Korurasiasi ajatustesi asiasi.
Myrskykö meren raivo,
ei, tuuli sen on aivo,
vesi kätkö korallin kainon,
nuo tunteeni aidot omat,
tuo helmet kaulaasi kovat.
Myrskykö meren raivo,
ei, tuuli sen on aivo,
vesi kätkö korallin kainon,
nuo tunteeni aidot omat,
tuo helmet kaulaasi kovat.
Vastaukset 167
Vanhimmat
Olipa kiva pieni ruono, maailmantuulista ja ihmisenkin.
Hiljaisuus tuntee tuulen
tietää mitä tekee
Hän
tyyni myrskyn edellä
Hiljentää minut
Hiljaisuus
kokemus
Kivuliaan, äänetön
Rauhoittava
Hänen rakkaudessaan
Kohtaan itseni
Myrskyineen päivineen
https://m.youtube.com/watch?v=qKDhF4PtZ74# koralleja
Korurasiasi ajatustesi asiasi.
Muiston hellän,
tuon rakkauden tuoksun,
lähteeltä kielen ja hammaskeijun juoksun.
Kuiskaan korvaasi korun,
keinuvan värinän sen, luo viestin rakkauden,
keiju sen kuulen, niin ainakin luulen.
Koru?
No, mutta. Sama tilanne taas...
Tuulikeijun sydämen täytti hempeys
Kuuraa kohtaan. Hän kosketteli ajatuksissaan pehmeästi kaulallaan kimalteleviä helmiä, Kuura oli ne hänelle lahjoittanut ikimuistoisen illan päätteeksi. Tuolloin Tuulikeiju oli kokenut, että heidän ajatuksensa yhtyivät kietoutuen lempeästi toisiinsa. Jokainen kerta, kun Tuulikeiju henkäisi, henkäys puhalsi hohteen timanttisiin helmiin muistuttaen Tuulikeijua Kuurasta. Lopulta henkäyksistä tuli niin suuri hellyyden vaaleanpunainen puuska, että hän leijui tunteensa mukana syvälle ruusunpunaiseen unelmaan. Tuulikeijun mielessä alkoi siintää kirkkaana vain yksi ainoa ajatus; hän halusi nähdä Kuuran uudelleen. Niinpä hän päätti leijailla illan tuulosessa Kuuraa tapaamaan.
Kuura oli juuri maalaamassa läheisten pihapuiden oksia, kun Tuulikeiju hiljaa lähestyi häntä. Tuulikeiju katseli ympärilleen ihastellen Kuuran valtakuntaa. Kaikkialla kimalteli pienen pieniä valkoisia jalokivihuurteita Kuuran liikkuessa nopeasti oksalta toiselle. Hänen mukanaan kulki valkoinen hohde ja kimalle kaikkialle, minne ikinä tämä koskettikin.
Kuura oli niin keskittynyt työhönsä, ettei hän lainkaan huomannut Tuulikeijun lähestymistä. Tuulikeiju katseli etäältä Kuuran touhuja mietteissään, miten taitava Kuura olikaan. Lopulta Tuulikeiju ei voinut enää pidättää tunteitaan, vaan hän lennähti Kuuran taakse koskettaen tätä takaapäin höyhenen keveästi.
Kuura tarttui hymyillen hyvään tuuleen, kaivattuun tuuleen, haluten pitää tuulikeijun kokonaan omanaan. Kuura halusi tanssia tämän kanssa ikuisuuteen. Vain yksi todellinen syvä kosketus ja he olisivat osa ikuista, muuttumatonta Kuuran valkoista maailmaa.
Miten äänetön on pysähtyneiden
tuulien hiljaisuus?
Kosketus.
Kuiskaus murentaa kiireen kaikuvat holvit
ja hetkessä kaikki on toisin.
Voit kuulla ja nähdä sen mitä ei voi kuulla ja nähdä.
Olet kaikkeuden osa
Ajattomuuden lapsi
Osassa ikuista rakkautta
jota lempeiden äänien kehto keinuttaa....
Minua niin kovin väsyttää, jospa istahdan sitten keinuun lempeisiin ääniin.
Keinu rakkaani keinu
näe taivas
näe kuura miten sen kosketus leviää
näe aurinko ja rakkaus
Näe kukka joka vain tuoksuu
tuntee kosketuksen
ja terälehdet aukeaa
On puu
jonka lehvät suojaavat rakastavia
näkyy taivas ja maa yhtyen
keinu rakkaani keinu
ja tunne kosketus
lempeä kutsuva ääni.
Yön kutsuva uni
jossa tunnet rakkaasi kosketuksen.
Minä nukun niin hyvin rakkaani lähellä ja lämmössä. Siinä on hyvä minun olla ja levätä.
Tunne päivän kosketus
ja ajatuksen lämpö...
Sinun kosketuksesi todella tuntuu aina rakkaalta ja hyvältä <3 Aina viereesi hiivin ja kainaloosi nukahdan.
Hyvää yötä ja onnellista unta
varsinkin jos eräs on vieressä
ja koskettaa...kiitos
Ajatus ja kosketus kanssasi <3
Kirjoitat tosi kauniisti ja puhuttelevasti. Kiitos.
Tiedätkö kun elämässä on paljon suruisaa ja rosoista niin silloin kaunis
teksti, musiikki tai pienen lapsen hymy saa hyvälle tuulelle ja kyyneleet
pois silmistä.
