Ihmettelen vaan täällä käytävän keskustelun perusteella; Miten ihmeessä ihmiset voi olla noin puusilmäsiä, ettei niistä 90 % näytä tietävän Yliopisto-opiskelusta muuta kuin Lääkiksen, Oikiksen tai kauppiksen!? Sitten sinne yritetään vaikka väkisin, ja vielä 5 vuoden päästä kauhistellaan että kannattaisiko yrittää vielä kerran uudelleen..
Yliopistohan on täynnä tosi mielenkiintoisia aloja, joissa työmahdollisuudet on erinomaisia. Tosin esim monet humanistisen koulutusohjelmat eivät valmista suoraan mihinkään ammattiin, vaan siinä joutuu hieman itse miettimään mihin haluaisi. Siinä mielessähän lääkis tai oikis on hyviä kun niissä ei tarvii ajatella suoraan vaan vakuutusyhtiöön, pankkiin tai arvauskeskukseen.
Kuinka moni oikeasti on sitten omassa unelma-ammatissaan kaivamassa kikkaretta pitkäaikais-sairaiden vanhusten takalistosta tai painamalla niska limassa ylitöitä jossakin konsulttifirmassa?
Yliopistohan on täynnä tosi mielenkiintoisia aloja, joissa työmahdollisuudet on erinomaisia. Tosin esim monet humanistisen koulutusohjelmat eivät valmista suoraan mihinkään ammattiin, vaan siinä joutuu hieman itse miettimään mihin haluaisi. Siinä mielessähän lääkis tai oikis on hyviä kun niissä ei tarvii ajatella suoraan vaan vakuutusyhtiöön, pankkiin tai arvauskeskukseen.
Kuinka moni oikeasti on sitten omassa unelma-ammatissaan kaivamassa kikkaretta pitkäaikais-sairaiden vanhusten takalistosta tai painamalla niska limassa ylitöitä jossakin konsulttifirmassa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Kuinka moni oikeasti on sitten omassa unelma-ammatissaan kaivamassa kikkaretta pitkäaikais-sairaiden vanhusten takalistosta tai painamalla niska limassa ylitöitä jossakin konsulttifirmassa? "
Olisikohan olemassa KAUKAINEN mahdollisuus että nuokin työt ovat HIUKAN monipuolisempia kuin tuo kuvaus...
älä selitä paskaa!!! Asianajajana voi toimii VAIKKA MISSÄ!!! ja siinä on yleensä hyvä palkka, ja se on sellanen ala et oikeest kiinnostaa...toiset sit ehkä tykkää siivota paskaa sairaaloissa, mut yliopiston jälkee luulis lääkiksenopiskelijoiden valmistuvan lääkäreiks eikä ENSIHOITAJIKS.....anna muitte mennä minne haluu
joo,no ehkä toi on vähän kärjistetty ilmaisu aiheesta, mutta olen kyllä samaa mieltä siinä, että humanistisessa on monia hyviä ja mielenkintoisia vaihtoehtoja, siinä missä moni muukin. esimerkiksi turun kulttuurinlaitoksella innostuin ihan sattuman kaupalla kansatieteestä ja kuvitelkaa, etten aikasemmin ollu edes kuullu kyseisestä alasta! isot, tuottavat laitokset on helpommin markkinoitavissa, kuin pienemmät, joskin tasokkaat yksiköt.
Eiköhän se kuule oikeustieteen ja kauppatietiden suosio osalta perustu just siihen että, ne avaa ovia todella laajaan skaalaan erilaisia tehtävä elinkeinoelämän piirissä.
Jos ihmisiä kiinnostaa se, ja muut niiden alojen hyvät puolet niin mikä sä oot sanomaan, että pitäsi opiskella jotain muuta?
Ihan vaan siitä kokemuksesta, että olen itse, ja aika moni kaveripiirissä akateemisissa ammateissa.
Kaksi kaveria pääsi oikikseen, ja ryyty täydellisesti koko juttuun jo opiskeluaikana (kirjastossa lukemista ja ylimielisiä proffia). Paperit ne kuitenkin sai ulos ja työskentelee nyt vakuutusyhtiössä paperipinojen keskellä... ei oo hurraamista vaikka palkka olis kuinka kohillaan.
Yksi kaveri valmistu eläinlääkäriks ja pyörittää pieneläinpraktiikkaa. Kuuden laudaturin tyttö olis ehkä kehittänny kiinnostavampaakin duunia kuin koirien rokottaminen ja kissojen pallien poistaminen.
Itse olen ekonomi keskikokoisessa IT-yrityksessä. Eipä oo herkkua tääkään, varsinkin kun on laskentapuolella.
