Sanotaan, että ensin tulee osata rakastaa itseään ennenkuin voi rakastaa toista ihmistä.Mistä sitten tietää milloin rakastaa itseään riittävästi ja voi aloittaa sen toisen ihmisen rakastamisen?
Vai onko tulevaisuuden näkymä sellainen, jossa vielä vanhana mummonakin istuu yksinään kotona ja rakastaa ainoastaan itseään niin hemmetisti...?
Vai onko tulevaisuuden näkymä sellainen, jossa vielä vanhana mummonakin istuu yksinään kotona ja rakastaa ainoastaan itseään niin hemmetisti...?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Hyvä ja "terve" itsetunto, sinut itsensä ja elämänsä kanssa, uskoisin sen olevan hyvä alku rakkauteen ja parisuhteeseen :)
Liiallinen itsensä rakastaminen ei mielestäni ole oikea tie rakkauteen. Kun itseään rakastaa liikkaa ei voi enää antaa rakkauttaan toiselle, vaan se ikävä kyllä kohdistuu suurelta osalta vain itseen. Rakkauttakin on olemassa niin monenlaista. Vaikkapa ensirakkaus, josta ei koskaan seurannut mitään pysyvää, pysyy sydämessä lähes koko elämän ajan. Aina se vaan joissakin tilanteissa muistuu mieleen, ne ihanat tunteet, kuinka sydän hypähti ja takoi kuin
viimeistä päivää. Se raastava sydänsuru mikä jäi kun kaikki odotukset valuivat kuitenkin hiekkaan.
Sanotaan, että aika parantaa haavat mutta haavoja sydämmessä ei aikakaan pysty aina parantamaan kokonaan aina jää arpi jäljelle.
Oikean rakkauden voi toiselle antaa kun pystyy antamaan osan itsestään rakastetulleen ja luottaa siihen, että hän vaalii ja hoivaa sitä kuin omaansa.
On myös piilotettua rakkautta; jota ei koskaan pysty "käsin koskettamaan". Rakastettu voi olla saavuttamattomissa mutta sydämessä ikuisesti.
Se on raskas taakka kantaa mutta tämäkin rakkaus antaa voimaa jaksaa eteenpäin. Varsinkin jos molemmilla on tämä saavuttamattoman rakkauden tuska kuitenkin niin ihana sydämessään.
Olet oikeassa, se olisi hyvä alku rakkauteen.
Apua, 98,7% meidän ikäisistä ei sitten saakaan tuon mukaan toivoa rakkauteen ja parisuhteeseen. Suurin osa meistä 40+ -paroista ovat siinä tilassa että itsetunto on kolhittu ja/tai ei ole sinut itsensä kanssa ja/tai sinut elämänsä kanssa. Yhyy... olen tuomittu ikuiseen sinkkuuteen. Ja jos vaikka minä omaisin hyvän itsetunnon ja sinut itseni kanssa (katsoo peiliin pintaa ja pinnan alle) ja sinut elämäni kanssa (onneksi on huono muisti) niin sitten että löytää samanlaisen toisen osapuolen.
Tania, millä tuota asiaa voisi paikata. Mikä muu asia loisi hyvän alun ja toivon ? Voi olla että olen väärässä, mutta kun keskustelen ihmisten kanssa, niin aikamoista piikkilankaa on itsekullakin elämän tilanne. Kait se heh on tietystiseurausta siitä että keskustelen sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat sinkkuja tai huonossa suhteessa eläviä (eli just tätä elämän kolhimaa porukkaa). Onnellisethan ovat naimisissa ja en heitä kohtaa.
Jokaisen itsetuntoa on varmasti kolhittu elämän varrella, samoin tullut aikoja jolloin ei ole sinut itsensä ja elämänsä kanssa.
Elämä koettelee joskus rankastikkin mutta sieltä noustaan uudelleen ja laitetaan itsensä ja elämänsä kasaan, uudelta pohjalta. Töitä sen eteen täytyy tehdä joskus paljonkin ja useimmiten yksin, toiset eivät voi sitä puolesta tehdä, auttaa kylläkin.
Hyvän itsetunnon omaavia ihmisiä on paljon myös 40 palstan väestä, huomaahan sen usein kommenteistakin. Uskon myös et sinulla on hyvä itsetunto, olet selviytyjä:)
Ihastuksia tulee ja oikea rakkauskin aikanaan, meille kaikille:)
Juuri, kun alkaa tykätä itsestään ja itsetunto on ok harrastuksineen, niin tulee valittua väärä kaveri. Siinä menevät itsevarmuus ja itserakkaus harrastuksineen, jos jatkaa suhdetta. Mitä pidempään jatkaa.... niin. Sairastuin masennukseen yms. Koskahan opin "valitsemaan" sen oikean.
Nyt on kaunis päivä. Lenkille!!! :) Saan mennä.
Hyvä kysymys kliseestä. Itsensä rakastamisessa on aika paljon kysymys samasta asiasta kuin itsetunnossa. Jos itsetunto on liian huono tai olematon, tai jos se vastaavasti pursuaa yli äyräiden, ei rakkaudesta toiseen osapuoleen tule mitään. Rakastamisen ja vastarakkauden mahdollistava itsetunto siis tämän teorian mukaan liikkuu tietyllä välillä.
Tuota mietin että pitääkö olla tarpeeksi hyvä itsetunto, voidakseen rakastaa toista? En ole kokonaan samaa mieltä. Jos oot ihan down... ja itsetunto nollassa, silloin pyörit varmaan toivottomuudessasi ja et pysty rakastamaan. Jos nouset sieltä ja edes jollakin tavalla pystyt suuntaamaan huomiotasi kurjuutesi ulkopuolelle, pystyt kyllä rakastumaan. Et kuitenkaan välttämättä saamaan vastarakkautta, tai itseasiassa hyväksymään sitä ainakaan aluksi että sitä voisit saada. Sitten kun sitä saat, alkaakin itsensä hyväksyminen parantumaan.
No sitten tuo toinen puoli, täynnä itseään olevat ihmiset, jessus, ne rakastaa itseään niin paljon ettei niille kelpaa kukaan. Ovat tähän elämään liian hyviä.
Eli vastaus kysymykseen, et tiedä milloin rakastat itseäsi tarpeeksi ja rakkaus voi iskeä milloin vain varoittamatta. Nuo kiikkutuolissa istujat ovat näitä itseään täynnä nuorena olevia....:-)
se rakkaus voi iskeä varoittamatta.Eilen sain kuulla, että kaikki tunteisiin liittyvä onkin opittua käyttäytymistä ja tänään opin, että pitää luottaa itseensä ja pystyä antamaan itsestään jotakin toiselle ihmiselle ennenkuin pystyy rakastamaan.Eli ensin täytyy suorittaa maisterintutkinto tässä elämän yliopistossa ja sitten ehkä voisi kyetä rakastumaan.. Vai?
kerrankin lyhyesti heh.... rakkaus ja rakastuminen on hormonitoimintaa! Opittua, pah. Tietysti voi se hormonitoiminta toiseen jollakin tavalla vilkastua ajankin kanssa, mutta iskee se kuule nopeastikin. Tiedän tilanteita :-))))))))))
tilanteesta, jossa hormonit kyllä hyrrää, mutta rakastumista ei tapahdu, ei vaikka kuinka itse sitä haluaisi. Johtunee varmaan iän tuomasta hormonitoiminnan hidastumisesta. Ei rakkautta ensisilmäyksellä ole olemassakaan..
tää on nyt sitten joka paikassa täällä ja tuolla sitten jo puhki kulutettu aihe eli mitä rakkaus on. Itseasiassa se on vain määritelmä, jota ei kait pysty määrittelemään.
Määrittelen sen kuitenkin nyt: rakkaus on tila, jossa haluat olla rakkauden kohteesi kanssa sen hetken ja seuraavan hetken.
Rajaan aikamäärän nykyhetkeen ja sitä seuraavaan hetkeen.
Tällöin hormonitoiminnan vilkastuessa olet rakastunut ensisilmäyksellä. Hyvää tuossa määrittelyssä on myös se, että olet rakastunut yhteen kohteeseen kerralla.
