Syytät kaikesta mitä en ole. Syyllistät kaikesta mitä en ole tehnyt. Arvostelet taidoista joita en omaa. Lokeroit minut ihmisenä päätellen asioista joita elämääni ei kuulu. Luokittelet valinnoista joissa mulla ei ollut kuin yksi vaihtoehto. Otat pois mitä et ikinä antanutkaan. Jaat kovan käden opetuksia kostona piirteistä joita en ollut ominutkaan. Mä koen sut tästä johtuen sairaana ihmisenä. En hyvänä tai pahana, vain sairaana. Itketät ihmisiä.
Tosiasiat on mitkä on, ja oikean ihmisen kanssa me tiedetään ja tunnustetaan ne molemmat. Minä kannaltani, hän siltä kannalta mihin olen hänet asettanut kaiken kirjoittamani myötä. Ei meillä ole mitään epäselvyyttä todellisuudesta, sinulla on. Kaikki on hyvin surullista, mutta totta.
Vähän rankkaa tekstiä, mutta sitä tämä teettää. Itsekseen kirjoittaminen on hyvä tapa puolustautua silloin kun syytöksiä ei ole ääneen esitetty.
Tosiasiat on mitkä on, ja oikean ihmisen kanssa me tiedetään ja tunnustetaan ne molemmat. Minä kannaltani, hän siltä kannalta mihin olen hänet asettanut kaiken kirjoittamani myötä. Ei meillä ole mitään epäselvyyttä todellisuudesta, sinulla on. Kaikki on hyvin surullista, mutta totta.
Vähän rankkaa tekstiä, mutta sitä tämä teettää. Itsekseen kirjoittaminen on hyvä tapa puolustautua silloin kun syytöksiä ei ole ääneen esitetty.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En voi ymmärtää tuota. Jos sinulla on noin hankalaa, niin mikä pitää sut hänen lähettävillään. Ettekö voi puhua ja tehdä suhteellenne edes säännöt jos se ei automatic onnistu.
Emme ole missään tekemisissä keskenämme. Se ei silti estä kaikkea tuota mainitsemaani ulkopuolisen ihmisen taholta. Keinoja on monia häiritä ihminen haudan partaalle jos kokee vääristyneen asiansa oikeaksi, valitettavasti. Eikä ole kyseessä kenenkään entinen tai nykyinen kolmas pyörä tms. Myös sinkkua voidaan näköjään kiusata vaikkei hänen elämänsä kuulu kenellekään toiselle millään tasolla.
En jaksa lukea kuin otsikon. Kukaan ei täällä leiki sun kaa, miksi ihmeessä sen tekisimme. Tunnut syyttävän " häntä" yleisellä palstalla. Puhu hänelle ja anna hänen vastata sinulle. Voimia elämääsi :)
Olet hlö joka kuvittelee vaikka ei tpahdu mitään. Kuvittelet ihan itse kaiken ja sen että kaikki on sinulle tarkoitettuja asioita. Ja teet itse itsellesi niillä kiusaa. Henkisesti. Hanki muuta elämää että saat ajatukset normaaliksi. Ei kukaan tommosta kierolla ajattelulla varustettua halua. Mistä tiedät mitä kelläkin ihmisellä on menossa? Herätys!
Juurikin+noin:+Tiedän+100%:n+varmasti,+kuka+minkäkin+kirjoituksen+takana+on.+Joopa+joo.+Onpa+teitä+helppo+huijata.+Keskittykää+omaan+elämäänne,+älkääkä+sorkkiko+toisten+elämää.+Mitä+kenellekään+kuuluu,+mitä+toinen+tekee+ja+missä+menee,+kenen+kanssa+kulkee+ja+mitä+luittensa+päällä+kantaa.
Mitä se sulle kuuluu, jos mä vihaan sua??? En käsitä!!! Ei se sairautta ole se on vihaa!!!!
Ymmärsin tuosta jotakin. Tuollaistahan voi tapahtua.
Mikä vie ajatukset elokuvaan jota kävin katsomassa, Lobster-jossa yksinäiset ihmiset muutetaan heidän haluamakseen eläimeksi, jos eivät leirillä löydä itselleen paria.
Sivuaa vain ohuesti tuota ap:n ajatusta, että haluamme nähdä ajoittain toisissa syyn sillä tavalla, että ko.ihminen ei täytä täysin edellytyksiämme, vaikka kyseessä voi hyvin olla rajoittuneisuus puolin ja toisin.
