Haluan viestittää, hyvin kilttejäkin ihmisiä on. Olin silloin 15v. tyttö, kotona minua hakattiin, äitin joi, ja äidin miesystävä hakkasi ja joi joka kerta kun menin koulusta kotiin. Minua todella pahoinpideltiin aivan syyttä. En aina saanut ruokaa ja pelotti alkaa nukkumaan. Sitten kerroin yhdelle ystävälle millainen koti minulla on ja hän teki siitä asian jolla auttoi minua. En päässyt asumaan isälleni, en sukulaisiin tai kaverien luo, mutta minun oli lähdettävä kotoa pois, olin aina vaarassa.
Eräänä päivänä tuo ystäväni tuli ja kertoi, hän tietää mihin voit mennä asumaan. Et tarvitse maksaa mitään ja sinulla on hyvä olla. Siellä paikassa asuu vanhempi mies yksin, voit olla varma ettei tapahdu mitään ei tarvitse pelätä. Arvatkaa kun aloin pelkäämään, ajattelin entä jos alkaakin tekemään jotain. Mutta tuo oli ainoa paikka jonne pääsen pois kotoa ja otin riskin. Ystäväni vei minut koulun loputtua sinne, mentiin bussilla ja minua pelotti, tottakai. Ystäväni sanoi, se mies sitten halaa kun mennään saat halauksen ihan varmasti, halaa vaan takaisin sillä siitä menee. Lopulta oltiin perillä ja soitettiin ovikelloa, ovi aukeni ja siinä seisoi vanhempi kuvailtu mies hymy naamalla.
Mentiin sisälle ja mies todella halasi, toivotti tervetulleeksi ja jotain tapahtui. Minä en pelännyt enää siitä hetkestä alkaen kaikki oli hyvin, oli kuin mennyt kunnon kotiin. Mies kysyi onko meillä nälkä ja laittoi vasta tehtyä hurjan hyvää ruokaa, me syötiin kuin sudet. Melkein kaikki meni mitä tarjosi, sanoi vain voi kun kiva että kelpasi sain kerrankin kävijöitä joille kelpaa. Sitten kerroin asiani niin kuten oli, ei mitään lisukkeita tai tekaistuja juttuja. Vaan aivan rehellisen asian, tuo mies kuunteli ja katsoi koko ajan kunnes kysyi. Kuulehan, mistä sinulle on tullut nuo kuhmut päähäsi joita otsalla näkyy? Kerroin että kotoa koska minua hakataan. Tuo mies oli hiljaa, näin miten silmät kostui ja todella itki sanoi sitten. Haluatko asua täällä, mutta jos haluat sinun on käytävä koulu kuten koulu tulee käydä, sieltä ei lintsata. Mitään muuta vaatimusta en tule antamaan. Ollaan, eletään, syödään ja seurustellaan. Sinulle on oma vuode, mutta olisi mukavaa jos et valvoisi myöhään, nukkuisit ajoissa niin hänkin saa nukkua paremmin. Muuten hänelä on hätä miksi valvon eikä voi nukkua normaalisti.
Huomenissa hain ison laukullisen vaatteitani ja jäin saman tien asumaan. Koskaan ei tapahtunut mitään, mies laittoi ruokaa, aamupalaa ja teki kaikkea, pesi pyykkiä ihan normaalia touhua. Oli ilo mennä koulun jälkeen, siellä oli ruoka valmiina ja aina halasi kun menin. Tuo mies oli todellinen enkeli, jollaista en koskaan tavannut toista ja sitten muutin lopulta pois, alkoi oma elämä omassa kodissa, sain työn ja siitä kaikki lähti sujumaan. Kävin välillä miehen luona, siten hän katosi oli muuttanut pois jonnekin. Seuraavat kaksi vuotta etsin tuota miestä, lopulta täppäsi hän kysyi joko olen opetellut juomaan kahvia? Taas mentiin hänen kotin ja kahviteltiin, silloin ovesta kun sisälle päästiin, minä halasin tuota miestä pitkään, todella pitkään ja tuntui kuin olisin halannut enkeliä, sitä en unohda elämäni aikana. Ja taas mies on kadonnut, en ole löytänyt tiedän että elää jossakin ja etsin jos onnistaisi. Mutta voin vannoa käsi raamatulla kaikille teille, kiltimpää setää en eläissäni ole toista tavannut, hän oli paljon enemmän kuin oma isäni, paljon enemmän kuin äitini, eikä koskaan tapahtunut mitään pahaa. Jos löytäisin menisin varmasti käymään. Ja tämä kaikki on täysin totta, en kaipaa sivulöpinöitä ääliöiltä, tiedän itse paremmin kuin kukaan, se siitä ja nyt alan taas etsimään. Haluan tavata tuon enkelin, ehkä löydän.