Elämässä on valoja ja varjoja. Niin sen kuuluu olla. Valo ja varjo, itku ja nauru
kuin sisaruksia toisilleen. Ihana kun kirjoitit Tuulikeijusta ja Kuurasta. Aivan kuin olisin pystynyt näkemään heidät yhdessä. Samalla kun luin tekstiäsi niin tunsin tuntemattoman. Sellaisen tärkeän. Melkein kuin Kuura. Tulin tosi iloiseksi hänestä. Muistan häntä rakkaudella, ilolla ja lämmöllä.
Kiitoksin
Kun pakkasaamuna katsot ympärillesi ja huomaat puut Kuuran kaunistamat, muistat hänet, joka lämpimän tunteen sisälläsi herätti. Kiitos.
Keijunsyksy
Annoit tuulenkuvan,
ajatuksia luomaan luvan.
Pikku keiju kultasiipi,
lentos mieleen hiipi,
voinko enää haaveita huolin hallita,
unelmat tunteilla vallita.
Jälleen niin kaunista.
Pitkän työpäivän jälkeen ihanaa luettavaa.Toivottavasti kirjoitat lisää.
oi kiitos
Sumuunsukeltajalle
Tarvitsee Tuulikeiju aatteen vakaan
Päätöksen tuulestaan,
edestä tai takaa
Tuulikeijulle se on vaikeaa
Haluaisi tuulla,
vaatoilla miten vaan.
Vastaukseni:
Ei voi haaveita loputtomiin
huolin hallita
Unelmiaan erinäisin,
vaihtelevin tuntein vallita
Syystuuli keijulle
Aatteesi ovat niin kauniit ja somat,
oi kunpa ne olisivat, myös minun omat.
Rakkaus on niissä heräävä,
oi saisinpa olla niiden kerääjä.
Tuleeko puiden vielä kasvaa ja maatua vai
tuulessasi kaatua.
Sumuunsukeltajalle ja Kuuralle
Tuulikeiju on odottanut syksyn Kuuraa
Odottanut hänen tuloaan
Rauhan, tunteakseen sen
Suunnan, löytääkseen sen
Haaveillut sanoistaan
Tunteistaan, ajatuksistaan
Helminauhana muistaen
päivät katseestaan
Oi, kasvakoot puut ja maatukoot ravinteiksi
Tuulkoon lounatuuli lempeästi
Sulattaen Kuuran sydämen
Yhteyden rakkaaseen näin löytäen
Siihen aatokseen tahtoo Tuulikeiju yhtyä
Tule
Tule ja ota
mikä rakkaudelle kuuluu.
Sydän on täysi.
Järjetön ikävä ja kaipuu
sen täyttää.
Tule
ja kaappaa mikä
rakkaudelle kuuluu.
Sitä enemmän annan
mitä enemmän otat.
Se on kaikki mitä
minulla on.
Aivan kaikki.
Tule ja ota.
Muuta en halua.
Sinä tuot rauhan sydämeen.
Sinulla on uskomaton kirjoittamisen lahja.Tiedäthän sen. Toivottavasti pystyt hyödyntämään sitä laajemminkin kuin tällä palstalla.
Minua tekstisi ovat puhuttelleet erityisen henkilökohtaisella tasolla.
Jokainen uusi tekstisi on koskettanut minua.Lähetän lämpimän kiitoksen.
Arvon prinssituulen
Peter Panin elämään samoin kuin Kuurankin kuuluvat keijut. Minä pidän tästä Tuulikellojen ja Helinä-keijujen maailmasta. Tahtoisinko myös jotain muuta, tietenkin, mutta ytimessä minulla on vahva horjumaton tahto.
Minä rakastan sinua näin. Minusta on ihanaa jutustella kanssasi elämästä. Pidän paljon siitä vaikutuksesta, joka sinulla on minuun. On paljon asioita, joita arvelen. En tiedä. Edelleen mietin tunnetaanko me?
Pyysin sinua istumaan kanssani, aina voit ajatella toisin. Minulla on se näkymätön raja, jonka ylitystä en tee. Se ydin.
Peter Pan rakasti Leenaa. Leena halusi kasvaa aikuiseksi Peter ei. Sinun Leenasi on jossain, eikö totta. Hän rakastaa sinua. Anna minun olla Helinä-keijusi, annatkohan.
Arvon sumuunsukeltaja. Kiitos, annat minulle viimeisen sanan. Se on mukavaa. Vetäisin kunniaksesi lärvit, mutta enhän niin tee :).
ihana kommentti, ota vaan lasi skumppaa...
Se oli häkellyttävän kaunista. Kiitos.
Yksi asia. En ole kenenkään tanssitettavissa ymmärräthän, on aivan turhaa esittää kohteliasta kenellekään siinä tilanteessa ohi minun. Älä enää ikinä tee niin.
Tykkään sinusta, hyvää yötä.
Juu muistelin erästä satua, jossa keiju meni kylmän puolelle. Keijun siivet meni rikki kuurasta. Onneksi oli onnellinen loppu ja toiset keijut pelasti tämän kuuran kynsistä.
Satuhan elää kertojan mukaan...
Keiju tuulesi on kuin lemmen kaulakoru.
”syyskeijulle”
Lumoat keiju kuuran kauniisti,
loihtijat, poimijat, niihin pilviksi,
vaan et tuulesi kantajiksi,
onnellisempaa niiden on maahan kaatua,
voimaksi puun maatua.
Tuulesi tuot kuuran lumoksi,
rakkauden haaveen puroksi.
Kun on aika lounatuulen laantua,
lumoajan langan taantua,
niin tunnet aidon lempesi heräävän,
lämpöä kuuran sydämen keräävän.
