Mitä luulet?

Sovinko ja kenelle?

On ehkä kysytty aikaisemminkin mutta vastaan, että hän tuntuu enemmän kuin oikealta.

kuin majakka ja peppu.. eiku :)

En tiedä. Hänen tulisi ymmärtää minua ja olla minulle läsnä.

Emme sovi onneksi kumpaakaan kategoriaan.

mun maailmanvallotuksen tielle nii mikä jottei..

Olemme varpisti sukulais tai parisieluja tms mutta .....
Joskus on sanottava rakastan tai voisin rakastaa mutta sinne tuntuu olevan yhä edelleen liian pitkä matka.
Sinänsä mitään pahaa ei oo tapahtunut koskaan, hän kärsi varmasti samoista korventavista polttavista tunteista silloin kun minä nyt joten ehkä minun pitäisi tässä pyytää mokailuani anteeksi vaikka kyllä hän ymmärtää etten voinut ymmärtää. Oli siinä muitakin pettymyksiä ja muutoksia tuolloin enkä kypsymättömyydessäni osannut mitenkään asettua samaan kuin hän. Me olemme AINA. Omassa tuskassani viikot kieriskeltyäni voin todeta että pystyn jo kehittyneempään ajatteluun, toivon olevani hänelle tärkeä, hänen välittävän minusta.En tiedä miten samoille raiteille pääsisimme mutta hetkellä asian tiedostaminen riittää. En yksin edes pysty sen enempään. Minulle riittää nyt sen hyväksyminen että me olemme aina minulle. Hänestä en tiedä mitään.

Ei missään nimessä.

Sellainen tunne, että sopisimme ainakin fyysisellä tasolla. Tekisi mieli vähän helliä sitä viisi vuotta vanhempaa miestä.

Ei sovittaisi eikä olla luotuja toisillemme.

Ei tarvitse luulla kun tietää että näin on.

Ainakin ollaan molemmat jonkin verran "ujonrohkeita".

Ei

Ei mut vastakohdat vetää puoleensa?
Tai jotain samaa meis on.

Sovimme toisillemme. Olen siitä ihankin varma. Olemme molemmat luovia, mukavia tunneihmisiä. Tumma nainen on hän.

Sopisimme yhteen. Pitkä tumma on hän ;)

It is..

B) Written in the stars. <3

Ihan suoraan sanottuna ei tarvitse edes sovittaa

Ei aavistustakaan irl, mut ikävä on ja aavistus et se ois täydellistä.

Todellakin :)

Olen pariton kenkä.
Kadonnut sukka.
Pariairo gondoliin.
Arkin kyydistä jäänyt.
Sopimaton kenellekään
tai mihinkään.

Luulen, että joo .... mielikuvitushemmo sopii mulle hyvin. <3.

Oletteko kuin luodut toisillenne?
toisillemme emme olisi toisia vaan aina ensimmäisiä

sopisitteko toisillenne?
yhdessä riiteliimme yhdessä sopisimme

Huomaan vastauksia lukiessani olevani kovin erilainen ajatuksisltani. Johtuu varmaan suhdekokemuksistani ja siitä että aika paljon ehtinyt kaikkea kokea ja nähdä......


Vastaan taas yleisesti... Olen elämässäni rakastanut mennyt suhteeseen, eronnut, rakastunut uudelleen mennyt suhteeseen ja taas eronnut, Ihastunut tapaillut muutaman kk:n ja "eronnut" ja taas ihastunut ja tapaillut muutaman kk:n ja "eronnut" jne.

Ihastuneesta/rakastuneesta aina ehdottomasti sovitaan yhteen todella hyvin. Arki kuitenkin astuu kuvaan jossain kohti. Se voi olla se hetki kun pitäisi asua yhdessä tai se hetki kun ensihuuma alkaa kadota ja toisen negatiiviset puoletkin alkaa huomata.
Lasten syntyessä voi tullakin esille asioita joista huomaa ettei sovitakaan yhteen.


Minusta tärkeimpiä asioita alussa on että ensinnäkin suhteellisen samanlaiset ajatuslinjat löytyy asioille, silloin niitä arjen tappeluita on vähemmän ja arki sujuu helpommin ja yhdessä on mahd. selviytyä 1-3 vuotta pidempäänkin.

Toinen tosi tärkeä juttu on molempien kyky ymmärtää toisiaan ja pystyä asettuun sen toisenkin asemaan. Tämä kyky auttaa riita ja konfliktitilanteissa nopeampaan sopuun ja/tai kompromissi ratkaisuun, niin ettei kumpikaan tunne olevansa "ylikävelty"


Kolmas tärkeä asia on tapailun alussa se sopuisuus ja toisen kunnioitus. Jos se on heti jatkuvaa riidoissa toisen haukkumista ja loukkaamista, niin ei se onnellista "tylsää parisuhde arkea" ennusta. Kun arki astuu kuvaa riidoista tulee vielä karumpia ja puhetyyli kiristyy vieläkin kovemmaksi ja ilkeämmäksi.


Neljäs huumori. Kun parilla on kyky osata nauraa yhdessä ja ottaa huumorilla asioita, niin arjessa on leppoisampaa ja sopuisampaa. Ei kaikesta pikkuisesta heti tarvitse naksahtaa vaan sen voi kuitata huumorilla ja riidat tyhmistä aiheista jää vähemmälle.

viides on keskusteluyhteys. Jos se toimii, niin moni ongelma ratkeaa ennen kuin syntyykään.

Kuudes ja yksi ehkä tärkeimmistä on: Suhteen rakentaminen rakkaudesta ja intohimosta eikä niin kuin jotkut "kaverin kanssa " Jos palavaa rakkautta ei ole alussa ja intohimon liekit roihua ei todennäköisesti sitä ole sen vertaa sitten 10-20 vuoden jälkeenkään kun toiseen olla totuttu ja yhteiselo on jo tylsää rutiinia.
Tietää helpommin näitä seksittömiä kaverillisia suhteita jos suhde rakennetaan alunalkaenkin väärän tunteen pohjalle, kun muutenkin oikeista syistä suhteisiin menneetkin käyvät sellaisia ongelmia läpitte pidemmissä suhteissaan...

Rakastan naista jota kaipaan E