Toisaalta, mistä ne rajoittuneisuuden käsitykset tulevat, ja ne tulevat paljolti ympäröivästä elämästä. Luoden kuten elokuvassa mielivaltaisen päätöksen siitä, miten ihmisten tulisi elää elämäänsä ja mitä heille tapahtuu ja miten heitä saa kohdella, jos eivät toista, mallinna sitä vallitsevaa olosuhdetta.
Ko.elokuvassakin sallittiin yhteiskunnassa vain parisuhteet, ja yksinäiset olivat karanneet metsään elämään, jos eivät eläimiksi vapaaehtoisesti halunneetkaan.
Elokuva on hirveä, mutta pisti miettimään, mikä ehkä oli tarkoituskin, että miten mielivaltaista on se miten ihmiset pakotetaan yhteiskunnan olosuhteisiin, myötäilemään omituisia käsityksiä, esittämään teatteria, luomaan asioita siten, mitkä vain pönkittävät vallitsevia käsityksiä, perinteitä, oletuksia jne.
Ihmiset usein pitävät niitä itsestäänselvyyksinä, kun "auktoriteetit" ovat ne heille luoneet, tuollaiset absurdit elokuvat herättelevät näkemään kaiken tämän ympärillä olevan mielettömyyden.
Siinä elokuvassa ei ollut hyviksiä, ei pahaksia, osittain sairasta toimintaa, kuten se yksinäisten ihmisten johtajana esiintyneen naisen toiminta, lupasi silmälasipäiselle naiselle silmäleikkauksen, jotta näkisi ilman laseja, mutta maksoi silmälääkärille että tekisi sokeaksi, eikä siten pääsisi uuden poikaystävänsä kanssa pois metsästä, sillä jostain syystä myös heiltä oli kielletty rakkaus ja intiimisyys?
Tuo oli sairasta jos mikä. Jostain miellettömyydestä kumpuava halu estää muita, jotta heidän luomat olosuhteet pysyisivät vakiona. Jostain syystä elokuvan päähenkilö miehellä oli vielä halu matkia suhdekumppania, jotta samaistumisella luovat sidettä suhteelle, ja elokuva päättyi siihen, kun mies päätti veitsellä tehdä itsensäkin sokeaksi.
Ei siis mitään miellyttävää, on sairasta toimintaa paljonkin ihmisten välillä, on rajallisuudesta johtuvia käytöksiä jne. monet kumpuavat siitä, että nähdään olosuhteet pakottavina, sopeuttavina, ja jos hahmottaa asiat toisin, saattaa se sen hahmottaminen, miten ajattelee toisen/toisten asemoituvan mitenkin niihin olosuhteisiin, kuinka totena pitävät tätä ympäröivää harhaa? ja mikä heidän mielestään oikeuttaa kulloinkin heidän sormen osoittelunsa, heiluttamisensa.
Läheisimmissä suhteissa sairasta on tietysti näkemättömyys, sokeus tähän ympäröivään todellisuuteen, pakeneminen jne.
Surullista, ja ankeaa. Surullisuutta koin kun alkusyksystä kävelin metsässä ja poimin puolukan ja jostain kumpusi ajatus, miten kertoisin näistä metsän antimista sitten joskus "lapsilleni", meinasin puota surusta polvilleni (koska sitä ei tule tapahtumaan), outo tunne. Mikä johtaa syyllistämiseen, tuostakin kun alkukesästä sain puukkoa selkääni eräältä henkilöltä, joka omasta mielestäni kehtasi viitata tuohon etten ole edes lapsia tehnyt (jotta hän olisi voinut kokea yhteiskunnan taholta hyväksyvyyttä), ja olen syyttänyt häntä koko elämäni ajan siitä (että niin ei ole voinut tapahtua), tiedostamattani, jonka täysin siinä tilanteessa tiedostin. Ja mitä sillä on hyötynyt? ei mitään, muuta kuin elämän jolta välillä putoaa pohja.
Tv:stä taas tuli mielenkiintoinen ajatus raamatun Eeva ja Aatami syntiinlankeemus asiaan liittyen, syytämme Eevaa yhä vain, vaikka Aatamilla oli valinnan vapaus, miten kätevää, Eeva kaikkien lankeemusten viettelijöiden äiti, vaikka valinta on jokaisella itsellään.
