odotettiin maailmanloppua. Hän halusi mieluummin elää.
Eroon helluntailaisuudesta
“Kotona jokainen päivä alkoi Jeesuksella ja loppui Jeesukseen. Isäni oli Oulun helluntaiseurakunnan lähetti, ja kun minä synnyin, perheemme asui Itävallassa Wienin lähistöllä pienessä vuoristokylässä.
Äiti hoiti meitä perheen neljää lasta. Olohuone toimi seurakuntasalina, ja talomme ulkoseinään oli porattu suuri risti. Koskaan ei saanut kiukutella, varsinkaan kirkonmenojen aikana. Kotona puhuttiin kielillä ja kaatuiltiin pyhän hengen voimasta, ja Jeesusta odotettiin koko ajan. Ei voinut olla varma, kannattaisiko maanantain matematiikan kokeisiin valmistautua, koska maailma saattaisi loppua jo sunnuntaina.
Äiti oli hellä ja isä kannustava, mutta he puhuivat aina taivastiestä. Reilua vuotta vanhempi siskoni oli minulle kaikki kaikessa, ja nukahdimme iltaisin käsi kädessä. Luin pienenä tyttönä Raamatun läpi ja yritin tulla uskoon, mutta yrityksestä huolimatta en kyennyt karismaattiseen hurmokseen.
Olin varma, että muun perheen lentäessä Jeesuksen kanssa taivaaseen, jäisin pupun kanssa kahdestaan tyhjään kotiin. Mietin, voisinko sitten enää hakea lähikaupasta ruokaa, ja saisiko pupu puutarhasta salaattia.
En osannut riemuita maailmanlopusta. Kestin herätyskokoukset ja pitkät, tulikivenkatkuiset saarnat laskemalla olohuoneen verhon silmukoita ja siirtymällä mielessäni omaan maailmaani. Tai leikkimällä sormileikkejä: jos saarnaaja sanoi helvetti, taivas, enkeli tai armo, napsautin sormiani. Toisinaan jouduin teeskentelemään kielillä puhumista, ja ulospäin näytin kai uskovaiselta mallilapselta.
Perheemme palasi Ouluun, kun menin peruskoulun toiselle luokalle. Isäni jatkoi saarnaajan töitä. Viikot kuluivat koulussa ja seurakunnan riennoissa. Melkein joka ilta oli raamattupiiri, kuoroharjoitukset tai herätyskokous. Opin kotona, että paholainen ja enkelit ovat maailmassa läsnä ja sielunvihollinen houkuttelee joka paikassa. Perheellämme ei ollut maalliseen elämään mitään suhdetta.
Vähitellen aloin saada koulussa maallisia kavereita. Tajusin, ettei maailma olekaan paha paikka. Ihmiset olivat mukavia ja heille riitti, että oli olemassa, ei tarvinnut tehdä mitään erityistä, puhua kielillä tai muuta sellaista.
Murrosiässä eristäydyin kotona ollessa omaan huoneeseeni kirjoittamaan. Lopulta elin kahdessa täysin eri todellisuudessa. Vanhemmat eivät tienneet maallisesta elämästä, tupakanpoltosta, poikaystävästä, levottomuudesta ja rock-musiikista, ja koulukaverit eivät tienneet kotioloistani.
Vuotta vanhemman poikaystäväni tapasin, kun olin 15-vuotias. Hän oli tuttavani pikkuveli, eikä hän kuulunut helluntailaisiin. Lopulta ahdistukseni kotona kasvoi sellaisiin mittoihin, että pyöräilin kotoa Oulun keskustaan ja hankin itselleni asunnon ja opintotuet ja asumistuen. Minun oli pakko muuttaa pois kotoa.
Poikaystäväni asui jo omillaan, ja hän neuvoi minua käytännön asioissa. Omaan kotiin muuttaminen tuntui mielettömän hyvältä. Se oli elämäni onnellisin hetki.
Vapauden itsenäiseen elämään sain lopullisesti, kun menin poikaystäväni kanssa naimisiin 17-vuotiaana. Se oli rakkausliitto, mutta naimisiinmeno oli pakko, etten olisi häpäissyt lapsuudenperhettäni enää enempää. Vanhempani järjestivät häät. Olimme kyllä tehneet kutsuvieraslistan ja toivoneet, ettei häissä ole liikaa Jeesus-juttuja.
