Hei!
22-vuotias tyttäreni on viime aikoina alkanut käyttäytyä todella kummasti. Hän käy kyllä töissä(tietääkseni) mutta valehtelee ja selittää muutenkin outoja juttuja usein. Tuntuu että hän ei myöskään kerro minulle kaikkea ja valehtelee. Asumme siis eri kaupungeissa joten välit eivät ole enään niin hyvät kuin ennen.. Mikä avuksi?
22-vuotias tyttäreni on viime aikoina alkanut käyttäytyä todella kummasti. Hän käy kyllä töissä(tietääkseni) mutta valehtelee ja selittää muutenkin outoja juttuja usein. Tuntuu että hän ei myöskään kerro minulle kaikkea ja valehtelee. Asumme siis eri kaupungeissa joten välit eivät ole enään niin hyvät kuin ennen.. Mikä avuksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkäpä tyttärelläsi on ongelmia joista häpeää kertoa. Koitappa heittäytyä kaveriksi, tarjoa vaikka pyytettömästi yhteisiä lomapäiviä, ja koita viettää laatuaikaa hänen kanssaan, samalla keskittyen kerrankin KUUNTELEMAAN. Älä ole itse äänessä. Ja jos olet, niin ei tippaakaan syyttävästi, vaan apua tarjoavasti.-
Ei muuta kuin onnea matkaan.
lapset ei ikinä kerro vanhemmilleen kaikkea elämästään. Hänellä on nyt meneillään jotain, mitä ei ihan vielä halua sinulle kertoa. Joku rakkausjuttu, työpaikan vaihto, opiskelusuunnitelmat. Minä olen 64-vuotias ja on paljon asioita joista en äidilleni avaudu ja ihan varmasti lapsillani on asioita joita ei äidille kerrota. Näin se vaan on. Yhteinen viikonloppu jossain tai matka, niissä saisit ehkä hänet avautumaan.
itse kärsein pitkään peräpukamista, olin silloin 30vuotias. sitten kun peräpukama puhkesi ja kalsarit peittyivät verestä niin äiti huomasi pyykkiä pestäessä että jotakin on nyt pojan perseessä vikana ja alkoi syyttelevästi kyselemään että olenko harrastanut seksiä miehen kanssa yms. en kehdannut kertoa siitä vaan pysyin visusti hiljaa. äitini soitti sairaalaan ja sairaalasta kerrottiin että heti tutkimuksiin koska kyseessä voi olla vakava sairaus jotenka minut haettiin kotoa väkisin jonka seurauksena heittäydyin aivan veltoksi. velttona ollessani lääkärimiehet joutuivat soittamaan poliisit paikalla että saatiin minut liikkeelle jollakin tapaa. vihdoin he saivat minut kyytiin yhteis voimin ja veivät röntgeniin ja verikokeisiin joista selvisi tämä minun peräpukama sairaus mutta sairaus oli edennyt jo niin pitkälle että se levisi koko kunnan laajuiseksi epidemiaksi ja siitä koko maailman laajuiseksi, nykypäivänä sairastamme peräpukamista minun takiani. siinä pieni kertomus siitä mitä ei kannata pojaltaan kysyä
No tyttäresi on aikuinen... joten hänellä on oma elämä.
Täysi-ikäisellä ihmisellä ei ole velvollisuutta raportoida elämästään vanhemmilleen. Riippuu paljon siitä, miten lämmin suhteenne on ollut aikaisemmin, saako siitä enää luottavaista suhdetta.
Mitäpä jos kysyisit, onko tytölläsi kaikki hyvin? Jos lämmin lähimmäisen huolenpito ei onnistu, vaan menee heti sodaksi, niin anna asian olla. Eri asia on, jos tyttö ei olisi edes itsenäistynyt, vaan pummaisi teiltä vaikka rahaa. Siinä tapauksessa mielestäni on suuremmat oikeudet vaatia aikuista lasta tilille.
Itse olen ollut äidilleni aina vain rasite, enkä kerro hänelle mitään (olen 40 ). Tosin meillä menee niin päin, että äiti käyttää minua terapeuttinaan (en jaksaisi). Huonoja välejä harvoin saa erinomaisiksi. Toimeen voi yrittää tulla, enemmän tai vähemmän muodollisesti, jos se ei ole kohtuuton rasite.