Hmmmm....pätee toiseen sukupuoleen, lapsiisi, ruokaan ....
koska se perustuu hyvin lyhyeen ajanmääreeseen..hetkeen.Taisitkin määritellä pelkän ihastumisen.Ihastuminenhan on siitä mukava asia ettei siinä ole pelkoa rakastumisesta.
Kallen, pikaseksi- opas.. )))
"kerrankin lyhyesti".. ;-))
Piikkisi, vastaanotettu....
heh... kiitos. Tämä määritelmä perustuu kyllä koko ajan nykyhetkeen ja sitä seuraavaan.... jos olet rakastunut, niin haluat olla sen kohteen kanssa juuri silloin ja seuraavana hetkenä (otin seuraavan hetken mukaan, mutta se ei ole välttämätöntä). Siis ajattelen asiaa nykyhetken jatkumona ... Jos ajattelet normaalein määrittelyin ihastumista ja rakastamista jne. niihin on kiinnitetty aika, tässä määrittelyssä on itse asiassa aika jätetty pois, eli se keskittyy hetkeen, tähän nykyhetkeen. Tällöin ihastuminen ja rakastuminen voidaankin määritellä samalla tavalla, samoin himo heh...
heh, kiitos itsellesi, olit oikeassa :-)))))))))))
(katsoi peiliin)
Hetkittäisen himon ymmärrän ja hetkittäisen ihastumisen ymmärrän, mutta eikö rakkauden ajanmääre tulisi kuitenkin olla ääretön .. tai ainakin 25 vuotta..))
vaan, olen iloisesti yllättynyt.. )))
Kiitos itsellesi....
rakkauden määrittelykysymys. Jos sama hormoni virtaa seksissä,ihastumisessa ja rakkaudessa, niin silloin niitä voisi kutsua samalla määritteellä. Amerikkalaiset oikeastaan toteavat aika hyvin erilaisiin asioihin, i love it, eli siellä tuo love on oikeastaan paremmin asiaa kuvaava. Suomenkielessä määrite on ollut kait toinen.
Mutkistaakseni asiaa vielä entisestään niin tietyllä hetkellä mielessä voittaa se rakkaus, joka on voimakkain. Alitajunnassa saattaa olla useita ehdokkaita mieleen, mutta se tulee tietoiseen ajatteluun valituksi, joka saa voimakkaimman herätteen ärsykkeistä.
Esimerkki:
Siis ihminen voi rakastaa puolisoaan, mutta jonain hetkenä kun tulee houkuttelevampi kohde, niin tää uusi kohde voittaa tuon puolisorakkauden sillä hetkellä mielessä. Jos järki ei tätä estä (mikä on mahdollista) , niin lankeat. Jälkeenpäin voit taas rakastaa puolisoasi....
Ymmärtääköhän tätä enää kukaa... j
kyllä ymmärtää.. )))
Kallen Love Story.. osat 1- 3.. ;-))
Asiaa, sopivasti annosteltuna...
te sekotatte autuaallisesti seksin, ihastumisen ja rakastumisen keskenään samaksi hormonipuuroksi.Jos tätä puuroa syötte niin tulee tuo pettämisen filosofiakin ratkaistua samantien.))
ja naiset ei vai.... heh heh *silmänisku*. Mä oon täällä selvittämässä naisten sielunelämää.
tuo sinun elämäntehtäväsi..))) minunpa on vielä helpompi: rakkauden mysteerin selvittäminen..vielä varttitunti, niin eiköhän asiat ala olla selvillä molemmille:)
molemmilla. :-) Jos sä haluat noin helpon asian selvittää niin hyvä että otit asiantuntijan avuksesi. Tämähän on melkein jo selvitetty. Ehkä kuitenkin vielä pitäisi matkustaa ihmisen alkuaikojen hämärään ja miettiä sieltä, miten ja mistä rakkaus on kehittynyt. Missä vaiheessa se on tullut aivotoimintaan mukaan ja miksi.
Tuo naisten sielunelämä on musta ihan oikeasti paljon vaikeampaa. Joku sanoo että mission impossible, oisko noin?
siun kanssa pitääkin vissiin olla varovaisempi....
kuin niin?.. ))))
ettei tuu näpeille... jään niin helposti alakynteen.
