No niin, haluisin neuvoja tms, teiltä, joilla on kokemusta kyseisestä asiasta: mun kaveri muuttu yläasteelle mennessä. siis oon kuulemma edelleen sen yks parhaista kavereista, (melkein bestis) mut en huomaa oikeen. se on ihme pikkuhutsu ja kauhee esittäjä. vittua tulee toistettua ja suuttuu hirveen helposti. oon jo kerran laittanu välit poikki, mut se halus olla ystavät edelleen, ja selvitettiin asiat. mut ärsyttää se, et oon vaan joku varakaveri. Oon sanonu tosi monta kertaa, et oon vaan varakaveri, mut se sanoo, et en oo ja plaa plaa. käytävällä ohimennessään sanoo "moijjjjjj haniiihhh" ja jatkaa matkaa. sit mun pitäis jaksaa kuunnella sen "miX ne sano mua huoraX"-juttuja. se valittaa joka asiasta, se viiltelee ja valittaa valittaa.... ennen oltiin tosi hyvät ystit mutta... pitäiskö mun antaa olla, lempata se, vai mitä??? sillon ku muita ei oo, niin sillon ollaan niin bestistä, että. oon kuullu muilta, et se poltaa joskus, mut mulle se ei oo kertonu. viiltelystä oon tienny. mutta se on sellasta esittämistä. kovaan ääneen puhuu kuinka kipu ja veri on niin ihanaa. ARGH. älkää kysykö, et mikä se mun ongelma sit on, se on toi kaveri ja sen käyttäytyminen. luulee olevansa mua jotenki henkisesti vanhempi, mut ei oo! ja aina sen täytyy flirttailla mun ihastukselle ja satuttaa tietämättään....
Ottaa päähän kaveri...
PikkuSkidi
7743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla oli kanssa yks tämmonen kaveri ylä-asteella. tutustuttiin seiskalla ja oltiin "bestiksiä". siinä meni sellaset 1.5 vuotta ihan hyvin, kerrottiin kaikki asiat toisillemme ja oltiin päivittäin toistemme luona.
sitten hän alkoi liikkua yhä enemmän "kovisten joukossa", joita hän oli minulle aina haukkunut. ei siinä mitään, kunnes aloin kuulla vähän jokaiselta mun yksityis elämän juttuja ja keksittyjä juttuja, jotka ei todellakaan pitänyt paikkaansa. se mun "bestis" oli levitelly mun asioita joita olin hänelle luottamuksella kertonut, ja ne "kovikset" alko sit ikäänkuin "kiusaamaan" mua, jotain ilkeetä aina keksi.no sitten yks päivä tulin kouluun ja se "kovisjoukon" "päällikko" (Huora, joka on ollu mielisairaalassa vaikka su mitä) tuli mua käytävällä vastaan, ja sano että mitä sä oot oikeen jauhanu musta paskaa? en kyllä ollu siitä paskaa jauhanu pitkään aikaan (toisin kun se musta). uhkas vetää turpaan yms. mietin että mistähän se on kuullu että oisin puhunu siitä paskaa.
no sitten mun "bestis" alko taas kaveeraamaan mun kanssa, juteltiin taas kaikesta ja hän taas jauho paskaa niistä "koviksista, että kuinka ne on tyhmiä, ja minäkin sitten pari sanaa heistä sanoin aina silloin tällöin.
no eipä menny kauaakaan kun mun kaveri taas alko oleen niitten "kovisten" kanssa, ja eiköhän se taas kertonu niille että mä puhun niistä kokoajan paskaa, vaikka "bestikseni jauho niistä ite kokoajan paskaa. se "johtaja" tuli taas mun luo ja alko jotain kovistelemaan.
juuri tämä "bestis" oli vain silloin minun kanssani kun hänellä ei ollu muita kavereita, ja minä hölmö suostuin siihen. luotin häneen nin paljon, en olisi ikinä uskonut että "bestikseni" voisi loukata mua niin pahasti, se oli aivan hirveetä! kauheinta oli se että tämä "kovis jengi" Bestikseni" mukaan luettuna, rikko mun seurustelu suhteita, jauhamalla jotain paskaa musta mun jätkäkavereille, ja aina iski mun ihastuksia. onneksi mulla on ollu poikaystävä aina tukena näinä vaikeina aikoina, ja on vieläkin. ollaan oltu kohta 3 vuotta yhessä ja vuos kihloissa =)
mutta sitten tein selväksi että muahan ei näin pompotella, sanoin ihan suoraan "bestikselleni" että, minä en rupee sun varakaveriksi. ja aina kun hän haluisi olla mun kanssa siis sillon kun hänellä ei muita kavereita ole, niin minä sanoin hänelle että, en haluu olla sun kanssa kun jauhat musta paskaa. tämän jutun jälkeen mun on ollu hirveen vaikee luottaa keneenkään. onneks oon nyt päässy jo peruskoulusta, ni ei tarvi enään kestää niitä kanoja!!!
tsemppiä sulle, sun kannattaa sanoo sille sun "bestikselles" ihan suoraan miltä susta tuntuu, jos se ihminen on tollanen, niin ei se oo sun ystävyyden arvonen. kyllä sä löydät parempiakin kavereita ihan varmasti. mätein sen virheen että annoin "bestikseni" pompotella minua, älä sinä tee samaa virhettä kun minä.
