Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Työpaikan sosiaaliset kuviot ahdistaa

    Elin monta vuotta tyytyväisenä erakkona, kunnes työkkäri ohjasi mut sellaiseen koulutukseen jonka avulla sain töitä. Hyvää tässä on se, etten ole enää riippuvainen tuista vaan pystyn elättämään itseni työlläni. Muiden elätettävänä olevinen oli mulle aina kova pala, mutta jos voisin valita, tahtoisin silti palata takaisin entiseen.

    Koen työpaikkani sosiaaliset kuviot todella ahdistavina, koska mua ei hyväksytä joukkoon. Kukaan ei kohtele mua avoimen vihamielisesti, vaan kaikki tervehtii mua aina ja useimmat vääntää vähän vaivautunutta small talkiakin. Siihen se kuitenkin jää. Syvempi yhteys jää muodostumatta. Pahinta on yövuoroissa, kun muut miekkailee keskenään ahkerasti, mutta kukaan ei suostu miekkailemaan mun kanssa. Joudun siis miekkailemaan yksin peilin edessä, vasemman miestissini kannustaessa mua ja oikean peilikuvaani. Nytkin mulla on taas yövuoro edessä ja kovasti ahdistaa ajatella, miten selviän aamuun asti purskahtamatta itkuun.
    467
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    mahtavaa sä oot tullut takasin miestissi jutuilla:D lisää näitä ihan mahtavia stooreja:D täällä yksi fani:D

    Äänestä

    Hullu huutelee sairas on.

    Äänestä

    • Ei se mitään HUUTANUT vaan kirjoitti asiallisen viestin.

      Äänestä

    miten niin???....ei hyväksytä joukkoon ???

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    hyljeksitty kirjoitti:

    Elin monta vuotta tyytyväisenä erakkona, kunnes työkkäri ohjasi mut sellaiseen koulutukseen jonka avulla sain töitä. Hyvää tässä on se, etten ole enää riippuvainen tuista vaan pystyn elättämään itseni työlläni. Muiden elätettävänä olevinen oli mulle aina kova pala, mutta jos voisin valita, tahtoisin silti palata takaisin entiseen.

    Koen työpaikkani sosiaaliset kuviot todella ahdistavina, koska mua ei hyväksytä joukkoon. Kukaan ei kohtele mua avoimen vihamielisesti, vaan kaikki tervehtii mua aina ja useimmat vääntää vähän vaivautunutta small talkiakin. Siihen se kuitenkin jää. Syvempi yhteys jää muodostumatta. Pahinta on yövuoroissa, kun muut miekkailee keskenään ahkerasti, mutta kukaan ei suostu miekkailemaan mun kanssa. Joudun siis miekkailemaan yksin peilin edessä, vasemman miestissini kannustaessa mua ja oikean peilikuvaani. Nytkin mulla on taas yövuoro edessä ja kovasti ahdistaa ajatella, miten selviän aamuun asti purskahtamatta itkuun.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu