Sattu tässä loppu kesästä semmonen kriisin tyyppinen juttu, josta en meinaa yli päästä. Oon sen verran henkisesti terve (vielä), että tajuan et mulla ei oo kaikki hyvin. Makaan, työ on pakkopullaa, en saa tehtyä kotijuttuja niinkuin ennen, mua ei enää kiinnosta muut ihmiset ja niiden tekemiset ( entinen fb narkkari inhoo nykyään fbtä).. Sit tää ruoka homma.syön kyllä. Paino itaeasiassa on noussu, näytän pöhöttyneeltä possulta vaikka ikinä en oo ollu mikää rinsessa. Tällä hetkellä ainoon ilon mun elämään tuo hyvä ruoka..siis sen tilaaminen ja parin haarukallisen nauttiminen. Sen jälkeen totean " tää ei maistu miltään"..syön sen silti loppuun. Hmm. Onko jollakin masennuksen ruokahaluttomuus alkanu juuei näin?
En ole käynyt missään lääkärissä ym. En oo jutellu asiasta kuin parin ystävän kanssa
Onko mulla ees mitää hätää..?toisaalta tiiän, mut toisaalta en tiä yhtää onks mulla joku masennus.. Uskokaa tai älkää niin lapsellisesta kirjoituksesta huolimatta ikää jo lähemmäs 40v
En ole käynyt missään lääkärissä ym. En oo jutellu asiasta kuin parin ystävän kanssa
Onko mulla ees mitää hätää..?toisaalta tiiän, mut toisaalta en tiä yhtää onks mulla joku masennus.. Uskokaa tai älkää niin lapsellisesta kirjoituksesta huolimatta ikää jo lähemmäs 40v
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuullostat minulta pari kolme kuukautta sitten. mulla meni tuosta pahempaan suuntaan, aloitin alkoholi/lääkkeiden(opiaatit) käyttämisen, siitä vielä viiltelyyn. sitten yks aamu heräsin vähän kuin toisena henkilönä, en saanut kontrolloitua kehoani kunnolla ja joku toinen saneli päässä että mikä minua vaivaa, miksi sattuu ja miten korjaat tilanteen ja miksi elämässä on tarkoitusta ja mikä tekee minusta onnellisen. tämä on käynyt aikaisemminkin pentuna rajujen tapahtumien jälkeen kun en itse pysty ymmärtämään/niistä asioista ajattelu on liian kivuliasta.
jos sua masentaa/et ole iloinen, mene juttelemaan jollekin psykologille, se on ilmaista. ite menin jotta saisin avautua jollekin(se henkilö päässäni sanoi) ja se auttoi, nyt viiltely ja lääkkeittenkäyttö loppu. alkoholia vielä juon mutta paranemaan päin olen menossa.
ennen kuin mielenterveyteni meni tosi vituiksi tajusin itse että kaikki ei ihan kunnossa ole. mutta sitten kun se meni "vituiksi" niin en tajunnut sitä itsekään enää kovin hyvin(paitsi sillon kun oli selviä hetkiä sillon tällöin). hae apua ajoissa, niin se menee paremmin perille ja homma paranee pienemmällä vaivalla ilman paljoa damagea sinulle itsellesi
Aloittaja: tarvitset kunnon panon ni lähtee lepakot vintiltä ja alkaa taas elämä maistumaan. Tuolle jota ääni neuvo: sä oot saanu yhteyden henkioppaaseesi. Etsi kirjaston rajatieto osastolta lisää tietoa aiheesta. Ehkäpä entistäkin nykysin löytyy....
;>
Siis netistäkin tarkoitin;>
Ei vaikuta ruokahaluttomuudelta koska kerrot että olet lihonut ja syöt kaiken vaikkei maistu miltään. En suosittele ainakaan kunnalliselle puolelle lääkäriin menemään eikä missään nimessä mtt.n. Jos voit niin käy yksityisellä niin haittaavat lausunnot eivät ilmesty omakantaan missä vaikeuttavat jokaista asiointia. Puhuit ystävistä...kerro heille miten voit
Melko tuttua minullekkin koko elämäni ajalta. Suurin osa elämästäni on kulunut siten, ettei mikään ole mitään, eikä mikään tunnu miltään, Olen ollu suunilleen kuin rpbotti. Naimisissakin olin jonkin aikaa, kunnes vaimo sitten onneks kuoli, ja sen jälkeen on ruennu menemään paremmin. Muita tunteita ei minulla juuri ollut kuin viha. Tiesin olevani sairas, kun vihasin ihan vieraitakin ihmisiä. Nyt minua ärssyttää ikäiseni mumut ihan niin paljon, että niitä tekee mieli lyödä. En toteuta kuitenkaan tuota mielitekoa, koska tiedän sen olevan sairautta. Uskon, että sairastin skitsofreniaa myöskin koska minulle puhuivat äänet päässäni, ja uskoin, että minua vainotaan ja tarkkaillaan. Nykyiseen elämääni olen osittain tyytyväinenkin ja erikoisesti siihen, että saan asua ja olla yksin. Käytän paljon ravintoloitten ruokapalveluja kotiin kuljetettuna, kun en viitsi lähteä kauppaan vaikka lähin ruokakauppa on 300 m päässä. Vanhat naiset inhottavat minua, kun tiedän, että niitten perseessä itää kaikki mahdolliset tulehdus peräiset bakteerit paskan jätteitten kanssa yhdessä. Hiivasienet valkovuodot virtsatulehdukset, kaikki tulehdusperäiset bakteerit. LIsäksi me vanhemmat ihmiset happanemme me olemme happamia ja me ollaan täynnänsä kuolleita ja kuolevia soluja joita me levitämme kaupunkioloissa ympäristöömme. Tosin kaikilla niin vanhoilla kuin nuorilla on kuolevia solukkoja. Tämä tälläinen minua inhottaa. OLen kai neuroottinen, koska kirjoittamallani tavalla bakteerit on olleet aina. Nuorten käyttämä nimitys meistä on ihan oikea me olemme Kalkkiksia ja Fossilleja. Kalkkikivessä oleva eläimen tai ihmisen kakkkikivi kuva on ihan oikea nimi meille. Fossiili tarkoittaa suunilleen samaa asiaa. Kalkkeutuminen alkaa jo ihmisen eläessä verisuonten kalkkeutumisella. Juuri näitä me ikä ihmiset olemme Kalkkiksia ja Fossiileja!!
Kuten sanottu minun on paras olla yksin, jo siitäkin syystä, että minun biologinen kelloni on pysyvästi sekaisi olen öisin valveilla ja päivisi nukun minkä nukun.
50 vuoden kokemuksella voi sanoa, et ihmisen on saatava jotain aikaan ollakseen tyytyväinen esim.työn, liikunnan tai muun vastaavan kautta. Ihminen tylsistyy ja masentuu, jos vaan on.
Toinen asia, joka kantsii laittaa kuntoon. 95 prosenttia serotoniinista muodostuu suolistossa. Siis ruokavalio kuntoon! Serotoniini vaikuttaa suoraan mielialaan.
Pelkkien pillereiden apuun on aivan turha luottaa.