Muista en tiedä, mutta itse olen jäämässä hoitovapaalle ja kulutan aikaani takuuvarmasti jossakin muussa kuin tiliohjelmien parissa.
..väärällä alallako...
PS. En siis syytä niitä, jotka pyrkivät/opiskelevat ko. laitoksissa, mutta annan vaan vinkin: Ottakaa itse mahdollisimman laajasti selvää eri tiedekuntien opinnoista. Yliopisto on todellakin muutakin kuin lääkis, oikis tai kauppis!
On varmasti osalla hakijoista ihan aito mielenkiinto ko. aloihin, mutta osa tahtoo niille ihan vain siksi, kun niitä niin kovasti yleisesti arvostetaan. Luullaan myös, että näiltä aloilta irtoaisi automaattisesti muhkeat palkat. Ja opiskelemaan pääseminen on tietysti komeaa, kun yleisesti tiedetään, miten hankalaa sisäänpääsy on.
Olen omien humanistiopintojeni aikana tavannut kielikeskuksen kursseilla useammankin oikiksesta valmistumassa olleen, jotka eivät edes halunneet alansa töihin. Yksikin haaveili kaunokirjailijan urasta, toinen taas aloitti valmistuttuaan uudet opinnot humanistisessa tiedekunnassa. Kauppatieteiden maistereita taas on nykyään jo samoissa hommissa ja samoilla palkoilla kuin ennen merkonomeja. Ja Hesarissa oli vuosi sitten laaja juttu vastavalmistuneiden lääkäreiden huonosta kohtelusta ja loppuunpalamisesta, jonka vuoksi yksikin haastatelluista oli luopunut alasta jo kokonaan.
En sano, etteivätkö nuo oppiaineet avaisi opiskelijoilleen aivan omanlaisiaan mahdollisuuksia, mutta pitäisi tosiaan itsekin miettiä, mitä itse asiassa haluaa. Saattavathan ne sukulaiset pettyä, jos ei kuuden ällän ylioppilas hae oikikseen, mutta vielä enemmän ne pettyvät, jos hieno tutkinto ei tuokaan hienoa virkaa. Työelämään sijoittumisessa kun tarvitaan vielä roppakaupalla enemmän motivaatiota kuin pääsykoekirjojen ulkoluvussa. Kyllähän alan sopimattomuuden huomaa varmasti jo opiskelun kuluessa, mutta opintojen keskeyttämistä tuskin moni uskaltaa edes harkita lähipiirin reaktioiden pelossa.
Onpas taas aika humanistista tekstiä. Perusajatukset tuntuu olevan, että työllä/opiskelulla ei ole mitään väliä mitä tekee, kunhan vain itseään kiinnostaa. Tottakai ensisijaisesti haetaan alalle, joka kiinnostaa, mutta herranduudelis, kenelle on hyötyä ihmisestä, joka on lukenut humanistisessa jotain afrikan kieliä tai puolalaista abstraktia taidetta. Ja jossei ole hyötyä, niin ei kukaan myöskään palkkaa ko. henkilöä töihin. Sitten saatana vingutaan, kun ollaan fil. maisteri eikä saada muualta kuin Siwan kassalta töitä. Ketkä tämmöstä opiskelua harrastaa, miettikää vielä kerran, sillä vielä ei ehkä ole liian myöhäistä.
Olen fil. maisteri ja työskentelen konsulttifirman toimitusjohtajana. Pääaineena luin historiaa, ja sivuaineina sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja viestintää. Näillä opeilla meikä päihittää oikiksen ja kauppiksen käyneet..mennen tullen.. :o)
Kovinpa pitkälle tulkitsit puheeni. Niin se nyt vain on, että valitettavasti meistä kaikista ei ole juristeiksi tai lääkäreiksi, vaikka nämä ammatit yleisesti arvostettuja ovatkin.
Pääsykokeetkaan eivät mittaa alalle soveltuvuutta, joten opiskelemaan pääsee varmasti paljonkin tunnollisia kympin oppilaita, joilla ei ole mitään realistista käsitystä työnkuvasta. Työelämäähän siinä nimenomaan ajatteleekin, jos sukulaisten painostuksesta huolimatta ottaa asioista selvää, havaitsee ettei sovi jollekin alalle ja etsii itselleen sopivamman opiskelusuunnan. Kaikki meistä kun eivät jaksa motivoitua seuraavaa neljääkymmentä työvuotta sukulaistätien tyytyväisistä hyminöistä.
Itse toivon kovasti pääseväni valmistuttuani oman, humanistisen alani töihin, mikä ei nykyisessä kohtalaisessa työmarkkinatilanteessa mitenkään mahdotonta olekaan. Paremmin toki työllistyisin, jos olisin opiskellut lääketiedettä, koska kyllähän sen vähän kehnomman lääkärinkin joku ottaisi töihin nykyisen lääkäripulan aikana. Mutta mieluummin menisin vaikka sinne Siwan kassalle kuin hankkisin itselleni hermoromahduksen hoitamalla sairaita ja kuolevia ihmisiä.
