Suuntavilkun käyttö maantiellä

Ristiinan ja Pelloksen välillä on pitkä suora ja 100km/h nopeusrajoitus.
Edellä ajava painaa jarrua pitkään ja hartaasti,kunnes pysähtyy kokonaan ja laittaa kun viitsii, vilkunpäälle,kääntyäkseen vasemmalle.
Ennen Pelloksen risteystä,niin ikään edellä ajava alkaa taas jarruttelemaan ja nopeus tippuu lähelle 70km. Jarrua painetaan pitkän aikaa,kunnes vilkku oikealle ja levikkeelle,joka ei ole edes bussipysäkki.
Eivätkö ihmiset tajua,että jos maantie nopeuksilla alkaa jarruttelemaan,niin se on yleensä aina merkki siitä,että edessä on jokin este,tai tapahtunut esim onnettomuus.
Ei minulle kuulu,eikä edes kiinnosta minne olette menossa vai yllättääkö kusihätä,kännykkä soi ym. Ei kiinnosta siis pätkääkään,vaikka olisitte matkalla kuuhun. Mutta sen pitäisi kuulua,saatteko te toiminnallane jonkun takapuskurissa kiinni roikkuvaan reikäpään ajamaan peräänne. Itse pidän aina turvavälin edellä ajavaan.
Kohteliaisuus ja huomaavaisuus kanssaihmisiä,tässä tapauksessa vaikkapa kanssa-autoilijoita kohtaan on ajat sitten kadonnut.
Jos yksi, kaksi tai usemapi ei noudata liikkenesääntöjä=yhteisiä pelisääntöjä,niin yhä useampi alkaa ajattelemaan:ettei minunkaan tarvitsee.Näin se kusipäisyys maantiellä ja kaupunkiajossa leviää.