Mun ystävällä ja sun ystävällä on aika paljon yhteistä, mut mun juttu ei oo noin paha. meinaan sen kaverit joiden kanssa se on, on tosi mukavia, ei yhtään koviksii tms. ja ne on munkin kamuja... ainakin osa... kiitos vastauksestasi!
Mulla on niiiiiiiin sama juttu kun sulla!!!!! Siis melkeimpä sanasta sanaan sama juttu...
Musta ois ihanaa jos mä voisin olla sen mun kaverin kans niinku ennen,...mut minkäs teet?!
Ja just toikin,...se mun kaveri "flirttailee" mun ihastuksen kanssa, ja se on niiiiin ARGH!!!!
Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä!!!!! Kun ei mun frendi ees tykkää millään lailla siitä (ihastuksestani), mut täytyy vaan esittää niin ihanaa, ja aikuista..jotain ihme....En tie,...en löydä sanoja....
Että "samassa veneessä ollaan",..."voimia" sulle!!! Koita ettiä itselles uusia ystäviä!!!
Mulla itselläni on toi frendien saaminen hiukka vaikeeta...:(!!! Mutta jotain tarvis keksiä...
HEIPPA!!!!
Ainoo ongelma on, että oikeesti taidan olla rakas mun ystävälleni... tai siis ns. ystävälleni. ja meillä on ollu niin hauskaa ja se on uhrautunu mun puolesta monesti... mutta nyt siitä on tullu uhmaikänen! taitaa olla paha murrosikä, katotaan meneeks ohi... kiitos vastauksesta!
Kyllä se saattaa mennä ohi. Muutaman vuoden päästä tämä kaverisi saattaa ajatella, että "olinpa mä tyhmä sillon joskus" tms. Se on sitä se teini-ikä, etsitään omaa paikkaansa ja kokeillaan asioita.
Minäkin olin aika juntti jotain 2 vuotta sitten. Itsetuntoni oli aika matalalla, omia mielipiteitä ei pahemmin ollut, ajattelin vaan miten muut näkevät minut. Myötäilin erään "kaverini" mielipiteiden kanssa. Pidin häntä coolina ja hienona persoonana, kun hän osasi sylkäistä niin upeasti. Esitin myös aika lailla. Olin hermostunut, aika herkkä ja ujo persoona. Lisätään vielä siihen se esittäminen ja epävarma käytös niin voelá. Hävettää ihan, minkälainen olin...
Nykyään en ole tavannut häntä, enkä todellakaan halua. Viihdyn paremmin tällaisena kuin nyt olen. Ei hän ihan täysi kana kuitenkaan ollut, mutta aika lailla. Näkemisestämme on aikaa.
Niin tos otsikos jo sanoin.. Eli unoha se vaan ja jatka sä toisten kamujes kaa oloo. Sul ilmeisesti niit on? Älä kuuntele sitä ja sen ongelmii siis jotenkin unoha sen tukeminen jne. Luulis sen sit tajuavan miten hyvä kamu oot ollu ja ettei se vaan voi sua käyttää hyväks! Tollanen on tosi tyhmää!!! Mä ite tein joskus noin siis lähin toisten kamujen matkaan ja aloin dokaa ja polttaa ja ties mitä sit jätin bestikseni ja sit käytin sitä vähä niiku hyväks olin sillon ku mulle kävi eikä ollu muit kamui!!! Se oli multa tosi kusimaisesti tehty ja nyt oon sit senkin kaa vähä paremmis väleis enkä oo sellanen idiootti niiku joskus vaik ei me sen kans saaha enää välei entiselleen! Mut oikeesti unoha vaan se ja jatka elämää... :) Hyvä mun on sanoo ku ite oon ollu sellanen ku sun kamu,mut en ehkä kuiteskaan ihan noin paha :P Pärjäilemisiin :) :)
kyllä näkee vastanneidenkin mielipiteistä hiukka ylimielisyyttä. jos toinen nyt on vähän lapsellinen niin sitten hän on pikkuhuora jne. huhhuh mitä shittiä. tosin jotkut noista teksteistä oli aika ilkeitä, kuten se että "bestis" puhu paskaa selän takana jne.