Olen elänyt mieheni kanssa siitä lähtien. Pidimme nuorina yhdessä hauskaa. Hoidimme silti koulun ja myöhemmin opinnot mallikelpoisesti. Mieheni kanssa olen tullut viimein hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olen.
Helsinkiin muutimme, kun mieheni sai opiskelupaikan Helsingin yliopistosta, ja siitä lähtien olemme asuneet samoilla nurkilla Sörnäisissä. Minä luin itseni sairaanhoitajaksi ja kätilöksi, ja työskentelen nyt tiiminvetäjänä terveydenhuollon puhelinneuvonnassa.
Esikoisemme syntyi viisitoista vuotta sitten. Olimme mieheni kanssa aivan tohkeissamme tyttövauvasta: miten mitään niin ihmeellistä saattoi tapahtua meille, mitä olimme tehneet ansaitaksemme sellaisen lahjan.
Viisi vuotta myöhemmin saimme toisen lapsen, pojan. Olen kasvattanut omat lapseni kuunnellen ja kunnioittaen. Lasten kasvua seuratessa oma lapsuus on noussut mieleen, mutta olen aina kiireesti naulannut muistot mielen takaseinään.
Minua kiusattiin koulussa ja kutsuttiin “hulluksi helluntailaiseksi”. Kuitenkin erosin lopullisesti helluntaiseurakunnasta vasta vuosi sitten. Olen koko ikäni käynyt lapsuudenperheen toivomuksesta kerran vuodessa joulukirkossa. Minusta tuntuu, että jäin lapsena Jeesus-junan alle ja menin menin rikki. Silti olen aina halunnut olla kiltti ja tehdä kompromisseja. Niin kovasti usko on tuntunut rakkauden ehdolta minun lapsuudenperheessäni.
Nykyinen perheeni on toiminut sijais- ja tukiperheenä rikki menneille lapsille.
http://kotiliesi.fi/puheenaiheet/jutut/minun-tarinani-lapsuus-helluntailaisessa-perheessa
Eroon helluntailaisuudesta
“Kotona jokainen päivä alkoi Jeesuksella ja loppui Jeesukseen. Isäni oli Oulun helluntaiseurakunnan lähetti, ja kun minä synnyin, perheemme asui Itävallassa Wienin lähistöllä pienessä vuoristokylässä.
Äiti hoiti meitä perheen neljää lasta. Olohuone toimi seurakuntasalina, ja talomme ulkoseinään oli porattu suuri risti. Koskaan ei saanut kiukutella, varsinkaan kirkonmenojen aikana. Kotona puhuttiin kielillä ja kaatuiltiin pyhän hengen voimasta, ja Jeesusta odotettiin koko ajan. Ei voinut olla varma, kannattaisiko maanantain matematiikan kokeisiin valmistautua, koska maailma saattaisi loppua jo sunnuntaina.
Äiti oli hellä ja isä kannustava, mutta he puhuivat aina taivastiestä. Reilua vuotta vanhempi siskoni oli minulle kaikki kaikessa, ja nukahdimme iltaisin käsi kädessä. Luin pienenä tyttönä Raamatun läpi ja yritin tulla uskoon, mutta yrityksestä huolimatta en kyennyt karismaattiseen hurmokseen.
Olin varma, että muun perheen lentäessä Jeesuksen kanssa taivaaseen, jäisin pupun kanssa kahdestaan tyhjään kotiin. Mietin, voisinko sitten enää hakea lähikaupasta ruokaa, ja saisiko pupu puutarhasta salaattia.
En osannut riemuita maailmanlopusta. Kestin herätyskokoukset ja pitkät, tulikivenkatkuiset saarnat laskemalla olohuoneen verhon silmukoita ja siirtymällä mielessäni omaan maailmaani. Tai leikkimällä sormileikkejä: jos saarnaaja sanoi helvetti, taivas, enkeli tai armo, napsautin sormiani. Toisinaan jouduin teeskentelemään kielillä puhumista, ja ulospäin näytin kai uskovaiselta mallilapselta.