Oi saanhan kuura vielä tanssia
tuota keijukaisen lemmen valssia.
Kyllä, kyllä au revoir murunen!
Kiitos tämän päivän teksteistä.
Mietiskelin,että kirjoittaako näitä
tekstejä joku muukin kuin aloittaja sumuunsukeltaja vai käytätkö sinä Ap näitä useita nimimerkkejä itse?
Tuo teksti 25.10.2016 klo:16.04 oli kuin tutun ihmisen kirjoittama....
Eipä silti,keijujen maailma saattaa kiehtoa monia ihmisiä.
Luin tuota tarinaa vuosien jälkeen ja jokin siinä riipaisi,että Peter Pan oli kotoaan karannut poika joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi.
Mikä-Mikä-Maan ikuinen lapsuus ja se ettei siellä kukaan vanhene,on mielenkiintoinen fantasia....tähtipölyineen.
juu minä kirjoitan vain tällä nimimerkillä, tosi kiva, että tänne on tullut myös muita runottajia
Millainen on tämä keijunaisesi? Pieni ja hento, herkkä kaunotar?
Tällainen, tosin tuskin sanoilla kuvata voin, rakkauden kuvaa, jonka hän minuun loi.
”tuo tarina kuurasta sopi meihin”
Tunteesi lempeys,
hymy huulesi hempeys,
puheesi pehmeys,
olemuksesi keveys,
ihanat katseesi,
koko sielusi niin kaunis,
rakastettavan kaino.
Jalo kokemuksen viisaus luonnettasi puki,
kuin ketoa kesän kukat,
ajattelin on helpompi sinusta luopua,
sillä olet sisäisesti niin kaunis, aito, herkkä ja hellä,
pelkäsin edes ajatella meitä.
Niin väärin tein mielessäin,
nyt päivin öin sinua ikävöin,
tarun kauneinta sadun keijua,
silti saanhan ain ajatuksillain luonasi keinua.
Harvoin sitä kuulee, että ketään torjutaan siksi että on liian hellä ja kaunis. Mies. Teit kyllä emämunauksen.
Mieltäni vaivaa yksi asia, jos olisit hän, miksi teet hänelle näin pahasti. Miksi kerrot tässä rakkaudestasi ja siitä, miten toimit häntä kohtaan silti välinpitämättömästi jättäen hänet "kasvamaan ja maatumaan". Halusitko, että hän kärsii hyvin paljon vuoksesi. Eikö rakkautesi lainkaan säälinyt häntä. Kyllä sinä tiedät, että mistä minä kirjoitan. Jätätkö jälleen hänet kylmästi? On ehkä kaikkein suurin loukkaus toista kohtaan toimia noin ylimielisesti. En usko, että se on rakkautta. Et voi olla tosissasi.
Mielenkiintoista, miten aloittajan runot alkoivat elämään minussa... kunnes havahdun omista ajatuksistani, omasta tilanteestani. Irrottaudun kaikista sisäisistä kahleistani ja ymmärsin, minun tilanteeni on minun kokemukseni. Ei kukaan voi vastata kysymyksiini..
Tuulikeijulla on valansa vannotut ja Kuuralla kenties lukuisat omat keijunsa. Tämän halusin vielä sumuunsukeltajalle kirjoittaa ja kiittää hyvin kauniista runoista häntä. Niillä oli merkitystä minulle niin kuin jokaiselle omalla tavallaan.
Ehkä syksyn tuulissa on joskus jokin tuulahdus myös Tuulikeijulta.
oho ihana tuulikeiju leiju,
oi kaunis kumarrus ja kiitos
Jostain syystä keijun vaistoni sanoo ja luulen vahvasti, että sinulla on jotakin salattavaa tässä (nöpönenuinen söpöläinen)! Voin olla väärässäkin, mutta jäljempänä olevat sumusönkötyksesi kielivät jotain tämänsuuntaista....
Hienot.
Kyllä, vahvasti samaa mieltä.
Oi rakkaat,
kääpiöt, keijut, jättiläiset, tontut,
yksisarviset, peikot ja merenneidot,
kerron rakkauteni aatteet,
riisun pois kaikki vaatteet,
kunhan luoksenne ennän,
onnen siivillä lennän,
on tunteeni syvä, sillä rakas keijuni on hyvä.
Nyt on aika. Lennä viivyttelemättä keijusi luo ja pyydä häntä omaksesi. Oikeassa elämässä.
(PAITSI: jos keiju on alaikäinen tyttö. Näistä kun ei koskaan tiedä. )
Kiitos kaikesta kauniista sumuunsukeltajalle.Rakkautta sinulle ja keijullesi.
ihka kiitos sulle, ilon kera, hymyn ystävä.
En puhu Pinokkion kielin,
ei naiseni ole pienin, sillä hän on sievin.
Olenko siis Jätti, onko keijuni mulle liian nätti,
tai kenties Speederman,
en ehdi rakastaa, vaan tunteta täytyy pakastaa.
Mustanaamioksiko minua luulet,
ja suteni ulvontaa kuulet.
En ole kukaan heistä, sillä olen yksi meistä.
En tarvitse ketään muuta,
olen vain suu vailla suuta,
varsi varten olkasivartta,
siinä unelmamme kartta,
niin saa kulkukoira laulaa,
kun kaksi onnekasta nauraa.
Oliko tämä firmasi mainos? Speederman??? :-)
Hassun hauskaa!Sumuunsukeltaja,olet muuttanut tyyliä.Kiva.Tämä olikin hieman modernimpaa proosaa!!
