Ihmisiä on kahta erilaista tyyppiä. Introverttejä ja ekstroverttejä. Ekstrovertit kuvittelevat, että heidän tapansa elää laumaeläimen lailla on ainoa oikea. He nauttivat ryhmässä olemisesta ja imevät siitä suorastaan energiaa. Sen sijaan introvertille suuressa ryhmässä toimiminen on oman persoonatyypin vastaisena suuri rasitus, joka imee energiaa ja saa uupumaan. Ryhmätyöskentely on sen vuoksi introvertille yksi pahimpia opiskelumuotoja. Eikö nyt voisi pikkuhiljaa ruveta lukioissakin ymmärtämään ihmisten erilaisuutta ja luopua ajatuksesta, että kaikkien on pakko tulla extroverteiksi. Sellaiselta muottiin valamiselta tämän päivän lukio-opetus vaikuttaa sitä seuraavan ulkopuolisen introvertin silmissä. Lähes kaikkeen tungetaan ryhmätyötä.
Tokihan ryhmätyöskentelytaitoja voidaan pitää tärkeinä työelämässä menestymiselle. Mutta ketkä niitä sielläkin korostavat? Extrovertit. Ne jotka siitä nauttivat, vaikka työ ei välttämättä edistyisi ryhmäsähläyksellä mihinkään. Ja sitähän se tuppaa aina olemaan. Pelkkää sähläystä. Iso porukka kuluttaa yhdessä runsaasti työaikaa ja saa valmista suunnilleen saman verran, kuin introvertti samassa ajassa yksinään, jos hänen annetaan hoitaa sama asia vapaasti oman mielensä mukaan. Eli mikä on ryhmätyön hyöty? Noh, muutamalla extrovertilla on ryhmäsession jälkeen eneginen olo ja tuntee tehneensä jotain, kun on höpöttänyt muiden extroverttien kanssa suurimman osan ajasta täysin asiaan kuulumatonta soopaa. Porukan introvertit sen sijaan kiehuvat sisäisesti kiukusta, kun kallista työaikaa on hukattu turhaan palaveeraamiseen jälleen kerran ja omat oikeat työt seisovat.
Kyseenalaistan täysin ryhmätyöskentelyn hyödyt omien kokemusteni perusteella. Avokonttorit pitäisi suorastaan kieltää lailla. Tai ainakin työpaikoilla pitäisi olla lakisääteisesti todellinen mahdollisuus valita avokonttorilitan ja pienemmän työtilan välillä. Avokonttori sopii joillekin, mutta osa avokonttoriin pakotetusta porukasta puree samaan aikaan jatkuvasti hammasta ja vaihtaa työpaikkaa heti, kun se vain on mahdollista. Joop, no menee jo ohi aiheesta, joten lopetan vuodatukseni tähän. Erilaisuuden hyväksymistä toivoisin enemmän niin kouluihin kuin työyhteisöihinkin.
Tokihan ryhmätyöskentelytaitoja voidaan pitää tärkeinä työelämässä menestymiselle. Mutta ketkä niitä sielläkin korostavat? Extrovertit. Ne jotka siitä nauttivat, vaikka työ ei välttämättä edistyisi ryhmäsähläyksellä mihinkään. Ja sitähän se tuppaa aina olemaan. Pelkkää sähläystä. Iso porukka kuluttaa yhdessä runsaasti työaikaa ja saa valmista suunnilleen saman verran, kuin introvertti samassa ajassa yksinään, jos hänen annetaan hoitaa sama asia vapaasti oman mielensä mukaan. Eli mikä on ryhmätyön hyöty? Noh, muutamalla extrovertilla on ryhmäsession jälkeen eneginen olo ja tuntee tehneensä jotain, kun on höpöttänyt muiden extroverttien kanssa suurimman osan ajasta täysin asiaan kuulumatonta soopaa. Porukan introvertit sen sijaan kiehuvat sisäisesti kiukusta, kun kallista työaikaa on hukattu turhaan palaveeraamiseen jälleen kerran ja omat oikeat työt seisovat.
Kyseenalaistan täysin ryhmätyöskentelyn hyödyt omien kokemusteni perusteella. Avokonttorit pitäisi suorastaan kieltää lailla. Tai ainakin työpaikoilla pitäisi olla lakisääteisesti todellinen mahdollisuus valita avokonttorilitan ja pienemmän työtilan välillä. Avokonttori sopii joillekin, mutta osa avokonttoriin pakotetusta porukasta puree samaan aikaan jatkuvasti hammasta ja vaihtaa työpaikkaa heti, kun se vain on mahdollista. Joop, no menee jo ohi aiheesta, joten lopetan vuodatukseni tähän. Erilaisuuden hyväksymistä toivoisin enemmän niin kouluihin kuin työyhteisöihinkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet tärkeällä asialla. Kuitenkin olen eri mieltä siitä, että ihmisiä olisi vain kahta tyyppiä. Nähdäkseni ja kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä on jossain ekstrovertin ja introvertin välillä. Useimmat pystyvät hyvin sekä ryhmätyöhön että itsenäiseen työhön.
Ihan samaa mieltä olen siitä, että ryhmätöitä teetetään koulussa liikaa. Osaamattomat pannaan keskenään puuhailemaan. Ei ole kovin opettavaista sellainen. Työelämässä on paljon tehtäviä, joista on selviydyttävä yksin ja itsenäisesti. Itse asiassa harvoin moni nyhtää saman asian kimpussa.
Introvertin etuja on kyky itsenäiseen toimintaan, josta syntyy tulosta. Sitä pitäisi tukea ja arvostaa. Ekstrovertin aika kuluu usein täysin tuloksettomaan hälinöintiin ja muka tekemiseen.
Isoissa projekteissa toki tarvitaan yhteistyötä, mutta silloinkin jokaisella pitää olla oma vastuualue.
"Nähdäkseni ja kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä on jossain ekstrovertin ja introvertin välillä. Useimmat pystyvät hyvin sekä ryhmätyöhön että itsenäiseen työhön."
Yleensä ihminen on kuitenkin jompaan kumpaan suuntaan enemmän kallellaan. Mutta tasapuolisesti introverttejä ja ekstroverttejä piirteitä omaaviakin ihmisiä on olemassa. Heitä kutsutaan ambiverteiksi. Parhaat myyjät ovat tällaisia. Osaavat sekä puhua, että kuunnella tarvittaessa, eikä vastapuoli vedä herneitä niinkuin lähes aina käy, jos ekstrovertti puhelinmyyjä yrittää puhetulvallaan myydä jotain introvertille.