Semmoisten vähän vähälle jääneiden auto se on.Yksinkertaisia ihmisiä syrjäänjääneitä ja vammaisia ovat Ladojen omistajat.Suurin osa heistä lienee holhouksen alaisia.
Köyhän auto
katsoja
10954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ite olet köyhä runkkari. älä poju tule miesten
palstoille kirjoittelemaan.
Anteeksi jos tulin väärin ymmärretyksi.
Vai on lada köyhän miehen auto,selitäppäs sitten tämä: miten köyhällä on varaa ajaa autolla joka imee bensaa 10-13l sataselle,vaikka kone ei oo ko 1200cc??? Bensa litra n. 1.10e. eikö ne köyhät aja niillä talousihmeillä jotka syö 5l huntilla. ja ladaa ei tarvi turhaan huoltaa ja pelaa pakkasellakin,on myös lämmin.se on vaa siitä kii kellä on munaa ajaa.Aivan perseestähän ne kyllä tosiasiassa on ajaa.
ihan täysin oo samaa mieltä mä ajan ainakin siks mersulla että ei mulla oo varaa ajaa huonommalla :)
Noin ylpeäksi voi tulla, kun sosiaalihuolto elättää.
Ajelin minäkin ladalla opiskeluaikoina. Silloin oli pakko kun olin köyhä. Lada 1200S oli edullinen hankkia ja varaosat halpoja. Sitä oli helppo korjata itsekin. Bensiinikään ei silloin ollut vielä niin kallista, ladahan nimittäin kulutti sitä kaupunkiajossa reilusti yli 10l/100km. Ajomukavuus ei ollut kylläkään kehuttava, mutta käyttövarmuus riittävä. Kun pääsin työnsyrjään kiinni erehdyin ostamaan satakymppiladan ensimmäisten joukossa. Se ei kokemuksieni mukaan ole köyhän auto. Kaikki korjaukset tulivat maksamaan kolmen vuoden aikana lähes puolet satakympin hankintahinnasta. Vikoja oli jo takuuaikana runsaasti. Viisastuin ja vaihdoin merkkiä. Ei ollut sitä käyttövarmuutta satakympissä mitä oli takavetomalleissa. Näin jälkeenpäin olen katsellut ladakuskeja hyvin tarkasti ja pannut merkille, että heissä on keskimääräistä enemmän yksinkertaisia ja vähäosaisia tai muuten erikoisia ihmisiä.
"Näin jälkeenpäin olen katsellut ladakuskeja hyvin tarkasti ja pannut merkille, että heissä on keskimääräistä enemmän yksinkertaisia ja vähäosaisia tai muuten erikoisia ihmisiä." - Noin totesi edellinen kirjoittaja omakohtaisena havaintona.
Tuosta voit tehdä johtopäätöksen, että yksinkertaiset ja vähäosaiset ovat hekin "erikoisia ihmisiä".
Kun siis on "yksinkertainen" ja "vähäosainen", niin erottuu massasta. Sepä on melkoinen arvostus.
Kirjoittaja osoittaa olevansa suuresti kiinnostunut ei vain Ladoista, vaan myös niillä ajavista, joita hän on tunnustuksensa mukaan katsellut "hyvin tarkasti".
Mielellään toivoo ja uskoo, että kirjoittaja näkee ilokseen ja nautinnokseen edelleenkin mahdollisimman paljon Ladalla liikkuvia.
Kuitenkaan viljami ei yritä kieltää, etteikö ladan omistajat ole yksinkertaisia ja vähäosaisia.
Ei viljami voi tuota kieltää, kun ei ole paljoakaan seurannut Ladalla liikkuvia henkilökohtaisesti, mutta ei itse kuitenkaan tunne ketään kyseiset tuntomerkit täyttävää Ladalla liikkuvien joukossa.
Koska niitä kuitenkin on viljamin tekemien havaintojen mukaan huomattavankin paljon muiden merkkien ajajilla, ei sinänsä olisi mahdotonta, että joku sellainen mahtuisi, tosin poikkeuksena, Ladalla ajaviin.
Kuten jo tuli sanotuksi, viljamilla tästä ei ole kuitenkaan minkäänlaisia todisteita, toisin kuin on asianlaita muiden automerkkien kohdalla.
Näyttää siltä, että viljamista on hyvää vauhtia kehittymässä myös sosiologi. Kieliopin ja oikeinkirjoituksen asiantuntija hän on jo olevinaan. Nyt hän pohtii erikoisuuden käsitettä ja massasta erottumista. Massasta erottuvathan ovat jollain tavoin poikkeavia ja tällöin heitä voi kutsua "erikoisiksi ihmisiksi". Useimmiten kuitenkin "erikoisuus"-käsitettä käytetään enemmän negatiivisessa mielessä. Kysymyksessä ei siis ole arvostus, koska se on positiivinen ilmaisu.
