Sivumääristä

Riippuu kyllä genrestäkin. Sinä olet luullakseni fantasian ystävä, jossa kirjat ovat tunnetusti pitkiä. Minä taas pidän erityisen pelkistetystä tekstistä ja pelkistän omaakin tekstiäni niin, että hirvittää :). Muistaakseni Aki Ollikaisen Nälkävuosi taisi olla 129 sivua tai niillä main, ja sen sivumäärän olen kyllä iloisesti ohittanut, joten ehkä tähän asiaan ei kannata niin keskittyä. Kiitokset kuitenkin ohjeista!

määlih kirjoitti:

Riippuu kyllä genrestäkin. Sinä olet luullakseni fantasian ystävä, jossa kirjat ovat tunnetusti pitkiä. Minä taas pidän erityisen pelkistetystä tekstistä ja pelkistän omaakin tekstiäni niin, että hirvittää :). Muistaakseni Aki Ollikaisen Nälkävuosi taisi olla 129 sivua tai niillä main, ja sen sivumäärän olen kyllä iloisesti ohittanut, joten ehkä tähän asiaan ei kannata niin keskittyä. Kiitokset kuitenkin ohjeista!

Lue lisää

Olen ollut huomaavinani että Suomessa fantasiakin pysyy keskimäärin lyhyenä. Genrellä on kyllä silti tosi suuri merkitys, samoin kuin aiheella ja kohderyhmällä ja... no, lista sen kuin jatkuu. Vapauduin itse aika lailla sivumäärän pelosta noiden laskelmien tekemisen jälkeen, mikä oli kyllä aikakin, koska yritin koko ajan lyhentää tai pidentää tekstiä jonkin mielivaltaisen ideaalipituuden vuoksi, jonka olin vain saanut päähäni että tekstin "piti" olla. Ei niinkään yllättävää että tarina parani huomattavasti kun uskalsin lopultakin päästää mokomasta päähänpinttymästä :D

Itsekin spefiä kirjoittavana kehtaisin väittää, että pituutta merkittävämpää on tarinan rytmitys. Luulen, että siinä on yksi syy, miksi ainakin viime aikoina olen itse pettynyt suomalaiseen fantasiaan. Elementtejä olisi huomattavasti parempaan tekstiin, mutta kerronan rytmi on unohdettu kokonaan.

Asioiden on tapahduttava oikeanlaisessa järjestyksessä. Törmäsin blogikirjoitukseen, jossa mainittiin kultainen leikkaus kirjoissa ja sen ainakin itse allekirjoitan. Kaikissa kirjoissa se ei ole oleellista, mutta aika moni huono kirja kokisi sen avulla selkeän parannuksen.

Tarinaa ei kannata pidentää tai lyhentää väkisin, koska siinä mennään metsään ja kovaa. Tärkeämpää on tapahtumatahti ja -järjestys. Veikkaan, että luonnostaan monikin kirjoittaa käsikirjoituksensa kultaisen leikkauksen mukaan, teen sitä itsekin, enkä ikinä aiemmin ole edes tiedostanut sitä, mutta kun tekstiin tuodaan väkisin pituutta tai lyhyyttä, kultainen leikkaus hajoaa ja sitten on rytmi poissa ja kertomus lässähtää.

Kannattaa kuunnella tarinaa ja mennä sen mukaan. Toiset kerrotaan hitaasti maistellen, toisissa ei jäädä vatvomaan turhia vaan mennään eteenpäin. Itse kyllästyin tässä muutama vuosi takaperin fantasiakirjallisuuden puuduttavaan selostukseen maailmoista, jotka eivät ole mitenkään kummoisia, ja kasvutarinoista, jotka olivat itse juonen kannalta täysin turhia. Oma kirjallinenkin suuntaus niksahti pois sieltä, ja nyt en ole enää varma, mitä genreä kirjoitan.

Nimimerkillä 64k sanaa (olisiko se sitten vähän vajaa 300 sivua?)