Heips,
tämä varmaan menee aiheen ohi mutten oikein tiennyt mihin tänne kirjoittaa. Tyttäreni 19 v. tapasi keväällä etelän lomalla pojan ja ihastui. Tytär ei päässyt keväällä kouluun ja lähti ulkomaille töihin, yllättäin tämän pojan kotikaupunkiin. He tapailivat siellä ja kaipa he rakastuivatkin. Nyt tyttäreni on kotona, mutta aikoo taas mennä käymään pojan luona ennen joulua (vähillä rahoillaan) ja poika olisi tulossa tänne tammikuussa. Tytär ei ole tätä salannut, mutta tämän vakavuus paljastui minulle vasta viime viikkoina. Tytön isä on aivan "hiilenä" asiasta. Meitä vahempia huolettaa eniten ettei tyttö haekaan kouluun, hanki ammattia vaan päätyy vielä ulkomaille avioon ilman mitään taloudellista takaporttia.... Tästä on puhuttu hänen kanssaan kyllä ja on ymmärtänyt kantamme... mutta silti! Tajuaako kukaan tuossa iässä että omat valinnat olisi ehkä hyvä tehdä itsenäisesti eikö sillä perusteella missä esim. se poika on...
Kyseessä on täysi-ikäinen ihminen, joten voi tietysti lähteä ilman mitään siunaustakin... taloudellisesti tytär on edelleen riippuvainen meistä.
Aika ahdistava tilanne äidille :( Olla isän ja tyttären välissä, tuomitsematta tai lyttäämättä ketään tai kenenkään tunteita. Tuntuu että omat voimat loppuu...
Olemme yrittäneet kasvattaa (ja olla esimerkkinä) lapsistamme vastuuntuntoisia, ihmisiä jotka osaa pitävät huolta itsestään/läheisistä ja pärjäävät elämässä.
Joo, jokaisen pitää tehdä omat valinnat ja virheetkin... mutta missä määrin minun pitää kantaa tästä asiasta vastuuta? Olenko minä se joka kerää ne ihmispalaset ja kursii kasaan jos tässä ei käy hyvin....
tämä varmaan menee aiheen ohi mutten oikein tiennyt mihin tänne kirjoittaa. Tyttäreni 19 v. tapasi keväällä etelän lomalla pojan ja ihastui. Tytär ei päässyt keväällä kouluun ja lähti ulkomaille töihin, yllättäin tämän pojan kotikaupunkiin. He tapailivat siellä ja kaipa he rakastuivatkin. Nyt tyttäreni on kotona, mutta aikoo taas mennä käymään pojan luona ennen joulua (vähillä rahoillaan) ja poika olisi tulossa tänne tammikuussa. Tytär ei ole tätä salannut, mutta tämän vakavuus paljastui minulle vasta viime viikkoina. Tytön isä on aivan "hiilenä" asiasta. Meitä vahempia huolettaa eniten ettei tyttö haekaan kouluun, hanki ammattia vaan päätyy vielä ulkomaille avioon ilman mitään taloudellista takaporttia.... Tästä on puhuttu hänen kanssaan kyllä ja on ymmärtänyt kantamme... mutta silti! Tajuaako kukaan tuossa iässä että omat valinnat olisi ehkä hyvä tehdä itsenäisesti eikö sillä perusteella missä esim. se poika on...
Kyseessä on täysi-ikäinen ihminen, joten voi tietysti lähteä ilman mitään siunaustakin... taloudellisesti tytär on edelleen riippuvainen meistä.
Aika ahdistava tilanne äidille :( Olla isän ja tyttären välissä, tuomitsematta tai lyttäämättä ketään tai kenenkään tunteita. Tuntuu että omat voimat loppuu...
Olemme yrittäneet kasvattaa (ja olla esimerkkinä) lapsistamme vastuuntuntoisia, ihmisiä jotka osaa pitävät huolta itsestään/läheisistä ja pärjäävät elämässä.
Joo, jokaisen pitää tehdä omat valinnat ja virheetkin... mutta missä määrin minun pitää kantaa tästä asiasta vastuuta? Olenko minä se joka kerää ne ihmispalaset ja kursii kasaan jos tässä ei käy hyvin....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asiaa mitenkään tuntematta totean ettei kirjoittamasi kamalalta kuulosta. Jos hän ei hae kouluun, jos hän jää vaille taloudellista takaporttia, jos hän ei ole järkevä ihminen...
"Etelänmaassakin" varmasti on kouluja, jos hän nyt oikeasti haluaa muuttaa sinne. Suomen valtio jopa tukee ulkomailla opiskelua aika kivasti.
Jos hän ei hae kouluun tänä vuonna, hän ehkä hakee sinne ensi vuonna. Joku menee yliopistoon vasta 30-vuotiaana.
Jos poika ei ole mikään hunsvotti, eikä tyttö mitenkään hullusti rakastunut, niin en oikein näe mikä tuo ongelma on.
Kiitos kommentistasi. Olet varmaan pitkälle oikeassa. Ehkä tässä hiertääkin tällä hetkellä enemmän isän jyrämäinen tapa suhtautua tähän... ja ne hänen ainoat "oikeat arvot". Voisi sen rakkauden ja tulevaisuuden huolen näyttää muutenkin kun yritäämällä jyrätä toisen mielipiteet ja tunteet. Olen hänen kanssa yrittänyt puhua, mutta jotenkin niin ehdotan hetkittäin että ihan hirvittää. Ikävin ajatus on että tytär lähtee kotoa ns. pahalla kun muuten ei voi tehdä omia päätöksiään.
Noh, meillä on huomenna palaveri kolmisin kun mies tulee kotiin matkoilta. Katsotaan miten käy ;)