Perheemme palasi Ouluun, kun menin peruskoulun toiselle luokalle. Isäni jatkoi saarnaajan töitä. Viikot kuluivat koulussa ja seurakunnan riennoissa. Melkein joka ilta oli raamattupiiri, kuoroharjoitukset tai herätyskokous. Opin kotona, että paholainen ja enkelit ovat maailmassa läsnä ja sielunvihollinen houkuttelee joka paikassa. Perheellämme ei ollut maalliseen elämään mitään suhdetta.
Vähitellen aloin saada koulussa maallisia kavereita. Tajusin, ettei maailma olekaan paha paikka. Ihmiset olivat mukavia ja heille riitti, että oli olemassa, ei tarvinnut tehdä mitään erityistä, puhua kielillä tai muuta sellaista.
Murrosiässä eristäydyin kotona ollessa omaan huoneeseeni kirjoittamaan. Lopulta elin kahdessa täysin eri todellisuudessa. Vanhemmat eivät tienneet maallisesta elämästä, tupakanpoltosta, poikaystävästä, levottomuudesta ja rock-musiikista, ja koulukaverit eivät tienneet kotioloistani.
Vuotta vanhemman poikaystäväni tapasin, kun olin 15-vuotias. Hän oli tuttavani pikkuveli, eikä hän kuulunut helluntailaisiin. Lopulta ahdistukseni kotona kasvoi sellaisiin mittoihin, että pyöräilin kotoa Oulun keskustaan ja hankin itselleni asunnon ja opintotuet ja asumistuen. Minun oli pakko muuttaa pois kotoa.
Poikaystäväni asui jo omillaan, ja hän neuvoi minua käytännön asioissa. Omaan kotiin muuttaminen tuntui mielettömän hyvältä. Se oli elämäni onnellisin hetki.
Vapauden itsenäiseen elämään sain lopullisesti, kun menin poikaystäväni kanssa naimisiin 17-vuotiaana. Se oli rakkausliitto, mutta naimisiinmeno oli pakko, etten olisi häpäissyt lapsuudenperhettäni enää enempää. Vanhempani järjestivät häät. Olimme kyllä tehneet kutsuvieraslistan ja toivoneet, ettei häissä ole liikaa Jeesus-juttuja.
Olen elänyt mieheni kanssa siitä lähtien. Pidimme nuorina yhdessä hauskaa. Hoidimme silti koulun ja myöhemmin opinnot mallikelpoisesti. Mieheni kanssa olen tullut viimein hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olen.
Helsinkiin muutimme, kun mieheni sai opiskelupaikan Helsingin yliopistosta, ja siitä lähtien olemme asuneet samoilla nurkilla Sörnäisissä. Minä luin itseni sairaanhoitajaksi ja kätilöksi, ja työskentelen nyt tiiminvetäjänä terveydenhuollon puhelinneuvonnassa.
Esikoisemme syntyi viisitoista vuotta sitten. Olimme mieheni kanssa aivan tohkeissamme tyttövauvasta: miten mitään niin ihmeellistä saattoi tapahtua meille, mitä olimme tehneet ansaitaksemme sellaisen lahjan.
Viisi vuotta myöhemmin saimme toisen lapsen, pojan. Olen kasvattanut omat lapseni kuunnellen ja kunnioittaen. Lasten kasvua seuratessa oma lapsuus on noussut mieleen, mutta olen aina kiireesti naulannut muistot mielen takaseinään.
Minua kiusattiin koulussa ja kutsuttiin “hulluksi helluntailaiseksi”. Kuitenkin erosin lopullisesti helluntaiseurakunnasta vasta vuosi sitten. Olen koko ikäni käynyt lapsuudenperheen toivomuksesta kerran vuodessa joulukirkossa. Minusta tuntuu, että jäin lapsena Jeesus-junan alle ja menin menin rikki. Silti olen aina halunnut olla kiltti ja tehdä kompromisseja. Niin kovasti usko on tuntunut rakkauden ehdolta minun lapsuudenperheessäni.
Nykyinen perheeni on toiminut sijais- ja tukiperheenä rikki menneille lapsille.
http://kotiliesi.fi/puheenaiheet/jutut/minun-tarinani-lapsuus-helluntailaisessa-perheessa
Vastaukset 62
Vanhimmat
helluntailaisuuden ihanuudesta, oikeastaan sairaasta harhasta.
