kaikki kunnia narskulle

Luomua?

Totta. Se on varma merkki. Banaanin kerrotaan lisäävän onnellisuutta ja narsistihan tavoittelee täydellisyyttä, joten siinäpä se narsismi taas paljastuu koko ko/kar-meudessaan, kun ostaa banaaneja. Vielä jos hymyilee kauppaneidille, niin paljastuu siinä manipuloiva ja huolella rakennettu kulissipersoonallisuus!!!1 Ilmiselvät merkit!

Mutta tuolta voi näyttää myös jos omaa aidosti samansuuntaisia kokemuksia kuin joku muu. On vaikea keksiä ideaa, jonkalaista ei olisi kenenkään muun ihmisen mielessä ja kokemusmaailmassa maailmankaikkeudessa. Jotain voi luulla ainutkertaisen omakseen, eikä ole sitä mistään matkinut, se on omasta sisimmästä kummunnut, mutta yhtäkkiä löytääkin 5 muuta jostain maailmankolkasta, joilla on hyvin samankainen kokemus.
Se on niin kaunis ihme. Mutta surukseni harvoin ihmiset haluavat jakaa.

Joskus ajattelen, että jos joku varastaa ideani niin minä ajattelen että johan keksin aiiiivan vastustamattoman idean...heheheh

Tarkoitin konkreettista tilannetta jossa esim. kaksi henkilöä keskustelevat jostakin uudesta projektista ja ei-narsisti heittää ilmaan idean että tälläistä voisi kehitellä tulevaisuudessa. Narsisti nappaa idean ja lähtee toteuttamaan sitä yksin pöyhistellen samalla omaa turkkiaan "idean isänä".

Edit: esimerkkini on akateemisesta maailmasta ja totta.

Varmaan tapahtuu.
Mutta niinkin voi käydä että kahdella on samantapaista mielessä ja se joka sanoo sen ensin ääneen ajattelee olevansa se keneltä ajatus tuli. Eli sanomalla asiat äkkiä ensin ääneen toiselle, voisi ne myöskin ikäänkuin omia itselleen. Vähän niinkuin sanoisi: "Nyt minä olen sanonut tämän ensin ja nyt et voi mennä tekemään tästä yksinäsi."
Minä nimittäin joskus kertoessani jollekin ideoitani olen ajatellut, että toivottavasti hän ei nyt koe, että minä olen ominut ne ja ettei hän voi niistä samoista tehdä kun minä olen sanonut ne hänelle ääneen ensin, koska enhän voi tietää, jos hänellä vaikka on itänyt mielessään samanlaisia, mutta hän vain ei ole puhunut niistä kenellekään. Siis olen ajatellut että sekin että kertoo toiselle ideansa voisi saada hänet vaivaannuttavaan oloon ja olen harmitellut jos olen kertoillut liikaa ideoitani.
Ideoiden maailma kun on mielestäni vähän sellainen mikä velloo ihmisten tietoisuuksien välissä ikäänkuin. Ja ihmiset aivoineen jakavat sitä ideoiden maailmaa.
Minulta on varmaan otettukin monta kertaa ideoita, koska keksin kauheasti ideoita mutta toteutan vähän.

Mutta ei mielipiteestäni tarvitse välittää, koska ajatteluni on asiassa hieman hullunkurista, koska minusta on hauskaa jos akateemiset laittaa minun juttuja nimiinsä.

Itteäni tavallaan kiinnostaa tarkastella maailmaa tittelittömän näkökulmasta.
Sillätavoin näkee monenlaista mitä ei muuten näkisi.

Huh kun kun olen vieläkin täällä, nyt kyllä poistun.
Mutta siis tarkennan: Jos asia on tärkeä minulle on pääasia että se tulee käsitellyksi. Sillä ei useinkaan ole väliä kenen nimissä.

Mutta ehkä tämä on terveen narsismin puutetta, ettei oikeastaan omaa kunnianhimoa nimeksikään ?

Mutta entä jos sinulla ei saa olla kunnianhimoa kun ei ympäristö suo. Itse olen saanut osakseni vain vähättelyä tyyliin kuka luulet olevasi sekä omituista epäilyä motiiveistani esitellä ajatuksiani ja havaintojani... Riippuu kai siitä että kuka on? Joku toinen olisi saanut ruusupuskan ja päänsilityksen kannustavine kehuineen. Toiset on sitten laitettu kulisseihin kuiskijoiksi... Kyllähän se sattuu kun ei koskaan mitään jää käteen. Narsismia niin.

psykopaatintytärk kirjoitti:

Varmaan tapahtuu.
Mutta niinkin voi käydä että kahdella on samantapaista mielessä ja se joka sanoo sen ensin ääneen ajattelee olevansa se keneltä ajatus tuli. Eli sanomalla asiat äkkiä ensin ääneen toiselle, voisi ne myöskin ikäänkuin omia itselleen. Vähän niinkuin sanoisi: "Nyt minä olen sanonut tämän ensin ja nyt et voi mennä tekemään tästä yksinäsi."
Minä nimittäin joskus kertoessani jollekin ideoitani olen ajatellut, että toivottavasti hän ei nyt koe, että minä olen ominut ne ja ettei hän voi niistä samoista tehdä kun minä olen sanonut ne hänelle ääneen ensin, koska enhän voi tietää, jos hänellä vaikka on itänyt mielessään samanlaisia, mutta hän vain ei ole puhunut niistä kenellekään. Siis olen ajatellut että sekin että kertoo toiselle ideansa voisi saada hänet vaivaannuttavaan oloon ja olen harmitellut jos olen kertoillut liikaa ideoitani.
Ideoiden maailma kun on mielestäni vähän sellainen mikä velloo ihmisten tietoisuuksien välissä ikäänkuin. Ja ihmiset aivoineen jakavat sitä ideoiden maailmaa.
Minulta on varmaan otettukin monta kertaa ideoita, koska keksin kauheasti ideoita mutta toteutan vähän.

Näin minäkin ajattelen. Enkä nyt halua omia tätä ;)

heheh. :)
En pahastu vaikka väittäisit kokonaan omaksesi. :)


Ja sitten tuohon tätä edeltävään ylempään viestiin haluan vastata, että
olen nuoresta asti ihmetellyt, että jos luen vaikka jonkun tunnetun filosofin ajatuksen ja sitten jos esitän sen ajatuksen jossain olen vähän niinkuin "hullu".
Miksi samalla ajatuksella toinen on viisas ja toinen "hullu" ?
Tai sitten jos minä sanon jotain, niin se on ihan höpöä, mutta sama asia sanomalehdessä on fiksua ja paikkansapitävää.
Tämä on tullut vastaan niin niin monta kertaa.
Monesti tiedekin lakkaa pätemästä, kun minä tuon asiaa esiin.

Aika sama ongelma täällä. Minulta ainakin on konstit loppu sekä näkyvä tai reagoiva yleisö tai yhteisö kaikonnut jo kauan sitten. Enpä kyllä toisaalta sitä reaktiota jota joku herkkis vois väittää jopa väkivallaksi jäänyt kauheasti kaipaamaan. Silti haluaisin jotenkin kommunikoida joskus jonkun muun kuin oman pääni kanssa. Toivottavasti kehittelevät pian semmoisen robotin sitten vaikka. Sitä odotellessa voi kirjoitella joskus tänne.