Ettei mielikuvitus ota valtaa..synkkää ja ankeaa, surullista ja elämää ajoittain
Tuo raamatun kertomus Eevasta ja Aatamista, hyvän ja pahan tiedonlähteen äärellä.
Voi olla siis kertomus myös syyllistämisestä.
Eeva syytti käärmettä, Aatami syytti Eeva, ja Jumala heitti heidät pois paratiisista, etteivät he eläisi ikuisesti, koska rikkoivat Jumalan sanaa.
Pakoilivat vastuutansa, omista valinnoista. Syyllistetään toisia silloinkin kun kyse on lopulta omista valinnoista.
Tuo kertomus on hyvin tarkoitusperäisesti luotu vastuunpakoilijoiden myötä toisenlaiseksi, mihin viittaa lankeemussanan käyttö ja syyllisyyden heittäminen toisten niskaan sitä myötä.
Toistetaan kaavaa, ajattelematta (itse).
Ajatella.
Minäkää en jaksa lukee noin lapsellista juputusta ....kuin aloitus on
Mielestäni tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko selvität tämän asian loppuun ja varmistat onko tunteita vai ei. Toinen on helpompi. Annat vain olla tekemättä mitään eli luovutat. Nyt kun olet oman ajatuksien uhri, niin ikävöimällä asia ei ratkea vaan päivastoin. Kaivat itseleen kuopan, josta et ole pääsemässä pois. Elämässä löytyy paljon muutakin tekemistä, niin kannattaa keskittyä siihen. Jos sinulle sattuu tulemaan mahdollisuus selvitellä tämän asian, niin tee se epäilemättä, mutta älä ota tätä liian vakavasti.
Aloituksen voi nähdä myös kiusaamisen uhriksi joutumisena.... Joskus "sinä" on monta henkilöä, porukka, joka vainoaa ilman syytä. Se, onko se konkreettista häirintää, sellaisen mielikuvan antamiseta, sellaisella uhkailua ja pelottelua, vai kaikkea saman aikaisesti, ei muuta sitä tosiasiaa, että se tuntuu pahalta. Kiusaaminen ja härnääminen, sekoittaminen ja valehteleminen, muiden asioihin puuttuminen ilman lupaa, ne kaikki ovat väärin, riippumatta siitä kokeeko ne oikeutetuiksi omalta kannaltaan katsoen. Tämä vain tähän lisäksi, puolustautumatta turhanpäiväisiä syytöksiä vastaan. Tämä on minun kokemukseni tapahtuneesta ja tapahtuvasta. Jääköön ääneen huudoksi kaiken tämän sekaan. Purin vain surullista oloani.
Ymmärrän, puhut "yhteisön" hylkimisestä. Kuten tuo absurdi elokuva Lobster tuo ilmi, äärimmillään oikeaoppisuudessaan (toistetaan kaavaa, että vain tietynlainen eläminen, oleminen, ilmaisu on sallittua) mennään siihen, että juostaan metsissä ampumassa yksinäisiä paenneita ihmisiä, mitään kyseenalaistamatta.
Mitä on "yhteisön" hylkiminen? se voi olla konkreettisten vihakuvien luontia yksittäisiä ihmisiä kohtaan, puolihyökkäyksiä ihmisiä vastaan, jota tekevät jotta ihminen näyttäisi puolustautuessaan syylliseltä, mikä johtaisi puolihyökkäyksiä tekevät tuntemaan "oikeutusta" tunteilleen, vihaansa, hylkimisilleen normaalista kanssakäymisestä, pyrkivät aiheuttamaan kehän hyökkäyksillään, katsotaan sen jälkeen joka sana heitä loukkaavaksi, jos joutuvat joukkopsykoosiin, puolustavat "lahkoaan" ulkopuolisia kohtaan, vaikka millä absurdeilla toimilla.
Ilmiöt eivät ole tuntemattomia, käsittely sen sijaan on. Tuollaista tahallista puolihyökkäyllistä tilaa yleensä kuitenkin joku johtaa, jotta se joukkokoheesio saadaan aikaan, tai paikalla on liikaa hiljaisia hyväksyjiä. Tai yhteisön on joutunut ns. normi pelkoon, jolloin kokevat että he pääsevät ahdistavasta tilanteesta vain jotain muuta syyllistämällä, ei tuomalla ilmi absurdeja normeja, "pakottavia" kuvitelmia jne. Kuin vain jonkun olemassa olo toisi ilmi epämukavia asioita, jolloin monet mieluummin syyllistävät peloissaan kun pystyvät toteamaan asiasta itsestään mitään, ja miksi asiat aiheuttavat heissä ko.tuntemuksia tuohon pisteeseen asti.
