Vain kaksi vuotta sitten Sanna Suutari, 38, keikisteli bikineissä Thaimaan auringon alla, kun hän oli mukana suositussa tosi-tv-sarjassa Viidakon tähtöset. Seiska tapasi Sannan huhtikuun alkupuolella, kun hän istui psykiatrisen sairaalan pihapenkillä ja käärii sätkää.
1990-luvun kohublondinakin muistettavan Sannan syöksykierre on ollut pitkä ja raju. Bikini-glamourista ei ole tietoakaan, kun kevään raaka aurinko valaisee vaaleaverikön meikittömät kasvot. Sanna on saanut maksaa kovan hinnan vääristä valinnoistaan: ensin hän ajautui itähelsinkiläisiin ostarikaljajengeihin, sitten raju stressi vei psykoosiin.
– Minä itse olen tähän syyllinen. Jokainen vastaa teoistaan itse, Sanna sanoi ja sytytti sätkänsä.
Hakeuduin itse hoitoon
Sanna korosti, ettei ole ”missään suljetulla osastolla”.
– Olen avokuntoutuksessa. Hakeuduin tänne itse viime syksynä, vanhempieni kyydissä tulin. Kärsin niin kauheista pelkotiloista ja paniikkihäiriöistä, että minun oli pakko tulla hoitoon turvaan.
Sanna sanoi, että hänen paniikkihäiriönsä laukaisivat stressi ja viina. Ne johtivat lopulta psykoosiin.
– Syön seitsemää eri lääkettä. Muun muassa Leponexia.
Leponex on voimakas psykoosilääke.
– Kotiini murtauduttiin syksyllä. Vorot vievät arvoesineeni ja jättivät uhkausviestejä. Pelkäsin niin paljon, etten saanut rikosilmoitustakaan tehtyä.
Sairaus hävettää minua
Sanna sanoi, ettei vielä ole tietoa, milloin hän pääsee psykiatrisesta sairaalasta pois.
– Ennuste on kuulemma hyvä. Täällä on hyvä olla. Saan liikkua ja elää vapaasti, ja päätän omista asioistani, hän kuvaili.
– Myönnän, että tämä sairaus hävettää minua. Mielenterveyden pettämisestä ei ole helppo puhua. Toivottavasti tarinani innoittaa jotakuta hakeutumaan itse hoitoon. Yksin ei kannata jäädä. Jälkikäteen olen miettinyt,
että jospa olisin jättänyt viinan vähemmälle. En silti suostu katumaan tekojani. Viinaa join peittääkseni ahdistukseni ja masennukseni, yritin turruttaa tunteitani. Joka aamu alkoi oluella liimalla.
1990-luvun kohublondinakin muistettavan Sannan syöksykierre on ollut pitkä ja raju. Bikini-glamourista ei ole tietoakaan, kun kevään raaka aurinko valaisee vaaleaverikön meikittömät kasvot. Sanna on saanut maksaa kovan hinnan vääristä valinnoistaan: ensin hän ajautui itähelsinkiläisiin ostarikaljajengeihin, sitten raju stressi vei psykoosiin.
– Minä itse olen tähän syyllinen. Jokainen vastaa teoistaan itse, Sanna sanoi ja sytytti sätkänsä.
Hakeuduin itse hoitoon
Sanna korosti, ettei ole ”missään suljetulla osastolla”.
– Olen avokuntoutuksessa. Hakeuduin tänne itse viime syksynä, vanhempieni kyydissä tulin. Kärsin niin kauheista pelkotiloista ja paniikkihäiriöistä, että minun oli pakko tulla hoitoon turvaan.
Sanna sanoi, että hänen paniikkihäiriönsä laukaisivat stressi ja viina. Ne johtivat lopulta psykoosiin.
– Syön seitsemää eri lääkettä. Muun muassa Leponexia.
Leponex on voimakas psykoosilääke.
– Kotiini murtauduttiin syksyllä. Vorot vievät arvoesineeni ja jättivät uhkausviestejä. Pelkäsin niin paljon, etten saanut rikosilmoitustakaan tehtyä.
Sairaus hävettää minua
Sanna sanoi, ettei vielä ole tietoa, milloin hän pääsee psykiatrisesta sairaalasta pois.
– Ennuste on kuulemma hyvä. Täällä on hyvä olla. Saan liikkua ja elää vapaasti, ja päätän omista asioistani, hän kuvaili.
– Myönnän, että tämä sairaus hävettää minua. Mielenterveyden pettämisestä ei ole helppo puhua. Toivottavasti tarinani innoittaa jotakuta hakeutumaan itse hoitoon. Yksin ei kannata jäädä. Jälkikäteen olen miettinyt,
että jospa olisin jättänyt viinan vähemmälle. En silti suostu katumaan tekojani. Viinaa join peittääkseni ahdistukseni ja masennukseni, yritin turruttaa tunteitani. Joka aamu alkoi oluella liimalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.