Sinulle joka olet murheellinen ja väsynyt:
"N.K Malmbergin saarnan loppu v. 1858
Jos, ystäväni, elämäsi tie joskus nousee aivan pystyyn niin ettet ymmärrä, minne lähteä mistä päästä eteenpäin; kun toinen neuvoo sinne, toinen tänne, etkä tiedä kumpi on oikeassa, kumpi väärässä-muista että löytyy yksi, joka sanoo: Minä olen tie.
Ja jos kaikenlaiset eksyttävät ajatukset pimittävät mieltäsi, etkä tiedä, mikä on totta, mikä valetta, vaan tuskastuneena kysyt: mikä on totuus? –Kuuntele silloin sen Herran ääntä, joka sanoo: Minä olen totuus.
Ja kun kuoleman kauhut sinua ympäröivät ja sen jäätävä kylmyys tuntuu sydämessäsi, kun kaipaat elämää itsessäsi ja ympäristössäsi, etkä mistään löydä kuin kuolemaa vain – kun päiväsi loppuu ja ilta joutuu, eikä edessäsi näy muuta olevan kuin pimeä, mykkä hauta – kuule ystäväni, vielä silloinkin elää Hän, joka sanoo: Minä olen elämä.
Tämä on Raamatun ydinsanoma.
Ahdistusten ajat kuuluvat kristityn elämään. Ne opettavat rukouksessa turvautumaan yksin Jumalan sanaan, joka ainoastaan on elävää ja voimallista. Ei ole kuin yksi nimi, jossa on pelastus - Jeesus Kristus, meidän Herramme. Hänen luonaan on lepo ja rauha.
"N.K Malmbergin saarnan loppu v. 1858
Jos, ystäväni, elämäsi tie joskus nousee aivan pystyyn niin ettet ymmärrä, minne lähteä mistä päästä eteenpäin; kun toinen neuvoo sinne, toinen tänne, etkä tiedä kumpi on oikeassa, kumpi väärässä-muista että löytyy yksi, joka sanoo: Minä olen tie.
Ja jos kaikenlaiset eksyttävät ajatukset pimittävät mieltäsi, etkä tiedä, mikä on totta, mikä valetta, vaan tuskastuneena kysyt: mikä on totuus? –Kuuntele silloin sen Herran ääntä, joka sanoo: Minä olen totuus.
Ja kun kuoleman kauhut sinua ympäröivät ja sen jäätävä kylmyys tuntuu sydämessäsi, kun kaipaat elämää itsessäsi ja ympäristössäsi, etkä mistään löydä kuin kuolemaa vain – kun päiväsi loppuu ja ilta joutuu, eikä edessäsi näy muuta olevan kuin pimeä, mykkä hauta – kuule ystäväni, vielä silloinkin elää Hän, joka sanoo: Minä olen elämä.
Tämä on Raamatun ydinsanoma.
Ahdistusten ajat kuuluvat kristityn elämään. Ne opettavat rukouksessa turvautumaan yksin Jumalan sanaan, joka ainoastaan on elävää ja voimallista. Ei ole kuin yksi nimi, jossa on pelastus - Jeesus Kristus, meidän Herramme. Hänen luonaan on lepo ja rauha.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiitos, onpa lohdullista tekstiä tämä avaus. Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. "Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi..."
jo vain. emme usko näkyväisiin, katsotaan vain Kristukseen, Hän on uskomme kohde. Kiitos Jeesus!
Ihmisiin ei pidä uskoaan kiinnittää. Onhan nyt nähty, mihin sellainen usko johtaa. Hajaannus on tosiasia. Ainoa kestävä perustus on Jumalan sana. Se ei muutu, vaikka ajat muuttuvat. Kristus on sama eilen ja tänään, onpa vielä huomennakin.
Vähäinenkin usko riittää, mikäli se on JEESUKSEN USKOA.
Olisitte voinut korjata uskoanne ihmisiin uskoksi Jeesulsern täällä el.seurakunnassakin. Me muut ihmettelemme miksi ette avanneet silmiänne niin olisitte nähneet meidän elävän uskon. Ihmeellistä on kun ihmispolo luulee että hän on yksin oivaltanut jotain erikoista. EI Kai tälle sitten mitään voi, kun etillä on yksinoikeutenne kertoa esikoislestadiolaisten uskossa olevien uskosta ettekä Anna meidän itse kertoa uskostamme.
