”Metsäaukeamalta työnnettiin esiin mustaan verhottua ruumisarkkua, jossa jalat tulijaan päin oli ruumis, jonka rinnassa luki: Finland. Arkun päälle laskeutui Suomen siniristilippu. Arkun takaosaan ilmestyi sirppi ja vasara -tunnus, joka muutti Suomen lipun värit niin, että sininen risti muuttui mustaksi ja lipun valkoiset osat verenpunaisiksi, sillä punainen kangas laskettiin arkun päälle.
Kun arkkua kauhuissani tuijotin, sen läheisyyteen, oikealle puolelle, ilmestyivät puolitankoon lasketut kolme kansallislippua: Ruotsin, Norjan ja Tanskan liput. Samassa näin arkun vasemmalle puolelle ilmestyvän Viron, Latvian ja Liettuan suruntäyteiset liput. Kaikki nämä liput olivat kuin ukkosmyrskystä nousseet, tankojensa puoliväliin lasketut suruliput. Tangot lippuineen taipuivat kohti arkkua, kuin kunniaa tehden…
Katselin kauhistuneena edessäni olevaa näkyä. Yht’äkkiä arkun pääpuolelle ilmestyi kaksi suurta kirjainta: EU. Kirjaimissa oleva näkymätön voima yritti riuhtaista arkussa olevan Suomi-neidon mukaansa, mutta ei voinut, sillä sirppi ja vasara iskivät niihin murskaavan kuolettavalla voimalla. EU katosi näyttämöltä. Kuului vain tuskasta huokaava, masentunut ääni, joka englanniksi huusi: ’Hopeless! Woe unto you, Finland! We cannot help you! But maybe NATO can.’ Sanat tarkoittavat: ’Toivotonta! Voi sinua, Suomi! Me emme voi auttaa sinua! Mutta ehkä NATO voi.’
Samassa venäläiset sotilaat ympäröivät Suomi-neidon arkun, käänsivät sen kohti itää ja lähtivät menemään rumpujensa pauhatessa. Se oli kuin mahtavaa tuliaseitten jylinää. Samankaltainen aseitten jylinä kuului kaikilta ilmansuunnilta. ’Voi Herra, mitä tämä näky tarkoittaa’, tuskailin vapisevin äänin. Tähän hätääni Herra sanoi: ’Varoita kansaasi, sillä apu ei tule sieltä, mistä kansasi uskoo sen tulevan. Ellei Suomen kansa tee totista parannusta, se joutuu jälleen kokemaan kuoleman kauhut. Apua ei tule idästä eikä lännestä, vaan yksin minulta, sanoo Herra. Kääntykää kansana minun puoleeni! Minä vapautan teidät tästä uhkaavasta vaarasta. Tehkää parannus synneistänne. Minä annan anteeksi, minä pelastan, minä parannan haavat. Minä täytän kansani Pyhän Hengen voimalla ja kirkkaudella.’
’Katso minä tulen pian, pikemmin kuin luulettekaan, sanoo Herra.’
Lahdessa maaliskuun 16. päivänä 2001
Jukka Rokka
Kun arkkua kauhuissani tuijotin, sen läheisyyteen, oikealle puolelle, ilmestyivät puolitankoon lasketut kolme kansallislippua: Ruotsin, Norjan ja Tanskan liput. Samassa näin arkun vasemmalle puolelle ilmestyvän Viron, Latvian ja Liettuan suruntäyteiset liput. Kaikki nämä liput olivat kuin ukkosmyrskystä nousseet, tankojensa puoliväliin lasketut suruliput. Tangot lippuineen taipuivat kohti arkkua, kuin kunniaa tehden…
Katselin kauhistuneena edessäni olevaa näkyä. Yht’äkkiä arkun pääpuolelle ilmestyi kaksi suurta kirjainta: EU. Kirjaimissa oleva näkymätön voima yritti riuhtaista arkussa olevan Suomi-neidon mukaansa, mutta ei voinut, sillä sirppi ja vasara iskivät niihin murskaavan kuolettavalla voimalla. EU katosi näyttämöltä. Kuului vain tuskasta huokaava, masentunut ääni, joka englanniksi huusi: ’Hopeless! Woe unto you, Finland! We cannot help you! But maybe NATO can.’ Sanat tarkoittavat: ’Toivotonta! Voi sinua, Suomi! Me emme voi auttaa sinua! Mutta ehkä NATO voi.’
Samassa venäläiset sotilaat ympäröivät Suomi-neidon arkun, käänsivät sen kohti itää ja lähtivät menemään rumpujensa pauhatessa. Se oli kuin mahtavaa tuliaseitten jylinää. Samankaltainen aseitten jylinä kuului kaikilta ilmansuunnilta. ’Voi Herra, mitä tämä näky tarkoittaa’, tuskailin vapisevin äänin. Tähän hätääni Herra sanoi: ’Varoita kansaasi, sillä apu ei tule sieltä, mistä kansasi uskoo sen tulevan. Ellei Suomen kansa tee totista parannusta, se joutuu jälleen kokemaan kuoleman kauhut. Apua ei tule idästä eikä lännestä, vaan yksin minulta, sanoo Herra. Kääntykää kansana minun puoleeni! Minä vapautan teidät tästä uhkaavasta vaarasta. Tehkää parannus synneistänne. Minä annan anteeksi, minä pelastan, minä parannan haavat. Minä täytän kansani Pyhän Hengen voimalla ja kirkkaudella.’
’Katso minä tulen pian, pikemmin kuin luulettekaan, sanoo Herra.’
Lahdessa maaliskuun 16. päivänä 2001
Jukka Rokka
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun ryssät ei tee parannusta, ne tuhoutuu.