Jännityksellä seuraan runoilijan taivaltasi.....
Hyvin vedät loppuun asti. Pitäähän linja säilyttää. Pilaantuneelta maistuu ja haisee.
Aah! Ihanaa säpinää runorintamalla :)
Oletteko tanssineet keijusi kanssa?
Tanssi juttuja,
kirjoitus mun suttua,
sulle tuttua?
https://www.youtube.com/watch?v=FOP_PPavoLA
Onhan siinä...
https://www.youtube.com/watch?v=qlT3TFU4kTw
https://www.youtube.com/watch?v=JvD3EALtKXE
Siinähän sitä,
mutta tiedä hän mitä,
elämään tätä.
niin hitaasti juuri talvi tekee tuloaan
No mutta lupaavasti alkoi kuitenkin.
1.
Oot talvi rakas,
huiskula, kerää voimaa,
saat kukkas takas.
2.
Kuu kaunis loistaa,
yö toinen toistaan samaa,
rakastaan halaa.
3.
Kas syttyi tähti,
niin hellästi välähti,
ajatus sun luo.
4.
Henkäise tuuleen,
lemmen suukko tunne suo,
rakkaasi huuleen.
5.
Hymyssä leija,
lennä kaunis huiskula,
tanssien rakas.
Oot kyllä niin höpsähtänyt tuohon naiseesi, että onko tosikaan. Söpöä ja kadehdittavaa. Toivon pitkää yhteistä tulevaisuutta teille!
Kenen huulia sinä kaipaat sumuunsukeltaja? Kuka huuliasi saa maistaa? Kuka?
Oho! Haikuja! Miten ihanaa.
Veikkaan, että sumuunsukeltaja ja rakkausonkyyneleissäkin on sama ihminen.
En usko. Erilainen struktuuri. RonK:lla käytännössä ei ollenkaan. Raskaan imeliä, välillä tunteiden pohjaimua, kun taas sumuunsukeltajan runot ovat sommiteltuja ja kevyempiä, jopa leikkimielisiä.
Niin onkin erilaisia...ajattelin vain, että joku voi vaihdella tyylejäkin. Kirjoittaa ajatusten virtaa jne. Olen kyllä huono sanomaan, kun en näistä mitään tiedä.
Joo on tällä naisia erilaisia, miehiä tänne nousee iso ja pieniä, kuin metsän sieniä.
On niin ihanaa asustaa pohjoisen luonnon aarteiden äärellä. Olen etuoikeutettu saadessani samoilla tuntureilla ja haaveilla. Siellä sitten odottelen omaa rakastani.
Rakas rauhassa,
samoilla tuntureilla,
lappini kanssa.
Sinun lappisi
Tietön tie
Yöttömässä yössä
Rakas
Tunturin hääyö,
luo tien, kun sydän lyö,
talven tähtivyön
Kuutamon valoja
Tähdenlentoja tähtisumussa
Tähtikeijujen ilonpitoa
Pölyhuiskullaan pilviä pölistivät
Heijastussumua silloin pitivät
Niin hauraan hempeää
oli tunturin häähumu
Väreilläään kun lumosi
tähtisumu
Luo tulessa repo rukka,
lapin keijun tukka,
tuo talvinen taivaan kukka.
Oi sumuni kaunis, olet ihana jano.
Nousit aavasta,
meren haavasta,
kun tulin sinuun,
nähnyt en taakseni, en eteen,
niin lumosit minut tähän veteen,
oi kunpa vain saisin sumussasi kulkea,
niin voisin tuon rakkauden vuotavan haavasi sulkea.
Nainen kuin sumu. Haihtuuko hän pois jos tuulee?
Tuuli on laantunut
Sumu on vain ja kuvia kuusta :)
Olin joskus hänen keijunsa
Mun puolesta voit työntää ne kaikki keijusi syvälle hanurisi uumeniin!
Korurasiasi ajatustesi asiasi.
Tanssit saaressa kiven kylän,
kallella laulu talon,
pimeässä valon,
silloin rakastaa sua aloin,
nyt suudelmilla saloin, kivet timanteiksi taoin,
näin luoksesi aion ja korusi kauneimman taion.
Oli kaunis.
Kiitos.Ihana lukea töissä tauolla.
Aika kömpelö. Mut ihan kivaa söpöstelyä.
Mitä?!? Taidat pilailla itse itsesi kanssa sumuunsukeltaja.. ei noin voi hyvin kauniista kirjoittaa ;)
Mielessä pienessä sievässä ihana satu ”Pessijaillusia”
Talvi aika nukuttaa, auttamaan,
maahan tulevaa, tulemaan,
uutta uutena uudestaan.
Ilon kyynel sateenkaari saa,
lasten aikaa aamu vaan,
päivä työtä,
perheesi syötä,
illan itkut kehdon kyyneleet peitottaa,
yön unen talossa kahden asumaan.
Pahoittelut, kun pitää sotkea näin kaunista ketjua, mut sumu-ukkelille paljon suukkoja! Hyvin paljon!
Oi nyt tuli suukkoi,
mitäs ukko valitin, että olin suu vailla suuta.
Hei mitä tosta !
Aiheestahan nuo kiitos terveiset ainakin mulle mie-helle.
-mie mie mie ja sit ku viel mie
-nii sit ku viel on talvellakii päässä helle,
nii et ”,” ymmärrä sit meitä.
Hassu olet :D
Paljon iloa edelleenkin omien kirjoituksiesi parissa! :)
Se kai se pointti tässä on.
