopa jos saisimme kuulla enkelin puhuvan, totta juostaisiin silloin vaikka maailman ääriin asti. Mutta emmekö ole hulluja, surkeita, ja kiittämättömiä ihmisiä, jotka emme kuule mitä meille sanotaan? Tuossa seisoo Raamattu todistuksena, että Jumala puhuu meidän kauttamme, ja että se on yhtä paljon, kuin jos Hän itse puhuisi omalla suullaan. Kenelle muulle siis valittaisit syntejäsi, kuin Jumalalle? Mutta mistä Hänet löydät muualta, kuin veljestäsi? Hän sinua sanalla vahvistaa ja auttaa.
Luther neuvoo siis suurempaan sosiaalisuuteen; että ihminen juttelisi toiselle ihmiselle huolensa, murheensa ja puutoksensa. Varmaan vanh.lestadiolaisuudessakin pitäisi löytää nykyistä enemmän tilaa ripille, että toinen ei juoksisi karkuun kun syntien luetteleminen alkaa olla vasta hyvässä puolessavälissä. Pitäisi olla myös hyvä muisti, että muistaisi ne syntinsä silloin kun rippi-isä on läsnä.
Joskus vain on tehty parannusta kun on jouduttu rippioppiin.
Pohjanmaan rauhanyhdistyksissä on neuvottu näinkin, että pahoja takanapäinpuhumisia ei tarvitsisi pyytää anteeksi, kun pahojen puheiden kohteeksi joutunut ihminen näin vasta kuuleekin mitä pahaa hänestä on puhuttu ja se aiheuttaa hänelle pahaa mieltä. Vanha uskovainen tuttavani sanoi että tällainen opetus on varmaan mustasta raamatusta, ettei syntejänsä tarvitsisi enää tunnustaa. Kyllähän totuus aina vapauttaa olipa se hyvä tai huono totuus.
Te uskottomat ette siis tunnusta syntejänne.