kohtalotoverit

Hei! Haluaisin kertoa tänne oman tarinani, ja toivon että jos sinulta löytyy samankaltaisia ajatuksia, jakaisit oman tarinasi :) Olin 16v kun sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni, olin aivan varma että olin tulossa hulluksi. Lapsuuteni on ollut aika traumaattinen joten luulen että sieltä tulee jotain ahdistuksen tunteita. Olen siis tänä päivänä 23 vuotias ja viime syksynä tuntui että kaikki alkoi alusta. Kun sain 16 vuotiaana ensimmäisiä ahdistuskohtauksia, olin varma että nyt minulla on joku sairaus. Luin öisin netistä kaikenmaailman sairauksia ja juoksin lääkäreillä milloin mistäkin vaivasta. Jossain vaiheessa sairaus pelot vaihtui aggressiiviseksi kun katsoin elokuvan missä nainen murhasi miehensä. Olin siis sen jälkeen aivan paniikissa että mitä jos satutan jotain läheistä, itkin itseni uneen ties kuinka monta kertaa. Muutin omilleni 19 vuotiaana, jonka jälkeen päähäni putkahti ajatus että mitäs jos nyt tapankin itseni?! MINÄ ?! rakastan elämää enkä koskaan haluaisi vahingoittaa ketään tai itseäni. Aloitin lääkityksen citalopram 20mg joka toimikin Kunnes mun luokkakaveri kertoi että hänen ystävä on itsetuhoinen ja aloin sitten pelkäämään että mitä jos minustakin tulee ja sitä olen tässä nyt pelännyt vuoden päivät.. HUHHU. pelkään siis että satutan itseäni mutta en todellakaan tahdo tehdä niin.. sitten kun mietin että nämä ovat vain ajatuksia, hetken päästä miettii mutta MITÄ JOS ? älytöntä. Onko kenelläkään samankaltaisia ajatuksia? Mikä helpottaa teidän oloanne? Oletteko päässyt eroon ja jos niin miten? Tekstini oli varmaan sekava mutta toivottavasti vastaatte jotain! Hyvää syksyä kaikille :)