”Sinulle rakkaani,
sinua varten,
ollakseni vain sinua vasten.”
Rakkauden saarella,
kumisten kulkee laineet,
muistuttaen jääkellojen soittoa.
Tasainen tuuli,
onnellisuus,
loiske uskollinen jatkuva.
En osaa puhua,
toive rintaani repii,
huudan onnelle,
vain saari kuulee kohinan.
Olen harhainen,
saarella yksin,
sumuun eksynyt,
kiveen syntyy ääni.
Uskallan tiedän toivo,
uskon ja tunnen,
huudan tutun tuntemattomalle,
voisitko auttaa,
rakentaa lauttaa.
Tauolla töissä.
Sanat koskettaa.
Lautanrakentajaa kaipaat.
Osaisinpa olla.
Suuni kaipaa suudelmaasi...
Minä haluan suudella sinua...
Minun huuleni rohtuvat...
Kieleni on kuiva...
Suutele niin, että tunnen veren virtaavan suonissani kuin kosken...
Suutele niin, että vapisen kauttaaltaan...
Pure tunto huuliini, että kuulen lintujen laulavan
Vie minut syvälle euforiaan...
Haluan huokailla suudelmastasi...
Suutele loppuun asti...
Kun kielen teräsi,
lemmen keräsi.
Tunteet tuo lävisti,
päämme yhdisti,
niin kauniin nätisti,
ain loppuun asti,
suudelmasi pisti.
Keiju syksy tuulen,
sai kosijaksi prinssihuulen,
niin ainakin luulen.
Ou fairylady- my daily,
hetken jo luulin, kun nimesi kuulin.
Sumussa suukkoja ihania suukkoja antoi sumuakka,
taas vieressä höpöttäjä löpöttäjä haisteli ja maisteli,
sumussa on pieru, lieru tai kenties vaikka kakka kiekuu,
ei vaan haikuja, ihanaa ja tuoksuvaa vastaa,
pihlajasukka tuo kedon kaunis palsta kukka.
Yksi taas halus tietää olevani munari
tuo kaikkein pahin tunari.
Lojaaleista kaikkein jaloin,
kaunis keiken tavoin,
Pessijaillusia unelmia rakkahia,
työpaikalles kukkasia.
Kaikki te ihanat,
pienet isot laihat ja lihavat,
kiitän teit näistä,
meidän pikku häistä.
Hei hei ei mun keijuni tänne lennä,
ei tuo tänne palstalle ennä.
Ahaa.
Kultainen sumuunsukeltaja!
Lämmin kiitos runosta.
Siitä kun muistat minua(kin).
Onko tuo totta sumuunsukeltaja?
Minä ajattelin, että olet hän, jota rakastin monta vuotta. Etsin täällä, huutelin. Millä hinnalla hyvänsä.
Voi ei, nyt itku tuli, et oo hän, noihin mun sönkötyksiin on piilotettu juttuja, joista tää mulle rakas etsimäni mut tunnistais.
Luulin minäkin, haaveilin, toivoin että olisit ollut hän.
Anteeks, toivon onnen sut löytävän.
Voi sinua raukkaa. Ehkä hän löytää sinut muuten tai etsi sinä hänet :).
Minun onneni on ollut aina pelkkää epäonnea, joten en mitään odottanutkaan. Elämä on joskus sellaista. Etsimistä, löytämistä ja kadottamista.
Valitettavasti+täällä+ei+oikein+ikinä+voi+olla+100+%+varma+mistään.+Omalle+kohdallekin+on+osunut+vastaus,+joka+voisi+todellakin+olla+sellainen,+jonka+kumpikin+tietää,+eikä+kukaan+muu,+mutta+miten+voit+sulkea+pois+sattuman+mahdollisuuden?+
*tosielämä. Ei tuo kännykällä kirjoittaminen aina luonnistu. :-)
onni ei ole
onnen etsijällä
onni ei ole
onnen löytäjällä
onni on
onnen antajalla
hyvää yötä ihana syyskeiju
onnelaasi leiju
Älä leiki minun sydämelläni, ole kiltti.
Vihjeesi ovat kovin arvoituksellisia
Voisit olla
Tai sitten et
Mistäs tiedän?
fairylady_
your birth place is bird
?koskettaessamme yhdistyvät kosket?
minä olen minä
sinä olet sinä
me yhdessä olemme me
me emme ole he, sillä he eivät tunne meitä
he tietävät meidät
me tunnemme olevamme me
emme aina ole oma itsemme
olemme toistemme osia
jos osamme yhdistettäisiin
me olisimme jonkinlainen kokonaisuus.
Jonkinlainen kuva hahmottuu merellisessä ympäristössä asuvista henkilöistä ja naisesta joka on kotoisin ehkäpä Kotkasta.
Olisi todellinen yhteensattuma jos keijunaisesi sattuisi lukemaan näitä ja lukisi niin kauan että ymmärtäisi poimia vihjeesi. Jatka ihmeessä runoiluasi täällä mutta muista että hänet voit saada vain oikeassa elämässä. Onnea matkaan!
Niin se on totta!
Tämä on ihme.
Minä sinua kaipaan.
Minä olen sinua ajatellut
niin pitkään odottanut.
Minä tunnen sinut kuin oman ihoni.
Sinä elät minussa ja minä sinussa.
Minun elämäni on tyhjää ilman sinua,
minä tarvitsen sinua.
Et voi mennä pois, koska olet tarkoitettu juuri minulle.
En voi mennä pois, koska sydämeni on jo luonasi.
