Ahdistus ongelmieni alkulähteenä

Mietin tässä juuri, että mikä mahtaisi olla ehkä suurin yksittäinen tekijä.

Ja kyllä se taitaa ahdistus olla. Se taas tekee minut "ujoksi" vaikka en ole mielestäni perusluonteeltani sellainen. En ainakaan lapsena ja nuorena ollut.

Se että sosiaaliset tilanteet joskus ahdistavat, liittyvät myös ahdistukseen (pienenä olin jännittäjä, ja nyt se on kehittynyt ahdistukseksi sosiaalisissa tilanteissa).

Esim. Siten se että tavatessa kiinnostavan henkilön pää menee tyhjäksi liittynee myöskin ahdistukseen. Ahdistus tulee ja lakaisee ajatukset maton alle, kunnes tilanne on ohi, ja se on kannaltani jo liian myöhäistä. Taas ykksi tilaisuus mennyt sivu suun ja kurimukseni jatkuu entiseen tapaan.

Listaa voisi jatkaa..jokainen saman kokenut tietää mitä meinaan, muut voivat ainakin kuvitella.

Ei tämä ahdistus nyt ihan kokoaikaista ole, vaan yleensä ongelmana on se, ettei koskaan voi tietää milloin se iskee.

Hyvien kaverien seurassa sitä ei ole.

Joskus voi yksin ahdistaa, jos tulee "ahdistuskohtaus" ja ajatukset pyörivät päässä.

Uudet tilanteet tietysti ovat pahimpia, ja usein "tututkaan" tilanteet eivät oikein ole helppoa.

Muistan esimerkkinä kuinka viime viikonloppuna kävin baarissa, ja vaikka tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kertani baarissa, olin ihan uskomattoman jäässä siellä. Vaikka näin tuttujakin. Lopulta se alkoi helpottamaan, ja asiaa auttoi se että minullekin jotkut juttelivat, mutta en siltikään kokenut oikein kunnolla rentoutuneeni. Jotkut naisetkin kyllä pistivät minut merkille, ja tulivat pörräämään lähistöllle, mutta eihän siinä tietenkään mitään voinut tehdä, kun mieli on ihan tyhjänä eikä keksi puhuttavaa, ja lähestyminen vaatii oman rohkeutensa jne.

Alkoholi ei suoranaisesti auta. Sellainen vahva nousuhumala nyt korkeintaan, mutta laskuhumala vaan tuntuu pahentavan tilannetta. Tulee entistä epäsosiaalisemmaksi ja pelot alkavat palata.

Mutta se kysymys tässä onkin, että kuinka tästä pääsee eroon?

Onko joku joka on mennyt saman läpi, tai joku joka tietää mistä suunnasta tästä lähtisin suunnistamaan ulos päin?

Tuntuu että elämä, tilaisuudet ja muut valuvat hukkaan kun on tälläinen sisäinen rajoitin.