Jotta voisimme määritellä poikkeavuuden, on ensin oltava joukko, josta voidaan erotella normaalit ja poikkeavat. Esineistä on helppo erotella normaalit ja poikkeavat kappaleet. Tämä selittyy sillä, että esineiden ominaisuuksia on helppo mitata erilaisilla suureilla (massa, pituus yms.) ja tällä tavalla erotella normaalit ja poikkeavat. Tällöin normaalien ja poikkeavien välillä olevat erot ovat absoluuttisia. Esineidenkin kohdalla vertailuryhmä vaikuttaa siihen, onko esine normaali vai poikkeava. Esimerkiksi jos pallojen seassa on kuutio, tällöin kuutio on poikkeava. Mutta jos tämä sama kuutio on muiden kuutioiden seassa, se onkin aivan normaali.
Sosiologisessa mielessä poikkeavuus on vaikeampi määritellä. Esimerkiksi jos jossakin ryhmässä on yksi muita päätään pidempi mies, ei hän ole sosiologisessa mielessä välttämättä poikkeava. Mutta jos tämä sama mies on Nandiheimon bantu ja asuu ensimmäisiä viikkojaan pakolaisena härmässä, voi hän olla monessakin mielessä poikkeava. Hän saattaa pukeutua tavalla, josta sijoituspaikkakunnalla ei ole osattu uneksiakaan. Hän myös saattaa käyttäytyä paikkakunnan naisia kohtaan tavalla, joka saa aviomiehet hermostumaan, tavalla joka hänen kotimaassaan on aivan normaalia. Tällöin hän rikkoo kulttuurisidonnaisia normeja.
Alussa yhteisö vierastaa uutta outoa ilmestystä, joka rikkoo yhteisön kirjoitettuja ja kirjoittamattomia normeja. Vähitellen bantu alkaa sosiaalistua ympäröivään yhteisöön ja yhteisökin alkaa tottumaan hänen tapoihinsa ja yhteisön jäsenissä alkaa heräämään uteliaisuutta uutta tulokasta kohtaan. Tällä tavoin vähitellen härmäläinen Takapajulan kylä normeineen hyväksyy jäsenekseen kaukaa Afrikasta tulleen Nan-dibantun, ja myös bantu sisäistää uuden yhteisön normit ja kokee ryhmän omakseen . Näin kumpikin osapuoli joutuu antamaan periksi entisistä normeistaan ja laajentamaan normirajojaan.
Naapurikylien näkökulmasta Takapajulan kylä oli ennen bantun saapumista aivan normaali suomalainen kylä. Bantun saapuminen muutti kuitenkin vähitellen ihmisten arvoja, asenteita, normeja ja yleisiä käyttäytymistapoja, mikä johti siihen, että Takapajulaa alettiin pitää naapurikylissä hieman outona ja poikkeavana.
Tämäkin esimerkkitapaus kertoo kuinka vaikeaa on määritellä poikkeavuus sosiologisessa mielessä. Poikkeavuus sosiologisessa mielessä on aina sidonnainen johonkin ihmisryhmään, kulttuuriin tai ajankohtaan. Esimerkiksi jos me lähtisimme ulos kävelemään sarkavaatteet päällä, lapikkaat jalassa ja tuohikontti selässä, ihmiset ihmettelisivät kuka HULLU tuo oikein on, liekö mielisairaalan asukkeja. Jos saman tempun olisi tehnyt vuosisadan alussa, ihmiset olisivat korkeintaan kyselleet, kuka tuo oli. Eli eilispäivän normaalius on tämän päivän poikkeavuutta. Poikkeavuus sosiologisessa mielessä ei ole mitenkään absoluuttinen käsite, joka määritellään joidenkin pysyvien kriteereiden perusteella.
Jotta poikkeavuutta pystyttäisiin tutkimaan, tämä edellyttää tutkittavan ryhmän tapojen, asenteiden, tottumuksien, sääntöjen ja ym. tarkkaa tuntemusta. Jos emme pysty määrittelemään ”normaaliutta”, emme poikkeavuuttakaan löydä. Ongelmana on myös ihmisten sosiologisten ominaisuuksien laittaminen normaalijakaumaan. Suuri ongelma on myös se mihin kohtaan vedetään normaalin ja poikkeavan raja, sekä se kuka sen tekee ja millä lihaksilla? Ryhmä kyllä tietää ja tuntee poikkeavuuden rajan, mutta ulkopuolisen tutkijan on mahdotonta rajaa määritellä. Jos poikkeavuuden raja joskus määritellään, ongelmaksi muodostuu myös se, että raja ei pysy paikoillaan, vaan se liukuu ja hakee paikkaansa jatkuvasti.
Siis yhtä totuutta ei ole olemassa sosiologisessa mielessä. Kun ladakuskeja vertailee keskenään, ei välttämättä poikkeavuutta löydä, mutta muihin verrattuna sitä jo löytyy kun hiukan tarkemmin asiaan huomiota kiinnittää. Täytyy kuitenkin muistaa, että nämä havainnot ovat vain kokemusperäisiä ja suuntaa antavia. Tieteellisiä perusteita asialle ei ole. Mielenkiinnolla seuraan kuitenkin ladakuskeja ja tätä palstaa edelleen.