Ilkka
Viel elää Ilka työt, kenties
Kauanki, kansan suussa.
Hän eli niinkuin Suomen mies
ja kuoli - hirsipuussa.
Ol' Ilkka talonpoika vaan,
siis suur ei suvultansa;
Mut jaloin poika Suomenmaan
hän oli aikanansa.
Hänt ajoi ajan hurjan myrskyihin
vei oikku onnetarten;
Hän sopi niihin kuitenkin
Kuin tehty niitä varten.
Se aik' ol ajoist' ankarin
Ja itkun aika varmaan,
kun käsissä Klaus Flemingin
Ol' ohjat maamme armaan.
Kyll' itki moni huokaillen,
ett' oikeus on pilkka,
Mutt' itkiessä toisien,
niin itkenyt ei Ilkka..
Vaan koska kansa valittaa.
Hän neuvon sille antaa.
"Niin kauan huolta nähdä saa
kun jaksaa sitä kantaa"
"Ken vaivojansa vaikertaa
on vaivojensa vanki.
Ei oikeutta maassa saa
ken itse sit ei hanki"
"Siis vapauteen taistellen
Ken miehen mieltä kantaa;
Tie suorin kulkee onnehen
Lähellä kuolon rantaa"
Ja vasamata nopsempan,
jonk' ilmaan viskas jousi,
nää sanat lensi halki maan
ja Suomen kansa nousi.
Nyt liekki sodan verisen
Levisi pitkin maata;
Ei Suomi sotaa Ilkkaisen
Unohtaa koskaan saata.
Jo kohtas kuolo sortajat
kädellä ankaralla.
Siks kunnes juonet kavalat
Löi ilkan Nokialla
Tuo teot suurta kunniaa
Tok' viedä voivat muuhun
ja Ilkan tietä suorimpaa
Ne veivät hirsipuuhun
Mut' varmaan Ilkan neuvo tää
Viel elää kansan suussa;
Kauniimpi orjan elämää
on kuolo hirsipuussa.
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887
Viel elää Ilka työt, kenties
Kauanki, kansan suussa.
Hän eli niinkuin Suomen mies
ja kuoli - hirsipuussa.
Ol' Ilkka talonpoika vaan,
siis suur ei suvultansa;
Mut jaloin poika Suomenmaan
hän oli aikanansa.
Hänt ajoi ajan hurjan myrskyihin
vei oikku onnetarten;
Hän sopi niihin kuitenkin
Kuin tehty niitä varten.
Se aik' ol ajoist' ankarin
Ja itkun aika varmaan,
kun käsissä Klaus Flemingin
Ol' ohjat maamme armaan.
Kyll' itki moni huokaillen,
ett' oikeus on pilkka,
Mutt' itkiessä toisien,
niin itkenyt ei Ilkka..
Vaan koska kansa valittaa.
Hän neuvon sille antaa.
"Niin kauan huolta nähdä saa
kun jaksaa sitä kantaa"
"Ken vaivojansa vaikertaa
on vaivojensa vanki.
Ei oikeutta maassa saa
ken itse sit ei hanki"
"Siis vapauteen taistellen
Ken miehen mieltä kantaa;
Tie suorin kulkee onnehen
Lähellä kuolon rantaa"
Ja vasamata nopsempan,
jonk' ilmaan viskas jousi,
nää sanat lensi halki maan
ja Suomen kansa nousi.
Nyt liekki sodan verisen
Levisi pitkin maata;
Ei Suomi sotaa Ilkkaisen
Unohtaa koskaan saata.
Jo kohtas kuolo sortajat
kädellä ankaralla.
Siks kunnes juonet kavalat
Löi ilkan Nokialla
Tuo teot suurta kunniaa
Tok' viedä voivat muuhun
ja Ilkan tietä suorimpaa
Ne veivät hirsipuuhun
Mut' varmaan Ilkan neuvo tää
Viel elää kansan suussa;
Kauniimpi orjan elämää
on kuolo hirsipuussa.
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo sä osaat kopioida, hurreeiii
Kiitos!
Minä en löytänyt netistä, eikä ole runokirjaa hyllyssä.
https://www.youtube.com/watch?v=jq9wqovACGc
Nuijamiesten marssi, V.A. Koskenniemen sanat ja Toivo Kuulan sävellys.
Onpa lievästi sanottuna kovaa tekstiä, onneksi Polyteknikkojen kuoro tulkitsee varsin pehmeästi.
Jaakko Ilkka -runosta siteerataan usein kohtaa : "Ken vaivojanssa valittaa, on vaivojensa vanki. " Onhan siinä perää !
"Ei oikeutta maassa saa, ken ei sit itse hanki"...tällekin löytyy kannattajansa, jos sen voi tulkita jonkinlaiseksi omankädenoikeudeksi.
Nuo paatokselliset historiaan liittyvät runot, oli määrätyn aikakauden tilauksia, juhliin, samoin kuvataide seurasi tuota linjaa.
Perin synkkämielinen runoilijasielu on ollut Kaarlo Kramsu, joskin lyhyttä elämäänsä varjosti mielitauti.
Jossakin runossa ilmenee tuska Katrin lemmittynsä uskottomuudesta, joka syöksi runoilijan epätoivoon, liekö koskaan toipunutkaan enää siitä.
Eräs runo kuitenkin paljastaa sekä humoristisen että älykkään puolen hänestä 😊
Sanassaan pysyvä.
Katri kaunis lausui näin:
"Sua en siedä silmissäin".
Koskaan luota sinuun en,
kuule sana viimeinen:
"Pihlaja pihalla on,
sulle suon mä suutelon,
mansikoit' kun oksat sen,
kantavat, mut ennen en!"
Tyttöin päätöksistä viis!
mietti Antti lähti siis,
illan tullen Katrin luo,
"Totta tyttö muiskun suo!
Kartanolla Katri on,
mitä toimii vallaton?
Mansikoita pihlajaan,
sitoo tyttö toimissaan!