Näin sut eilen salilla taas, monen kuukauden jälkeen. Me ei edes tunneta toisiamme, vaikka ollaan treenattu vuosia samassa paikassa. Sä olet vaikuttanut aina vähän ujolta ja sä et käy siellä esittelemässä itseäsi (vaikka oletkin ylivoimaisesti kaunein treenaaja), vaan keskityt tekemiseen. Siinä me ollaan samanlaisia, paitsi etten mä ole salin komein, enkä isoin. Mä olen nähnyt kuinka miehet kyttäävät sinua ja kuullut ne kommentit, joissa sinusta puhutaan pelkkänä objektina. Oon kuunnellu, kun tyypit uhoaa, että aikovat iskeä sinusta naisen itselleen. Mä tiedän myös, ettet ole mikään tyhmä fitnessbimbo, jolla on blondit hiukset, vaan että sulla on älyä todennäköisesti enemmän kuin koko salin 'äijillä' yhteensä. Mä uskon, että myös sä tiedät sen ja luulen, että se vähän ahdistaa sinua.
Mä moikkasin sinulle eilen ohi kulkiessani ihan neutraaliin sävyyn, niinkuin kaikkia puolituttuja, mutta sun vastauksen sävy yllätti mut täysin. Se oli kuin vanhalle tutulle, lämmin, tuttavallinen ja iloinen. Ja sen silmiin asti yltävän hymyn kera. Sori, mut se yllätti täysin. Sulla oli juttu kesken jonkun tuttusi kanssa ja mulla treeni, joten tilaisuus meni vähän ohi. Mä en myöskään halunnut häiritä sun treeniäsi. Mut mä seurasin sun tekemistä ja muistin mihin olin jo aiemmin ihastunut; se keskittynyt katse sun silmissä, kun tartut painoihin ja otat asennon. Sä siristät silmiä, huulet tiukkenevat viivaksi ja ilmeesi on kuin hyökkäykseen keskittyvällä tiikerillä. Sä suljet kaiken muun mielestäsi ja alat tekemään. Ja sä teet loppuun sen, minkä olet aloittanut. Sä irvistät ja silmät painuvat tiukasti kiinni viimeisillä toistoilla, kun hapot alkavat polttaa. Mutta sä et anna periksi. Sä pusket läpi, ruokit sisälläsi asuvaa petoa. Mä näen sinussa sitä samaa, mitä muut näkee minussa, kun treenaan. Tuskaa vasten puskemista, sisäisen pedon löytämistä ja sen ruokkimista.
Mutta mä näen sinussa myös herkkyyttä ja naisellisuutta. Sä olet vähän etäinen 'jääkuningatar, mutta ymmärrän sen. Oon nähnyt sinut 'siviilissäkin' ja sä olet aivan valloittavan kaunis, iloinen ja eloisa.
Tiedän, etten näe sinua taas pitkään aikaan ja se harmittaa mua tosi paljon. Mä oisin toivonut, että oisin saanut tilaisuuden tutustua suhun. Osoittaa, että näen sinussa jotain muuta kuin 'vitunhyvännäköisen salikissan', että näen sinussa jotain syvällisempää, jotain minkä tunnistan ja ymmärrän. Mä luulen, että sinä tunnistat minussa sen saman, ja että ymmärrät mua paremmin kuin moni muu. Mä luulen, että meissä on sen verran samaa, että me hyväksytään toisemme sellaisina kuin me oikeasti ollaan.
Mä oon niin ihastunut ja vähän jo rakastutkin suhun, Sini.
Mä moikkasin sinulle eilen ohi kulkiessani ihan neutraaliin sävyyn, niinkuin kaikkia puolituttuja, mutta sun vastauksen sävy yllätti mut täysin. Se oli kuin vanhalle tutulle, lämmin, tuttavallinen ja iloinen. Ja sen silmiin asti yltävän hymyn kera. Sori, mut se yllätti täysin. Sulla oli juttu kesken jonkun tuttusi kanssa ja mulla treeni, joten tilaisuus meni vähän ohi. Mä en myöskään halunnut häiritä sun treeniäsi. Mut mä seurasin sun tekemistä ja muistin mihin olin jo aiemmin ihastunut; se keskittynyt katse sun silmissä, kun tartut painoihin ja otat asennon. Sä siristät silmiä, huulet tiukkenevat viivaksi ja ilmeesi on kuin hyökkäykseen keskittyvällä tiikerillä. Sä suljet kaiken muun mielestäsi ja alat tekemään. Ja sä teet loppuun sen, minkä olet aloittanut. Sä irvistät ja silmät painuvat tiukasti kiinni viimeisillä toistoilla, kun hapot alkavat polttaa. Mutta sä et anna periksi. Sä pusket läpi, ruokit sisälläsi asuvaa petoa. Mä näen sinussa sitä samaa, mitä muut näkee minussa, kun treenaan. Tuskaa vasten puskemista, sisäisen pedon löytämistä ja sen ruokkimista.
Mutta mä näen sinussa myös herkkyyttä ja naisellisuutta. Sä olet vähän etäinen 'jääkuningatar, mutta ymmärrän sen. Oon nähnyt sinut 'siviilissäkin' ja sä olet aivan valloittavan kaunis, iloinen ja eloisa.
Tiedän, etten näe sinua taas pitkään aikaan ja se harmittaa mua tosi paljon. Mä oisin toivonut, että oisin saanut tilaisuuden tutustua suhun. Osoittaa, että näen sinussa jotain muuta kuin 'vitunhyvännäköisen salikissan', että näen sinussa jotain syvällisempää, jotain minkä tunnistan ja ymmärrän. Mä luulen, että sinä tunnistat minussa sen saman, ja että ymmärrät mua paremmin kuin moni muu. Mä luulen, että meissä on sen verran samaa, että me hyväksytään toisemme sellaisina kuin me oikeasti ollaan.
Mä oon niin ihastunut ja vähän jo rakastutkin suhun, Sini.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihanasti kirjoitettu.
Niin minustakin. Kivaa tekstiä lukea. Melkein toivoisi olevansa tuo Sini ja kohtaavansa Sinut Aloittaja siellä salilla. Itsekin olen käynyt salilla niin ymmärrän tuon ilmapiirin.
Onnea Sinulle Sinin suhteen ja muutenkin elämässäsi! :)
Nyt tulee hunajaa, omille reisille. Aloittaja varmaan vetäny käteen tuhat ja yKs kertaa ku kirjottanu tuon. Niin imelää ja makiaa tekstiä että itelläkin paukkuu. Sopis päiväkirja palstalle tuo teksiti ku nyrkki silmään.
Miten minusta tuo teksti vaikuttaa naisen kirjoittamalta.
Onko sen kirjoittanut joku Sinin ystävätär,
ikään kuin jonakin, tähän Siniin ihastuneena miehenä.
Mutta sinänsä ajatuksessa Sinistä ja tästä miehestä
ei ole mitään pahaa.
Musta tuntuu että käyn samalla salilla ja tiedän tuon sinin tai sit on toinen blondi samanniminen sini kyseessä
Juu sinisellä autolla ajaa hän, nainen :)
vaalea on kylläkin ja ajaa punaisella autolla lisäksi Kuuma ja tulinen. vaikka esittää kylmää
Tuo tumma ja tulinen nainen :)
Voiih..mä voisin sanoa melkein samaa eräästä salimiehestä..vitsi kun me osuttais samaan aikaan useammin..#tumma#
Eiköhän toi onnistu. Koska oot menos seuravaaks?
Torstai toivoa täynnä