Eroaa yleensä hyvinkin paljon varsinaisesta kiusaamisesta, tuollainen mitä kuvaat on syyllistämistä, halua hyljeksiä, tehdä se tavalla tai toisella selväksi, ihmiseltä viedään lupa puolustautua, ilmaista ja nousta muiden viereen tasa-arvoisena, näkyvänä ihmisenä kaikkine puolineen.
Yleensä projisoivat jotain, mikä johtaa syyllistämiseen. Omat rajallisuudet voivat johtaa väheksynnän ilmaisuihin, joita eivät edes täysin tiedosta, esim. monet ihmiset luulevat etteivät toiset huomaa väheksynnän osoituksia, mikä vie pohjan mielekkäältä kanssakäymisiltä jne. esim. käsitykset ja oletukset kunkin miehen tai naisen roolista, rajoista, minkä puitteissa tulisi toimia eikä huomioida enää persoonaa, koska ovat ajatuksien rajoissa työntämässä niitä toiseen.
Miten koetaan tietynlaiset ihmiset, onko heillä heidän silmissään oikeutusta samanlaisiin rajoihin, ja miten helposti he itselleen oikeuttavat projisoimalla muiden rajojen rikkomiset, kuin toistaen kaavaa, ei ole sen arvoinen.
Pohjautuu siis täysin syyllistämiseen, pelkoon että se heidän rajoittuneisuus tulisi näkyväksi, käsitykset romuttuisi, se mikä pitää heitä ulkoisesti pystyssä romahtaisi sen myötä.
Liittyy siis hyvinkin paljon siihen, miten ihmiset sekä asemoivat itsensä vallitsevaan ympäristöön ja kuinka pakottavina sen oletuksia pitävät (kuinka arvokkaaksi voi muut mieltää), ovatko sopeutuvia mihin tahansa "lahkomaiseen" absurtiin toimintaan, vai ovatko itsenäisemmin ajattelevia, toimivia, mikä muodostaa sen uhan muissa, mitä syyllistämällä lieventyy heidän ajatuksissaan.
Tuo arvo ja arvostaminen on avaintekijä mitä ihmisyys on heille heidän sisimmissään), on mielikuvia, oletuksia jne. jotka muokkaavat oikeutuksien, käsityksien muodostamista siitä, mihin pisteeseen asti voi noiden mielikuvien rajoihin joutuneita ihmisiä kohdella, katsovat ettei heidän puolustautumisensa, sanomisensa aiheuta heissä haittaa, ja jos aiheuttaa niin, voivat paeta tai olla siilipuolutuksissa (koska eivät myönnä mukanaoloaa, puolihyökkäyksellistä tilaa, mihin on vaikea ylipäätään puolustautua).
Sitä ihminen ehkä kuitenkin kaipaa, nousemista, puolustautumista, miten hyvää tekisikään tuollaiseen kohteluun joutuneille ("yhteisön" hylkimisille), päästä tappelemaan, päästä nousemaan kalliolle, huutaa oman ihmisyytensä rippeet universumiin. Nousemista, puolustautumista, iskujahan ne ovat ihmistä vastaan, tarvitaan silloin oman itsensä nostamista.
Ihmiset ovat raadollisia omine rajoittuneisuuksineen, koet siis projisoitua syyllistämistä toisten mielikuvien takia. Se ei saa aikaan vielä noita tuntemuksia, siihen tarvitaan vielä väheksyntä, kohtaamattomuus ihmisten välillä, tai liika leikkiminen sen kanssa. Sellainen aito läsnäolo puuttuu, jossa edes hetken ajan ihmiset pitävät omat rajoittuneisuutensa kurissa tai ymmärtävät sen riittävän hyvin ettei ylilyöntejä tule, ja ihmiset pääsevät kukoistamaan ja olemaan esillä täydessä persoonallisessa loistossaan.
Koska käytit sanaa "sinä", johdattelee se käsittelemää asia myös hieman porautuen noiden suurien käsitteistöjen taakse, mitä tuossa yllä tehty.