Joku syy teillä ja vihollisella tuohonkin toimintasn on????
Aamen, aamen!
Jokaisen, joka etsii totuutta tässä hajaannuksessa, tulisi itse alkaa lukemaan vaikka ensin Katekismusta. Terve, puhdas uskonoppi on kadoksissa suurelta osalta lestadiolaisuutta. On törkeästi lyöty laimin luterilainen opetus. Seuroissa saarnatekstit valikoidaan vain muutamista paikoista ja saarnat sovitetaan lestadiolaiseen perinne muottiin.
Johtajausko on sairautta. Lapsena leikittiin "seuraa johtajaa". mutta mitä Sana sanoo: Seuratkaa minua -Jeesus.
Tämä avaus ja sivu on tähänastisista ehdoitta paras.
Hänen luonaan on lepo jo tässäkin ajassa, sillä kaikki on jo täytetty. Vain usko joka tarttuu tähän Sanaan, se tarvitaan.
Elävä usko ei näyttäydy oman yhteisön ylistyksissä, waatimuksissa, pinnallisessa syntikäsityksessä, muiden tuomitsemisessa, eristäytymisessä, synnin pelottelusta, Jumalanpelon mitätöimisestä jne.
Syntiongelma on jo ratkaistu, laki on jo täytetty. Kiitos Jeesuksen!
Jumalaa tarvitsee pelätä, toisin esim Parviainen on todistanut. Hän sanoi, ettei Jumalaa tarvitse pelätä. Oikea Jumalan pelko on sitä, että ottaa käskyt todesta, esimerkiksi ei valehtele, kirjoittaa ja puhuu totta.
Helposti käy niin, että ainoatoikeatuskovat ovat alkaneet tehdä syntiä koska luulevat että Jumala katsoo sormiensa läpi kaikki kieroilut siksi, että tarkoitus on hyvä. Eli tekevät sitä separatistien tueksi. Pinnallinen syntikäsitys puolestaan on sitä, että vain teot mielletään synniksi, joista tulee tehdä parannus.
Mutta totuus on se, että EMME TULE SYNTISIKSI TEKEMÄLLÄ SYNNILLISIÄ TEKOJA, VAAN KOSKA OLEMME SYNTISIÄ; ME TEEMME synnin tekoja. Kristitty on lähtökohtaisesti kokonaan syntinen.
Siksi tarvitsemme vieraan (Jeesuksen) vanhurskauden omaksemme. Usko puhdistaa sydämen ja omantunnon. Jeesus on Pyhittäjä. Hän yhdellä ainoalla uhrillaan tekee pyhiksi ja täydelliseksi ne jotka uskovat Häneen. Itsessämme olemme syntisiä, mutta armahdettuja Jeesuksen ansion tähden.
Malmberg muka, selväsi melperin avaus, minua ei hämätä! Ja selvästi.
Kes
Melperi ei kirjoita täällä, täällä keskustellaan Esikoislestadiolaisuudesta.
-Uskova ei elä vanhurskaudestaan vaan vanhurskas elää uskostaan.
-Oma yritys tulla kelvolliseksi vetää lain alle = tuomion alle
Uskovat nuoret, muistakaa tämä kun alkaa ahdistamaan:
Room. 8: 38-39:
Minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat, ei korkeus, eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassame
Joo, katsotaan Kristukseen, Hän pitää omistaan huolen. Tutki itseäsi, onko sinulla rakkaussuhde Häneen, onko Jeesus sinun veriylkäsi?
Silloin et turvaa ihmisiin, jos seuraat Jeesusta. Jeesus on Tie, eikä se tie ole kuin kirveenterä. Pyhä tie itse kantaa kotiin asti kurjat kulkijat. Lue vaikka Jesajan kirjasta.
Mixei muka mellu täälläkin kirjoittaisi, sillä HänHän käy ympäri kuin kiljuva jalopeura.
Kes