Hei :) Olisiko täällä mahdollisesti ketään joka olisi lukenut itsensä yliopistosta sosiaalityöntekijäksi ja lukenut myös sosiaalipsykologiaa sivuaineena? Mua kiinnostaisi mahdollisesti tällainen yhdistelmä, mutta toisaalta sosiaalityöntekijän virka mietityttää.. Onko työ millaista ja minkälainen ihmistyyppi työhön sopii?? Itse kyllä pidän ajatuksesta, että sais edes jollain tavoin parantaa ihmisten oloja sekä osais ymmärtää (työ olis itselle antavaa..) ihmisten välillä tapahtuvia asioita, mutta toisaalta stressaan muutenkin jo nyt niin paljon, etten sitten tiedä sopisiko tälläinen työ mulle.. Tällä hetkellä sosiaalitieteet kiinnostaa tosi paljon, mutta vähän mietinnän alla mitä niistä sitten eniten kiinnostaisi.. Sosiaalipsykologia houkuttelee mutta sosiaalityöstähän sais ihan ammatillisen nimikkeen ja se vois olla 'mukavaa' :) Ja palkoistakin voi kertoa jos tietää mitä erilaisista sosiaalitieteiden ammateista saa.. Taas lähinnä sitä sosiaalipsykologiaa ja sosiaalityötä mietin.. Jos vain jotain kokemuksia löytyy kerrottavaksi niin kertokaa ihmeessä! Tarvitsis nyt sellaisten mielipiteitä jotka tietävät alasta jne. ISO kiitos =)
Sosiaalityöstä kokemuksia?
tyttönen-84
73093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sen verran tiedän että valitse joku muu aine, kuin sosiaalityöntekijäksi valmistava. Asiakaskunta on alhaisinta sosiaaliryhmää. Heidän tekemiset ovat samaa tasoa, Insesti, lasten huostaanotto tarve, toimeentulo tuen kiristäminen, tappo uhkailut päivittäisiä, väkivallalla uhkaaminen, jatkuva työpaine kiireellisiä tapauksia ennen kuin entistä kerkiää tehdä loppuun, olet kaikkien sylkykuppina, toiset viranomaiset vaativat ja painostavat tekemään sellaisia päätöksiä jotka ovat sinun harkinnan alaisia. Tälläinen on sosiaaliviranomaisen työn kuva.
Tuota olen kyllä kuullut aika paljon..
Älä hyvä ihminen hakeudu sosiaalityöntekijäksi, älä missään nimessä.Itse tein sen virheen aikoinaan, että opiskelin sosiaalityöntekijäksi ja siinä on ollutkin sitten taistelua kerrakseen. Halut oli alalle hakutumisessa samat, halua auttaa ja muuta hömppää. Mutta kun se ois sitä työtä pelkästään, siihen liittyy niin paljon muutakin. Ala on erittäin aliarvostettu, mikä ei opiskellessa paljon vaikuttanut, mutta kun työelämässä törmää vuosien jälkeen uudelleen siihen, että saa perustella olemassaoloaan ja sosiaalityötä, kun on moniammatillisissa työpaikoissa aina se, joka joutuu eniten tekemään työtä oman koulutuksen, ammattitaidon jne. jne nostamiseksi ja selventämiseksi...vielä sen varsinaisen asiakastyön lisäksi, niin alkaa todella tympiä. Ja sitten kun yrität hakea muuta työtä hyvällä kouluksella esim. kaupalliselta puolelta, on sinussa leima "sosiaaliämmä" ja se pitää kyllä ihmisten mielissä yllä sellaista mielikuvaa, ettei se sisällä mitään positiivista. Joten hae jotain muuta työtä ja säästä itsesi ja tulevaisuutesi.
Lukaiseppa viime elokuulta Viivin kirjoitus "sosiaalityöntekijät turhaan koulutettu...", niin saat hyvän kuvan siitä missä mennään.
Toi Viivi-ketju, vaikkakaan ei se Viivin solvaus, vaan ne muut kirjotukset, vaikutti muhun ainakin niin, että harjoitteluajan jälkeen mun silmät aukes, ja vaihdoin koulutusohjelmaa. Mulla oli utopistisii kuvitelmia sosiaalityöstä ja tekijöistä, ylevistä eettisistä periaatteista, joiden mukaan työtä tehtäisiin, mutta kun olin yhes tällasessa harjottelupaikassa, missä oli pääosin vanhoja naisia töissä, tulin tulokseen, ei oo mun ala. Onneksi huomasin ajoissa. Ainakin siinnä työpaikassa ne oli tosi ilkeitä toisilleen, ei ylettäneet eettiset"kunnioittamiset" siihen lähityötoveriin. Kunnianhimo ja sosiaalityö eivät kuulu samaan lauseeseen, palkasta ei saa valittaa, pitää tehdä työnsä uhrautuvasti, itseään säästämättä ja työkaveriaan säästämättä. Katkeroituneita ruikuttajia, siihen joukkoon en halunnut kuulua, hei joten päättele itse!
Aika negatiivista täällä näyttää olevan suhtautuminen sos.työhön..Ei todellakaan ole mikään helpoin ala miltään kantilta katsottuna; vaikeita asiakkaita, suht. huono palkka, ainainen kiire työssä, aliarvostus..
Mutta, silti olen sos.työn opiskelija ja parhaillaan menossa oleva harjoittelu on vain vahvistanut ko. alan valintaani.Sos.työssä kun voi suuntautua niin monenlaiseen "alaan", asiakkaat voivat vaihdella vauvasta vaariin ja asiakkaat/tapaukset ovat muutenkin aina erilaisia. Lisäksi sos.työntekijä voi sosiaalitoimiston lisäksi työskennellä todella monenlaisissa paikoissa esim: sairaalat ja muu terv.huolto, lastenkodit,vammaishuolto,poliisi,vankila, koulu"yhteisö"(kuraattorina),päihdehuolto,mielenterveystyö,ensi- ja turvakodit...Työ ei todellakaan missään noista ole läheskään aina pelkkää "päivänpaistetta", mutta haastavaa se on, ja monipuolista!
Itse muuten opiskelen juuri sos.psykologiaa sivuaineena, ja yo:ssahan niitä sivuaineita voi lukea mielin määrin, joten mitään itseä kiinnostavaa ei tarvitse "rajata" opintojen ulkopuolelle.
Olen YTM ja pääaineenani sosiaalityö. Sosiaalityö ei varmasti ole mikään helpoin ammatti, mutta työssä on kuitenkin paljoin positiivisiakin puolia. Ensinnäkin hyvä työtilanne. Sain itse vakkariviran puolen vuoden päästä valmistumisestani ja töissä olin puoli vuotta ennen valmistumista. Palkka (2200e) on minusta ihan kohtuullinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Työ on aika vapaata eli voi itse vaikuttaa aika pitkälle aikatauluihin. Jos ei halua tehdä perinteistä sosiaalityötä niin koulutuksella voi hakeutua moniin muihin töihin.