Sinä olet minun ja minä olen sinun.
Minä aistin sinut itsessäni
Sinä olet joka hetki vierelläni
Hyvää huomenta rakkaani!
Mutta olen vain lintunen lintusten joukossa. Miten voisinkaan rakkautta omia, kun lintuja on paljon, kauniita somia. Siispä lennän vieraille maille ja katoan siipinein unten maille. Lintunen kertoo kaikille laulun sen, on aamu uusi puhtaan rakkauden!
Kyyneleet silmissä, ei hyvä maan aamuna
Älä itke pikkuinen
Sinä suloinen lintunen
Rakkaasi sinut haluaa
Ja lohdutuksen varmasti antaa
Älä itke pikkuinen,
Hymysi niin kaunis suloinen
Älä usko mitään muuta,
toista kertovaa suuta
Ethän itke pikkuinen
Niin kaunis olet suloinen :)
ihana !
Oi kunpa minulla olisi lentävä matto,
voisin käydä katsomassa onko taivaasta lasikatto
"lintunen"
Lintu lentävä, eihän sinun ole mentävä,
mitä on elämä, jos en tunne viereltäsi heräävä.
Sävy et ole maasta laulusi kaikuu taivaasta.
Tunnen tuon sävelen,
kun täällä alhaalla kävelen.
Ei sointusi ole aalto meren pauhun,
vaan taito aidon rakkauslaulun.
Kuuli sydämeni äänesi ja laulun,
luo rakkauden avaruuden,
ikuisuuden,
aikataulun.
Runosi paranevat kyllä päivä päivältä. Toivottavasti joku päivä voit lähettää ne hänelle suoraan, henkilökohtaisesti.
Työpäivän päättyessä luin runon
lintusesta.Kauniisti kuvaat lintusta ja sinua..**
Sumu hälvenee.
https://m.youtube.com/watch?v=1UUYjd2rjsE# Olen täällä, kyllä minä opetuksesi ymmärsin.
https://m.youtube.com/watch?v=UrIiLvg58SY# toivon sinulle mitä parhainta päivää rakastamisesi parissa...
kiitos! kuukuvia
Lintu? Keiju?
Emme ole koskaan niin
haavoittuvia kuin silloin
kun rakastamme.
(S.Freud)
kiitos vaan
parane en,
pareta.
scorpionin pisto
sydäntä kuolio polttaa
sisälleni soitto
suudelmasi myrkyn poistaa
https://www.youtube.com/watch?v=9L_DvS8Tz5g
Ystävyys on sitä,että tuntee olevansa toista lähellä silloinkin
kun hän on kaukana.
Rakkautta on se,että tuntee toisen käden sydämellään silloinkin kun hän on poissa.
(lainaus,ei oma tekemä)
Kiitos!
Rakkausonkyynelissäkin, minä kaipaan sinua tänäänkin.
Oletko sinä se enkeli, josta joskus kirjoitin. Kiitos musiikista, se oli ihana. Etkö kirjoittaisi minulle jotakin sinne toiseen ketjuun.. <3 olisi kiva. Minä aloitin sen...Siellä on keijuruno sinulle. T. colpodifortuna
Niin ja okei en ole katkera, kunhan rumuutta fiilistelin ;)
Ikävä kyllä, nyt on muutolintu eksenyt suunnasta, ollaan ihan eri henkilöitä.
Siinä sulle, suu
oi yön suukko kuu.
Katson yön heijasteessa,
salossa päivän polton,
valoton aika maassa,
varjossa kuu katseeton.
aurinko
Huomasinpa runosi kautta yhden pienen hauskan seikan - auringossa piileskelee kaksi nimeä kuin sormenjäljet valossa, ja nyt vanhat sanat näyttäytyvät aivan uusina.
Hämärässä?
”sanat aivan uusina”
Vanhan ajan runo pulma,
näkökulman.
Pienen seikan kautta,
huomasin nimesi
sinun jäljet, ja yhdet.
Hauskasti nyt piileskelette
auringon valossa, kuin kaksi sormea.
Sanoissa on kerrostumia. Sisäkkäisiä pintoja kuin maatuskoja. Nimeni myös sisältää hänen nimensä kuin se olisi jo syntymässäni päätetty, että hän on aina osa minua tai minä hänestä rakennettu.
(Ps. Kaksi sormea kuulostaa härskiltä - kuin näyttäisi keskaria. :-)
Ruusu
johon kätkeytyy sana suu.
Osa minua
olen osa sinua.
Hän on punainen ruusuni
onnen haaveiden uni
ajatus päivän
hetkiä huolen häivän
ilman häntä
kuin satais' räntä
Kuu
kuin suu
kokonainen
kun molemmat puoliskot näkyy.
Keijulle,
Rakkaus
Tunteesi oi, mikäs on luonteesi?
Kumartui eteeni huomaavaisuutesi.
Hempeys, kerrohan sun lempeys?
Anteeksi saat erheet vahingot ja virheet.
Kosketus, missä on tuo voimasi?
Intohimon huuma, vartalosi uuma.
Karisma, millaista on kunnia?
Kestävää pettävää, ain pahan estävää.
Pelko, herkkyyskö orjanasi on?
Aisti tuo suojani, mun ohjenuorani.
Uljas avojalka, rohkeana ain?
Avoin ajatuksin jaloin, kaikin tavoin.
Tieto, taito, odotus, siis toivo?
Kaipuuta tulevaa, ihanaa aikanaan.
Lempeä, hellyyttäkö nyt emmit?
Lemmin sinut hellin, vierelläsi kellin.