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/entinen-helluntailainen-mietin-jo-kuusivuotiaana-joudunko-helvettiin/5350036
Traaginen aihe tänne...
Tästä syystäkö hellarit syyllistävät uskovaisii peiittääkseen helluntataurikollisuuden tosiasiat?
Järkyttävä lahko. Admatan mukaan myös palstan häirikkö melperi on helluntai -tuhoamislahkon kasvatti.
Jäljet näkyvät...
Rauhaa ja Siunausta
Helluntaikasvatusten merkit näkyvät suomi24 forumeissa
Omakohtaisen kokemukseni mukaisesti helluntailaiset suhtautuvat äärimmäisen nuivasti, lähnnä vihamielisesti, sukupuolivähemmistöihin. Olen miettinyt syytä että miksi.
Helluntailaiset perustelevat tätä vihaa Raamatulla ja Roomalaiskirjeellä, ja vedotaan kahteen kohtaan, joiden alkukielinen merkitys on hämärtynyt. Kohtia voidaan toki käyttää homovihaan, mutta niitä voidaan aivan yhtä perustellusti käyttää tuomitsemaan rituaalista irstailua epäjumalapalveluksessa sekä tuomitsemaan alaikäisten seksuaalista hyväksikäyttöä. Kuitenkaan näin ei tehdä. Miksi? Asian ei pitäisi koskea minua, sillä en ole homo enkä lesbo, vaan olen transseksuaali ja uuden sukupuoleni mukaisesti hetero. Eppu Normaalin laulun sanojen mukaan kuitenkin "pioneereille olen faskisti ja faskisteille pioneeri", ja näitä samoja raamatunkohtia käytetään myös transseksuaalivihan polttoaineena. Miksi?
Ratkaisua on lähdettävä hakemaan autoritaarisen lahkon käsitteen pohjalta. Helluntailaisuus ei ole totalitaarinen kultti siinä missä asia ymmärretään Uskontojen Uhrit ry:n sivuilla, mutta se on hyvin autoritaarinen lahko ja heidän raamatuntulkintansa on hyvin fundamentalistinen. Lahko vaatii paljon tiukemman asialle omistautumisen kuin valtiokirkko ja vaikka helluntailaisuudessa ei ole diktaattorimaista, totalitaarista johtajaa tai gurua, toverikuri on hyvin tiukka. Opinkappaleet ovat olemassa, ja toverikuri pitää huolen niiden noudattamisesta - hengelliselle johtajalle tai gurulle ei ole tarvetta. Autoritaarinen lahko ei ole yhtä destruktiivinen kuin totalitaarinen kultti, mutta se on hyvin ikävä kohdalle osuessaan (kuten minulle kävi). Siinä, missä totalitaarisessa kultissa maailma on ikäänkuin sotatilassa me vastaan ne, autoritaarinen lahko elää kyräilyasemassa ja tekee selkeän pesäeron meihin ja niihin. On olemassa pelastuneiden piiri ja toisaalta maailman lapset. Siinä, missä totalitaariselle kultille "ne" ovat vihollisia, autoritaariselle lahkolle "ne" ovat potentiaalisia käännynnäisiä.
Helluntailaiset eivät oman kokemukseni mukaan saarnaa väkivaltaa eivätkä vihaa, ja useimmat helluntailaismiehet valitsevat siviilipalveluksen, kuten lankoni. Mutta kieltäytyminen fyysisestä väkivallasta ei valitettavasti sulje pois henkistä ja sosiaalista väkivaltaa. Se vain kanavoituu uusiin muotoihin.
Nyt tässä tulee kolme tärkeää pointtia esiin:
1) Helluntailaisilla on tiukka toverikuri ja hyvin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tämä on tunnusomaista autoritaarisille lahkoille. Se toisaalta luo turvallisuutta, mutta toisaalta antaa hyvin vähän sijaa itsenäiselle ajattelulle.
2) Helluntailaiset tuomitsevat fyysisen väkivallan, mutta eivät muita väkivallan muotoja. Autoritarismi ja henkinen väkivalta käyvät usein käsi kädessä.