Oletetaanpa, että itse olisit erittäin kiinnostunut oikeustieteellisistä opinnoista ja tietäisit sopivasi juristiksi, mutta siitä maksettaisiinkin jostain syystä tässä maassa aivan naurettavan matalaa palkkaa ja valmistuneitakin olisi huomattavasti enemmän kuin työpaikkoja. Sen sijaan niitä mainitsemiasi Afrikan kieliä lukemalla pääsisit vaikka mihin hyväpalkkaisiin virkoihin. Sinnittelisitkö viitosen kieltennumerot taustallasi, kunnes vihdoin kuudennella yrittämisellä pääsisit lukemaan Afrikan kieliä, viettäisit seuraavat seitsemän vuotta pänttäten tutu- ja hutu-kielten kielioppia ja neljänkymmenen vuoden työurasi kääntäisit zimbabwelaisia kauppa-asiakirjoja jossain kauppa- ja teollisuusministeriön toimistokomerossa kovan stressin alla. Kehittyisit varmasti raa'an harjoittelun kautta harvinaisen taitavaksi verbien taivuttelussa ja palkkakin olisi kova, mutta luulenpa, että töihin meno olisi joka aamu varmasti yhtä tervanjuontia. Olisiko todella kaiken sen vaivan arvoista?
Töitä ainakin minä teen rahan takia enkä sen takia, että minulla on mukavaa duunissa ja tulisin "jotenkuten" toimeen. Tavoitteenani on aina ollut hyvä menestys ja hyvät ansiot, ei sitä tavallista keski/matala palkkaista duunia, kerrostaloasumista ja alle 15K€ autoa. Makuasia tämäkin, sillä ilmeisesti joku voi olla tyytyväinen sillä 1300€ kuukausipalkalla tutkimassa kesäisin jotain ratamoiden viikkokasvua ja talvisin syöttämässä Australiassa lampaita ruokapalkalla "kokemuksia hankkimassa".
Olet oikeassa - Stereotypioista ja mielikuvistahan tässä on kysymys!
Oikis mielletään menestyvien asianajajien ja konsulttien valmistamoksi, kauppiksesta tulee firmojen johtajia ja visionäärejä, lääkiksestä huipputason tieteentekijöitä ja eteerisiä valkotakkeja.
Totuus on kuitenkin se, että 2/3 terveyskeskuksen lääkärin työajasta kuluu mummojen verenpaineen mittaamisessa ja sairaslomalappujen täyttämisessä. En ihmettele, että moni lääkäri väsyy - ehkä motivaation puutteeseen.
Hienon pääsykoemenestyksen jälkeen koittaa arki, opiskelun jälkeen edessä on työelämää 30-50 vuotta.
Olen totta vieköön samaa mieltä: Kannattaa valita ala joka oikeasti kiinnostaa, eikä sellaista johon sukulaiset tai kaverit painostavat!
Myönnetään, että jokaisella on oma käsityksensä hyvästä elämänlaadusta. Sanottakoon nyt kuitenkin, että työ vie sen verran suuren osan ihmisen elämästä, että pitäisi siinä mielestäni edes joten kuten viihtyä, en nyt sano että pitäisi olla seuraavat 40 vuotta ratkiriemukasta.
Mutta jos asetetaan vastakkain puolen tunnin kolistelu bussissa mukavalle työpaikalle ja vartin suhahdus hienolla autolla kahdeksan tunnin kärsimykseen, niin itselleni ei ole kovinkaan vaikea valinta. Omakotitalon rakentaminen ei tietysti onnistu matalapalkkaiselta ilman isoja lainoja, mutta ei se nyt niin autuaaksi tekevä asumismuoto olekaan, jollei sitten tarvitse rutkasti tilaa kymmenelle lapselle ja omalle perunamaalle.
Jep, olen ihan samaa mieltä! Itse opiskelen oikiksessa. En kuitenkaan todellakaan saadakseni tulevaisuudessa ehkä hyvää palkkaa, vaan siksi, että oikeustiede on mun mielestä vaan ihan älyttömän kiinnostava aihe. En tosin haluaisikaan työskennellä esim. missään isossa asianajotoimistossa. Mä en voisi koskaan tehdä sellaista työtä, jota inhoaisin, vaan hyvän palkan takia. Niin kauan, kun tulen toimeen palkalla, niin haluan tehdä sellaista työtä, josta oikeasti tykkään (vielä 40 vuoden päästäkin...)
Meni sitten otsikko ja nimimerkki väärin päin... ;)