Reilu, rehellisyytesi vaaka?
Tuo aito luottamus, on onnen tuottamus.
Ihana.
Toiveikas.
Aito.
Kiitos.
Tietty tunne on kaiken keskipiste, jonka ympärille kaikki muu rakentuu. Se ei mieti mikä on oikein tai väärin. Tunne vain on, se ei suunnittele tulevaisuutta etukäteen.
Ihana Pessi,
toiveikas, illusia.
Aito rakkaus peikkon ja keijun
Kiitos.
Kuutyttö, keskisormen huomasi,
no sehän se olla voi kuomasi.
Näin aikeilla oikeilla alat häitäs taiteilla,
taluta naista vasemmalla.
Nainen nimetön, annatko ukkosi yksin kulkee,
on han toi silloin tosi julkee.
Mies nimetön, vierelläsi ei toki itkupilli,
vaan kuvan kaunis pikkurilli,
jos tahtoo hän taipuu, alkaa pääsi alas vaipuu.
kihlasormen muisto.
Oletko ollut joskus kihloissa vai ajatteletko hänestä, että haluaisit tuon naisen vaimoksesi?
Toi tuli vaan mieleen tosta sun keskisormesta.
ihan yleisruno
Ku nainen saatetaan vihille, se on miehen vasemmalla puolella ja mies vaimon oikealla.
Vasemman käden nimettömästä kilasormus sormesta katsoen:
Naisen nimettömän oikealla puolella on toi keskisormi (siis kihlattu mies, sille sormista kuvaannollisesti).
Kirjaimellisesti keskari yksinää on aika julkee ja kuvaannollisesti nainen miehen vierellä kulkiessa rauhottaa miehen julkeutta aika lailla jne….
Miehen nimettömän vasemmalla puolella on pikkurilli (siis kihlattu nainen, sille sormista kuvaannollisesti).
Kirjaimellisesti jos taivutat pikkurilliä, niin nimetön kumartaa ja kuvaannollisesti jos mies julkeudellaan taivuttaa naistaan, niin siitä seraa miehelle häpeää jne…
Miehen nimettömän oikealla puolella suurempi sormi keskari, pitäis taas muistuttaa miestä nöyryydestä.
Etusormi taas muistuttaa kihlattua naista siitä, että sen isällä on etu luovuttaa hänet oikealta puolelta sulhaselle ja sit siinä tilanteessa isän vaimo on sille nimetön, joka on pidempi ku etusormi.
hah hah ja tää koskee vaa kihlasormee.
etsin sinua,
olen kuin sammalmaan huojuva mänty,
sinä kielo pehmeällä mättäällä,
tän petäjäisen metsän katveessa vain,
tuuli ain sekoittaa tuoksumme yhteen,
tuoksu sinua.
Kuulin sinusta tän äänen pilviltä
kertoivat kastelleen kauniin kukkasi,
kuulleen kellojesi heleän äänen,
syntyvän vesipisaran laulun sen,
kuulin sinua.
kun suojaan lumi peittosi vartesi,
oksani tunsin sen saman kosketuksen.
tunsin sinua.
Nyt ymmärsin hymysi hassun kutsun,
luoksesi tavoitan kasvavin juurin,
täältä tuun juu varpaitasi kuttittaa,
niin saanko sit taas noit kellojas soittaa.
soitin sinua
ps. aika vaikeeta tulla sun luo, jos soitat saltusta numerosta, lankapuhelusta helppo kulkea lankoja pitkin.
Niinhän se oli. Jokainen viesti oli sinulle. Eikö ollutkin kauniita ne vesipisarat.
Voi minun askeleeni ovat niin raskaat, minä en jaksaisi enää lainkaan kaivata sinua...Minä kaipaan niin paljon sinua. Minä olen odottanut sinua jälleen. Voisitkohan sinä pitää minua kädestä, en jaksaisi mitään nyt setviä. Kyllä yritän nimelläni lankapuhelimeen seuraavan kerran vastata... Sovitaan niin.
Ihan sama oli miten oli. Sekavaa. Niin kaunis viesti jollekin...
tuut tuut tuut
Tunteesi nousivat tähtiin ja lentolupani vain pilviin.
Mielesi ajatukset ovat syvät ja laajat, kuin meren vedet,
tosin housunlahkeeni kääriytyivät vain polviin.
Miten olisin voinut katsoa kauneuttasi,
kun pelkät otsahiustesi kiharat saivat sokeuden silmiini.
Rakkautta hain, nähdä sen sain, luonteesi, ilon onnen edellä.
väärä numero
Niin on. Ajatus nyt selkenkä :)
Tuu jo sieltä sumusta poijes. Tuut!
tuu
täällä on kiva eksyneenä,
etsiä eksynyttä,
mitä enemmän eksyn,
sitä eksyneempi olen
ja eksyn eksyneen
luo
Sumussa maan pilvessä,
on tää, kuin taivaissa elämää,
kauniissa hämärässä,
valon suudellessa pimeää
https://www.youtube.com/watch?v=-RtZ3ISmzgU&index=17&list=RD88w1lMXM1Uc
Kaunista.
Tunnen samaistuvani tekstiisi
voimakkaasti.
Kiitos.
Kiitos! tää on sulle
Pinnat mustat on maan, taivas
nyt maitoasi kaivataan,
tule lumi alas, peite
lämmitä tuota ikävään,
räntä märkä häädä, väri
sävy säädä meidän pintaan,
niin kuin syötät rintaa, luoja
suoja lumi omilles suo,
luo lumesta lapsi, uusi
aika ihmisen luo luothan.