3) Helluntailaisten raamatuntulkinta on hyvin fundamentalistinen ja kirjaimellinen. Jopa niin, että jos maasto ja kartta ovat ristiriidassa, niin tällöin kartta on oikeassa.
Helluntailaisten vihollisia luonnollisesti ovat ne, jotka eivät sovi heidän ajatuskaavaansa. Vihollisia vastaan tietysti yritetään taistella. Luonnollinen taistelemisen tapa on väkivalta, yleensä fyysinen. Mutta helluntailaisetpa tuomitsevat fyysisen väkivallan! Kuitenkin vihollisia on olemassa. Mihin tämä kanavoituu?
Omakohtaisen kokemukseni mukaan helluntailaiset suhtautuvat sukupuolisiin poikkeavuuksiin paljon voimakkaammin kuin vaikkapa seksuaalirikollisiin, lasten hyväksikäyttäjiin tai väkivaltarikollisiin. Tämä kummastuttaa, mutta tässä on hyvin tärkeä pointti:
Sukupuoliset poikkeavuudet ovat harmittomia ja heidän tekonsa kohdistuvat heihin itseensä, mutta seksuaali- ja väkivaltarikolliset ovat vaarallisia ja heidän teoillaan on selkeä uhri, toinen ihminen.
Koska helluntailaisuus tuomitsee fyysisen väkivallan, merkitsee se heikkoutta ja puolustuskyvyttömyyttä fyysisen väkivallan sekä väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden edessä. Sille ikäänkuin annetaan periksi ja sitä siedetään. Ihmisiin, jotka ovat aidosti vaarallisia ympäristölleen, kuten pedofiileihin, suhtaudutaan hyvinkin ymmärtävästi ja heidän pahat tekonsa pyritään lakaisemaan maton alle. Ei pidä ärsyttää oikeasti pahoja ihmisiä.
Mutta entäpä sitten ns. harmittomat sukupuoliset poikkeavuudet, kuten homoseksualismi? Koska he ovat harmittomia, he eivät ole vaarallisia fyysisen väkivallan osalta. Homot harvemmin ryhtyvät väkivaltaisiksi ja transseksuaalit vielä harvemmin. He ovat heikkoja vihollisia. Niinpä he ovat mitä otollisin kohde henkiselle väkivallalle.
Autoritaarisessa lahkossa lahkon vihollisiin kohdistuva henkinen väkivalta pyrkii etsimään kohteensa - mielellään niin, että kohde on mahdollisimman harmiton ja mielellään puolustuskyvytön. Homot ovat harmittomia. Niinpä he ovat otollinen kohde vihalle. Helluntailaisten henkinen väkivalta kohdistuu juuri heihin.
Ja tämä on asia, mitä helluntailaiset itsekään eivät yleensä huomaa. Koska autoritaarinen lahko ei anna sijaa omaehtoiselle ajattelulle, Raamatun sanaan nojataan sokeasti ja seurataan toverikuria, ja lyödään Raamatull
Kuinka suureen joukkoon helluntailaisia edellinen kirjoituksesi perustuu?
oliko jopa kaksi henkeä vaiko ihan vaan yksi?
siis, tajusitko kuinka lapsellinen oli tuo vuodatuksesi!
Tuntematta lahkoanne tai tuota tapausta, niin onhan se kiistämätön fakta että Teissä on näitä fundamentalistisia aineksia. En nyt tarkoita yksistään Kelpo Niiloanne, vaan löytyy ihan tästä läheltämmekin, jotka tälläkin hetkelle niskapunaisena lukevat tätä ajatustenvaihtoamme.
Esim.
Kesitas 17.9.2014 20:22
Minun älykkyyttäni on palstalla ehkä eniten, Melperiä lukuun ottamatta ja olen vakuuttunut, että sen tekee huomattavasta heikoimmilla varustetut lestat.
Kesitas 29.1.2015 17:03 Voidaan myös kysyä; Suosiko Hän näitä R- ritareita. Hänelle riitti se, että Isän ohje oli ottaa heidät hengiltä.
Kesitas 3.7.2015 15:10
Jos minulta kysyt , olen Uudestisyntynyt Jeesuksen opetuslapsi ja kunnioitan Isän määräyksiä.