Eräänä päivänä tuo ystäväni tuli ja kertoi, hän tietää mihin voit mennä asumaan. Et tarvitse maksaa mitään ja sinulla on hyvä olla. Siellä paikassa asuu vanhempi mies yksin, voit olla varma ettei tapahdu mitään ei tarvitse pelätä. Arvatkaa kun aloin pelkäämään, ajattelin entä jos alkaakin tekemään jotain. Mutta tuo oli ainoa paikka jonne pääsen pois kotoa ja otin riskin. Ystäväni vei minut koulun loputtua sinne, mentiin bussilla ja minua pelotti, tottakai. Ystäväni sanoi, se mies sitten halaa kun mennään saat halauksen ihan varmasti, halaa vaan takaisin sillä siitä menee. Lopulta oltiin perillä ja soitettiin ovikelloa, ovi aukeni ja siinä seisoi vanhempi kuvailtu mies hymy naamalla.
Mentiin sisälle ja mies todella halasi, toivotti tervetulleeksi ja jotain tapahtui. Minä en pelännyt enää siitä hetkestä alkaen kaikki oli hyvin, oli kuin mennyt kunnon kotiin. Mies kysyi onko meillä nälkä ja laittoi vasta tehtyä hurjan hyvää ruokaa, me syötiin kuin sudet. Melkein kaikki meni mitä tarjosi, sanoi vain voi kun kiva että kelpasi sain kerrankin kävijöitä joille kelpaa. Sitten kerroin asiani niin kuten oli, ei mitään lisukkeita tai tekaistuja juttuja. Vaan aivan rehellisen asian, tuo mies kuunteli ja katsoi koko ajan kunnes kysyi. Kuulehan, mistä sinulle on tullut nuo kuhmut päähäsi joita otsalla näkyy? Kerroin että kotoa koska minua hakataan. Tuo mies oli hiljaa, näin miten silmät kostui ja todella itki sanoi sitten. Haluatko asua täällä, mutta jos haluat sinun on käytävä koulu kuten koulu tulee käydä, sieltä ei lintsata. Mitään muuta vaatimusta en tule antamaan. Ollaan, eletään, syödään ja seurustellaan. Sinulle on oma vuode, mutta olisi mukavaa jos et valvoisi myöhään, nukkuisit ajoissa niin hänkin saa nukkua paremmin. Muuten hänelä on hätä miksi valvon eikä voi nukkua normaalisti.
Huomenissa hain ison laukullisen vaatteitani ja jäin saman tien asumaan. Koskaan ei tapahtunut mitään, mies laittoi ruokaa, aamupalaa ja teki kaikkea, pesi pyykkiä ihan normaalia touhua. Oli ilo mennä koulun jälkeen, siellä oli ruoka valmiina ja aina halasi kun menin. Tuo mies oli todellinen enkeli, jollaista en koskaan tavannut toista ja sitten muutin lopulta pois, alkoi oma elämä omassa kodissa, sain työn ja siitä kaikki lähti sujumaan. Kävin välillä miehen luona, siten hän katosi oli muuttanut pois jonnekin. Seuraavat kaksi vuotta etsin tuota miestä, lopulta täppäsi hän kysyi joko olen opetellut juomaan kahvia? Taas mentiin hänen kotin ja kahviteltiin, silloin ovesta kun sisälle päästiin, minä halasin tuota miestä pitkään, todella pitkään ja tuntui kuin olisin halannut enkeliä, sitä en unohda elämäni aikana. Ja taas mies on kadonnut, en ole löytänyt tiedän että elää jossakin ja etsin jos onnistaisi. Mutta voin vannoa käsi raamatulla kaikille teille, kiltimpää setää en eläissäni ole toista tavannut, hän oli paljon enemmän kuin oma isäni, paljon enemmän kuin äitini, eikä koskaan tapahtunut mitään pahaa. Jos löytäisin menisin varmasti käymään. Ja tämä kaikki on täysin totta, en kaipaa sivulöpinöitä ääliöiltä, tiedän itse paremmin kuin kukaan, se siitä ja nyt alan taas etsimään. Haluan tavata tuon enkelin, ehkä löydän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hieno tarina kiitos tästä :)