:-)))))))
ei oo tietoo?.. Hmm, mikä sitten lienee?.. *ihmettelee ja raapii tikkuja kynsiensä alle*...
Näpsäyttää voin, mutten lyö näpeille.. )))))
naisen sielunelämän salaisuuden...tai no en sittenkään.Sinultahan putoais pohja pois elämältä kun ei olis enää mitään pohtimista ja toiseksi kaikki luomakunnan naiset suuttuisivat minulle...niin että jätetään se paljastus johonkin toiseen aikaan ja paikkaan:)))
järkevä päätös.. ))
Mission impossible, on parempi vaihtoehto, meille naisille...
miten se Kalle voikin käyttää koko elämänsä noin yksinkertaisen asian pohtimiseen....
vaan tytöt tehdä itseään tykö *nauraa*..Siitä vaan joukolla Kallen kimppuuun *iskee silmää*.
Minä kyllä olisin hurmattu ilman sanoja, jos suudella osaa * heittää haasteen *, paitsi että Kalla-p on jo minut hurmannut..joten hyvä pitää miehen olla, jos lutuseni peittoaa ..puheissaan
Tytöt, ootteko pohtineet millainen on paras saamanne virtuaalipusu?
pitäis tehdä enemmän ja ajatella vähemmän.. ))))
Ps. Sorry Kalle, tää oli vain, mun mielipide..
Esim. Jos pyydän tulitikkuja, oletan saavani ne tuota pikaa.. ))
Eikä niin, että ko. materiaalia, vasta ollaan istuttamassa....
Siemenestä, tulitikuksi.. Huoh..........
virtuaalipusuni sain vielä pari viikkoa sitten ..aamuin , illoin ja nyt niitä on niin hemmetin ikävä.....
tullut pohdittua.. )))
Niissä kun, ei ole paljon pohtimista..
Moiskiss.. )) Se on ainoo...
Hipsuttelua, sitäkin enemmän......
Sulle pitäis antaa... Oletkos muuten semmoinen tulitikkutehtaan tyttö jota ei ole kertaakaan raapaistu ;)
muistelen että kreikkalaisilla oli kolme eri sanaa rakkaudelle, jotka siis ilmaisivat rakkautta fyysisen lisäksi myös ilman fyysistä, henkisenä tunteena. - - Se hormonikeitto jolla kehomme on kyllästetty, saa joskus luulemaan että rakkauden yksi aspekti olisi aina seksi. Näinhän ei ole. Rakkaus voi olla olemassa ilman fyysistäkin kontaktia. (Ensimmäinen rakkauteni otti juuri yhteyttä 35 vuoden jälkeen! Silloin elämä heitti erilleen. Rakkaus välillämme ei koskaan kuollut.) Kyllä sydän kertoo rakkaudesta, kun pää ei mene pyörälle hormonihyrrässä ; D
Kalle...ei mitenkään vaikea selvitys , vaan peräti hyvinkin osuva ja myöskin totuudenmukainen, ainakin tänäpäivänä jolloin ns. uskollisuus on kiven takana.
Ihastumisen voimakas tunne voi peittää hetkeksi alleen rakkauden, ja voi käydä "kalapaten" jollei järkikulta voita.
Mielenkiintoinen keskustelun aihe. :)
Olen huomannut, että oman minuuden menettäminen parisuhteessa on kamalinta mitä olla voi, elämässä.
Jos toinen juo eikä ota huomioon ja on alistaja henkisestikin, niin itsetunto menee. Vaikka antais kuun taivaalta, niin ei auta. Merkki siitä, ettei toinen rakasta.
olet Heli..omakohtainen kokemukseni yli 10 vuodelta..
No miten määrittelette sellaisen ihmisen joka on itseään täynnä eli mistä tiedän milloin olen itseäni täynnä oleva ihminen?
viimeksi Kalle pussas, tälleesti * innostuu maalaamaan sanoilla kuviksi*
Se muiskautti ensin sellaisen pikkuseivän pusun´poskelleni ja sitten imaisi kunnolla suulle *muistelee ja huokailee* Smak! sitä pusua..