Kesitas 14.7.2015 20:22
Olen toiminut 6 vuotta työssä, jossa potilas on ilkosillaan, mutta tein vain työni, en kuten VL, raiskannut.
voi hyvänen aika
Juuri näin
Kannattaa lukea, opettavainen tarina.
Ohhoo
Pikkuhiljaa paljastuu totuus helluntailainen"unelma".
Näitä tulee lisää...
Mukavaa että tämäkin hieno on rouva päässyt irti helluntai-ironiasta, josta ehti tulla hänelle maanpäällinen helvetti.
Hienoa Marianne!
Zemppiä!!!
Mukava lukea, opettavainen tarina kyllä. Nostakaa tätä ylös usein ja jos jollakin on se kopio Muhosen paljastuksista niin kopioikaa tähän ketjuun, aiheeseen liittyen.
Itse olen jo niin vanha entinen helluntailainen etten osaa kopiointia.
En viitsi kopioida. Ehkäpä joku sen kopioi. Onhan täällä paljonkin katkeroituneita entisiä polvikyykkääjiä, jotka vapautuivat sittemmin Saalemin kahleista ja tahi uhreja joita limaiset helluntaiveljet suutelivat suoraan suulle? Pääsivätkö kaikki irti kokonaan, ainakin yrittävät.
Onnistuukohan?
Tuliko nyt onnellinen olo kun sait oksentaa pascanmarjoja suustasi ainakin yhden annoksen!!
Onkpo muhonenkin jo vilauttanut!?
Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 11/14 nimellä “Pelkäsin lapsena, että jään yksin”
Mukava kuulla.
Tuli omat negakokemukset mieleeni.. pärjäillään..
Mutta eikö avaaja ole oikeassa.
pärjäilkää sitten lopputilillä myös, siellä saatetaan kysyä jotakin.
Siellä taas helluntaiseurakunnan psykopaatti pelottelee helvetillä.
Onnistuukohan?
Oletko Heinolan pelotteleva helluntaipapukaija jolla lempinimi Niilo, kuten kaikilla helluntaitalitinteilläkin?
Onkohan?
Joskus Anna-lehdessä oli sisältöanalyysiä helluntaisessiosta.
#- Kokouksessa saatetaan kohdella seurakuntalaisia niin kuin pieniä lapsia. Helppoheikkimäisyys voi ilmetä esimerkiksi niin, että juontaja kehottaa toistamaan perässään lauseita tai tervehtimään vieressä istuvia (ikäänkuin ihmiset olisivat nautoja) tai jopa halaamaan heitä, nostelemaan käsiä yms typerää. Ihmisiä ohjataan edestä käyttäytymään ohjelmoidusti, mutta jostakin käsittämättömästä syystä nuo helppoheikit ja pellehermannit saavat yleensä suuren yleisön suosion.
- Usein käy niin, että tilaisuuteen tulijan halua omaan rauhaan ei kunnioiteta, vaan kaikkia kehotetaan siirtymään etupenkkiin ja lähelle puhujaa ja muita ihmisiä. Ne, jotka eivät siirry paikaltaan, julistetaan niskoittelijoiksi tai pässeiksi lampaiden joukossa. Ihmiset pyritään aivopesemään klooneiksi lukemattomilla tavoilla. Ihmiset voidaan jaotella "tuottajiin ja kuluttajiin", "ylistäjiin ja kuolleisiin", "hyödyllisiin ja seurakunnan taakkana oleviin", "miinuksiin ja plussiin" yms. Ihmisistä pyritään siis tekemään ulkoapäin ohjautuvia, vaikka aito hengellinen kasvu edellyttäisi ilman muuta ohjautumista ihmisen sisältä käsin. Esimerkiksi "ylistämisen" suhteen sanotaan ihmisille, kuinka ja milloin pitää nostaa käsiä, tanssia tai hyppiä jne. Voimakas ja karismaattinen kansannaurattaja ja -kiihottaja saa ihmiset tekemään aivan käsittämättömiä asioita.#
Niin asiallinen ja hyvä muistutus helluntain vaarallisuudesta että pitääpä nostaa ketjussa ylemmäs.
Ei sitä sentään raiskattu julmasti persereikään.
Ei onneksi. Näistähän eri ketjut olemassa, ylennettyine helluntaipastoreineen? Haluatko aiheeseen liittyvän linkkiviidakon?