Kiitos runostasi.
Valoa.
Rakkautta.
Kuka voisi sanoistasi itsensä tunnistaa, pitäisi silmänsä virheiltään ummistaa... Ehkäpä avaat vielä sanaista arkkua niin löytää omasi jälleen jotain tuttua.
Luen mielelläni tätä
ketjua koska tässä on
usein jotain kaunista ja
liikuttavaa.
Tunnistaminen ja löytäminen
tuntuu ihmisten loputtomalta
leikiltä täällä...
Se on jotenkin surullista..
Suru on onnea varten.
Pessi Illuusiaa
Miten suru voisi olla onnea varten?
ikävässä on usko
keiju rakas rakkauteen usko
ikävässä on toivo
onnea siis neitoni toivo
onnessa on rakkaus
tuo uskon ja toivon pakkaus
Sinä uskot rakkauteen.
Vasta kirjoitin kaipaamalleni,että on omattava paljon uskoa ja luottamusta elämässä jos uskoo rakkauteen,tulevaisuuteen.
Joskus nuo horjuvat elämässä.
Toivottavasti sinä saat runsaasti
rakkautta elämääsi.
Tarkoititkohan kuin ilo ja suru
käsi kädessä?Kuin Pessi ja Illusia
yhdessä...
Ooh ihanaa pilvilinnaa!
Oot kiva on sussa Keijun kieli.
toivo en vaa, myös uskon,
rakkautta saat Keiju mieli.
Satu tarinanhan sai alkunsa rintamalla,
siinä on surua, ikävää, kaipuuta,
olosuhteen vääryys rakkauden ihmiselle,
vaan mikähän siinä pessimismin voittaa?
Ei ihme että sadun ymmärtää lapsi
aikusta paremmin.
Kaunista jälleen.
Ihana kun tiedät Pessin ja Illusian.
Siinä on samaa kuin pikku prinssissäkin."Isot ihmiset eivät milloinkaan ymmärrä mitään itse,ja lapsista on väsyttävää selittää heille alinomaan selviä asioita."
Kiitos kun olet.Ja kirjoitat.
Hohhoijaa...haukotus 😲😴
Sokea rakkaus virheistä.
Sokea niin, vaan näkee peittää.
Sietää, mitä ei pysty peittää.
Sietää vaan jos ei, niin tuo kärsii.
Kestää ärsyynny ei, vaik kärsii.
Kestää, kun rakkaudella pestää.
Estää ei voi, siks kaikki pestää.
Mkeijuko
1.
Suru nyt painaa
rakastaako mua vainaa
kumpikin lainaa.
2.
Viulut ain soittaa,
ystävän syli yksin,
tunteet nuo voittaa.
3,
Katso katsojaa,
hän lainaa nyt kasvojaan,
on hymys aika.
4.
Lapseni taivaan,
maatasi jaksat vaivaa,
rakkaan luo raivaa.
5.
Taivas maastasi,
huolehdi ain hellästi
isä lastasi.
Tuli tunne,että tarvitset vastauksen..
Luota kaikkeen mitä elämäsi voi luvata.Älä epäröi.
Lepää,rauhoitu ja luota.
Minäkin yritän tehdä niin.Rakkauden toivotuksin..
kiitos!
Ajatukset on sinun,
sydämeni lyönnit tuntien,
kaipuun tunne laskeutuu,
alas mielestä luo selkäpiin,
sinun tunteen hakien,
palautuen takaisin mieleen,
kun löydän sut ei muuta,
kuin katse, niin tää kiitää sinuun,
tuo piston sydämeesi,
kosketus tuoksu tunteen antaa,
ikuisin sylityksin,
silloin emme enää ole yksin.
Jos joskus kohtaisin hänet.
Pelkäisin ja pelkään.
En koskaan riittäisi hänelle.
En ole haavekuva.
Lihaa ja verta olen.Niin haavoittuva.Paha.
Mustasukkainen.Hänestä.
Kaipaus koskee niin paljon.
Hävettää uskomattomasti.
Silti rakastan.
Helvetin paljon.Samalla pelkään mitä se tuo joskus tullessaan..Jos tuo,,,
Hyvää yötä.
Haaveisiin,,,
kaunis
herkkä
Kiitos.
Pahin tunne maailmassa on,
kun vielä haluat pitää,
mutta luopuminen on ainoa
vaihtoehto.
Luovuin ehkä sinusta
mutten tunteistani.
Olet rakkauden arvoinen.
Juuri sellaisena kuin olet.
(kaikki lainattuja netistä)
Hyvää yötä.
Tärkeälle<3
Tämä on sellaista kiitostelua. Kiitos, kiitos, kiitostapa kiitos ja kiitos.
oli tää vain päiväuni
taivaasta laskeutui, tuli
hieno lumi maan luo suli
läheisen pistämä on
piikki myrkyllisin se
kerätty harkiten niin
kosto ilojen ilo
nyt sumu poika kuoli
tuskin tuo iso huoli
Mitään mihinkään kuollut... Sinä rakastat häntä ja hän sinua. Tai minä ainakin rakastan niin.
oli tää vain päiväuni
taivaasta laskeutui, tuli
hieno lumi maan luo suli
läheisen pistämä, on
piikki myrkyllisin, se
kerätty harkiten, niin
kosto ilojen, ilo
nyt sumu poika kuoli
tuskin tuo iso huoli
Miksi sinä olet niin hankala... ei ole lainkaan mukavaa tuommoinen.