Kun puhut(aan) syyllistämisestä tavalla, jonka toit esille, liittyy se myös jokaisen yksittäisen ihmisen omiin (tässä kohtaan eivät pääse joukkokoheesion taakse) mielikuviin siitä, minkälaiseksi mieltävät toiset ihmiset taustojen, vaatetusten, yleisten käytöspiirteiden takia-mielikuva muodostetaan niistä ja sen jälkeen joko vain asemoidaan ihminen omaan asemaan, siitä suurta harmia, pulttia tai mitään muutakaan ottamatta, jos ei ole tarve kokea ylemmyyttä, pöyhkeyttä, mielihyvää että asemoi itsensä noiden piirteiden/syiden takia itsensä paremmaksi, etuoikeutetummaksi.
Tuo on vielä suhteellisen normaalia rajoittuneiden ihmisten käytöspiirteitä, vain pelko siitä, että "joukkio" "yhteisö" mieltäisikin heidät sellaisina, jotka omaisivat jotain sellaisia piirteitä, joita "muut" pitävät "yhteisössä" alempiarvoisina saa heidät kokemaan voimakasta pelkoa, joka saa heidät menemään joukkioiden mukaan. Jolloin he alkavat projisoimaan omista peloistaan johtuvaa syyllistämistä.
"Muut" ovat heidän peikkonsa.
Mutta yksittäiset ihmiset siis ajattelevat itseään vähän lähemmin tällaisia asioita, ei suurten teorioiden kautta.
Kun todetaan, että joku syyllistää ts. asemoi toisen sellaiseen asemaan, tilanteeseen, pisteeseen, mihin hänen oma elämänkokemus ja käsitys ympäröivästä maailmasta, sen periaatteista, pelisäännöistä jne saa hänet niin tekemään.
On ihmisiä, jotka siis näyttävät ottavan nämä jonkun muiden luomat "pelisäännöt", normit sellaisinaan, varsinkin hyvin helposti joukkojen tukiin turvautuen, jos ne tukevat hänen maailmankuvaansa, pyrkimyksiään.
Tuollainen ihminen ei silloin kyseenalaista mitään, ajattelee yhä joko täysin vanhojen Raamattujen luomien kuvitelmien kautta, mitään niistä ymmärtämättä tai darwinin eloonjäämisteorioiden kautta, ottaen siitäkin vain sen ajatuksen, mitä nihilistisyys tarkoittaa yhteiskunnassa, sopeutukaa massaan, niin selviätte.
Jolloin muodostuu ihmisiä, joilla on eri näkemyksiä siitä, miten maailma makaa, miten muodostetaan tulokulmia toisia ihmisiä vastaan, joiden ajattelevat olevan ajatuksiltaan, maailmankuviltaan eri maata. Voiko eri maata tulevat ihmiset tulla toimeen, olla läheisiä. Varmaan jossain määrin.
Jolloin melkein "luonnostaan" tulee hylkimisiä eri maata olevien ihmisten kanssa. Pelaatko luotujen sääntöjen, käsitysten rajoissa, maailmassa, pelaat muiden ehdoilla, kuin menettäen itsemäärämisoikeuden tai sallit sen muita vastaan, koska alitajuntaisesti ajattelet että muidenkin tulisi "totella?
Ja jos ei alitajuntaisesti "totella" ilmaan piirrettyjä käsitteistöjä, kuvitelmia, aiheuttaa se pelkoa ko.kaltaisissa ihmisissä. Ja ovat valmiit omasta puolestaan hylkäämään ihmisen, kunnes se heidän pelkonsa on tasoittunut.
Vai pystytkö näkemään niiden lainalaisuuksien läpi ja luomaan jotain muuta, olemaan pelkäämättä siten, ettei menisi "joukkoihin" syyllistämään, luomaan minkäänlaisia oikeutuksien tunteita muita kohtaan.
Ihmisten omat valinnat aiheuttavat näin rajoittuneessa maailmassa omahyväisyttää, pöyhkeilyä, mielihyvää, halveksuntaa, vihaa, onnea ja rakkautta, mitä tahansa.
Ne on vain hyvä tiedostaa, mistä ne kumpuaa (usein itsestä).
kohdistaisit tuon kaiken sille ihmiselle kenestä tuo kertoo!
Vai haluatko vain ja ainoastaan kirjoitella yleisesti syyllistämällä jotain mitä ei edes ole olemassakaan?
ainut vaihtoehto????