Kestätköhän?
hyvin kestää wsen teidän kymmenen vuoden muuttumattoman listan katsoa!
miten viitsii täyspäinen sellaista roskaa harrastaa kun oman navetan lehmät on kaikki ojassa oikosenaan.
mutt akun vintillä on ikkunat auki niin siellä toki tuulee ihan ristivetona.
Sinäkö osaat raiskata persesilmään lempeästikin?
Helluntaista on helppo vapautua, mutta lopputilistä ei !
Se on Sanassa ilmoitettu mikä on pilkkaajien ja epäuskoisten tie ja loppusijoitus, lukekaa sieltä, ei siinä helluntaita tarvita.
vai luuleeko tämänkin ketjun kestopilkkaaja pääsevänsä jostain takaovesta livahtamaan hah!
ei pääse, kirjat avataan eräänä aikana ja lopputili tulee varmasti.
Me täällä päijät-Hämeen helluntaiseurakunnan sisarpiirissä päivittelemme tuota Muhosta että minkä teki, mutta emme kerro millä paikkakunnalla päivittelemme.
Raivoisa yritys polkea tämä avaus kakkosivulle.
Onnistuukohan?
vaikuttaa siltä että pitää taukoa, tai otti tenoxia ja nukahti
Miksihän juuri samainen 1765 seppotervon ja yli 3000 muun poistetun viestin kirjoittaja on huolissaan palstan keskustelunaiheesta?? Muhonenko syy?
Onnistuukohan?
Huhhuh mitä menoa`???????????????????
Kielioppikin täydellinen. Ei ihme että viisaana jätti tyhmien luusereiden, vankien ja kansallispukuisten saastaisen helluntailahkon.
Hyvä kirjoitus tuo avaus.
Helluntailainen narsisti yrittää mustamaalata keskustelun aiheesta.
Onnistuukohan?
Onnistuu häiriköimään, saa tyydytyksen, mutta lopputulokseen ei vaikuta. Narsisti voi tuhota perheensä ja lähi- ja työyhteisönsä, mutta ei netin voimaa...
Hyvin kiteytetty avaus!
on_kyllä yllä
jaahas ja täällä tämä työllistymättömien keltasormien kerho näkyy vierailleen jopa asuneen jälleen kerran.
siitä se elämä hiljalleen kuluu loppuun samoja aiheita veivatessa.
tupakkia siinä tarvitaan.
Huhhuh
Muutama voltti lissää niin kuollehetkin heräjääpi!
takaperin kerien ?
hyvä avaus
u,up
Koskettavaa luetavaa.
ylläpiti poistanut hellari rikollisten törkyt
On kyllä kauheata menoa helluntailiikkeessä, kuten avaaja kertoo. ja sit tällä palstalla kanssa helluntait omassa sairaassa elementissään.
Sepä se. Kaikki nämä joukkiot ovat samaa tasoa. Vetäkää siis johtopäätökset?
Totta, kuitenkin nämä helluntaiveijarit poikkeavat muista siinä, että kellon ympäri puolustavat täällä limaisten evankelista-setien lapsiin kohdistuvaa suulle suutelua ja homojen tappamista satukirjalla - Raamatulla...
Siihenhän se perustuu tuo "oikea usko": ne omat tulkinnat Raamatusta ovat ne oikeat.
Pointti ei ole tulkinnassa, vaan sadussa jota nämä tulkitsevat.
Totta.
ei Raamattu ole satua
Ja tuo sikalinjalainenko on päässyt taas avolle!
ketä tarkoitat?
Ja sijaisperheenä oleminen ei kyllä onnistut varmasti omista traumoistasi johtuen. Toivon tosiaan että sitä virhettä ei enään viranomaiset tee ja näin olen myös ymmärtänyt. Se miten henkisesti rääkkäsit pientä tyttöä.. Moka oli viranomaisilta ettei tutkinut taustoja perinpohjin. Minä uskon että paha saa aina palkkansa..
mitä lienevät aloittajan vanhemmat miettineet aloittajan julkisesta kirjoittelusta .
varmaan häpeävät
Sairaan naisen sairasta kirjoitusta. Kaikkensa täytyy ilmeisesti tehdä jotta pääsee julkisuuteen