Ihana pusu, siis ne kaikki, muuten oletkos kasvattamassa partaa, kun se sänki kutitti niin kivasti ;) vai mihin mie pussasin *miettii*
kommentin. Luulisin, että sen tuntee, kun rakastaa
itseään riittävästi.. silloin on tasapainossa
itsensä kanssa. Sen jälkeen on helppo ottaa vastaan
ja antaa, tunteita/rakkautta.
Itse en ole a i n a tasapainossa itseni kanssa,
että lue "neuvoni" sillä varauksella :))
Arvostaa itseään ja hyväksyä itsensä, siitä se kai alkaa. Nähdä omat huonot puolensa ja ymmärtää että niille VOI ja pitää tehdä jotain! Olla kiinnostunut monista asioista ja määrätietoisesti hakea itsessään esille myönteinen ja toisia arvostava, innostunut ja utelias elämänasenne. Silloin voi tuoda suhteeseen 100 % ja kun teitä on kaksi yhtä elämisentaitoista, yhteensä suhde on 200 %. -- Rakkaus tulee luoksesi, kun arvostat ja kuuntelet itseäsi... ehkä sitä voi sanoa itsensä rakastamiseksikin.
Olen jo pitkään pohtinut samankaltaisia kysymyksiä,ja olisin enemmän kuin iloinen,jos voisit ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse.Olisi hienoa jutella asioista.
osoite:[email protected]
älä ihmettele osoitetta,sillekin löytyy oma elämäntarinansa :)
Kiva että on muitakin yläpäällään ajattelevia ihmisiä. Minulla ei valitettavasti ole mitään anonyymiä sähköpostiosoitetta, mutta kyllähän näitä mietteitä voi vaihtaa täälläkin...eihän näitä kukaan lue...))))
rakkautta on.....
......kun voi hyppiä tasajalkaa kiukusta oman puolison edessä ja sekunnin päästä kapsahtaa kaulaan ja pyytää anteeksi
rakkautta on........
.......antaa toisenkin elää ja hengittää vapaasti
rakkautta on......
......kun voit sanoa itsellesi pilke silmäkulmassa: paras , parempi , minä....kaunis , kauniimpi , minä......
äähh...en mä keksi enempää mutta on pirun kivaa olla naimisissa ja onnellinen ja vaikka välillä mietityttääkin miksei puolisolla ole aivoja ,(heh heh) ainakaan kovin isoja, niin silti se on ihana.
sitä se rakkaus kaiketi on?
Rakasta ensin itseäsi,sitten voit rakastaa kaikkia ihmisiä....tämä on aitoa rakkautta.Tämän tajuamiseen voi mennä useampia vuosia.Tästä se alkaa ja muuttuu valoksi itseäsi ja muita kohtaan.
Muista rakkaus on elämä itse.Etsi ensin rakkautta sisältäsi ja hyväksy itsesi.Vaikkapa katso peiliin ja sano itsellesi,Minä rakastan sinua!
Mieti sitten tuntemuksia mitä sieltä sisältäsi pulppuaa,et ehkä tunne mitään.olet ihan lukossa.
Toista itsellesi joka päivä Minä rakastan sinua!
Sieltä löydät vastauksia elämällesi...ja toistan elämä itse on rakkaus.
Rakkaus on kiintymyksen pyhä voima.
Luomisessa se harmonisoi,
yhdistää ja kiinittää yhteen.
Rakkaus on voima.
Ei logiikka,väittely,keskustelu tai kysymys.
Meidän pitää käyttää sitä viisaasti
kohottaaksemme itsemme loistoon.
Muista:Kohtalomme on olla onnellisia,
ajatella ja tulla rikkaaksi.
Itse olen löytänyt aitoa rakkautta elämääni,
Siihen kylläkin meni vuosia,mutta niin se piti mennäkkin,ennenkuin ymmärsin kaiken tämän.
Olen kohtalolle kiitollinen tästä elämänpolusta,
kohtalo johdatti myös miehen elämääni joka ymmärtää elämän tarkoituksen,näin se sulkeutuu.
Olen myös kiitollinen ihmisille joita kohtaan,
Mietippä kaikki me olemme "enkeleitä".Opimme elämää avoimin silmin.Rakastakaa toisianne.
sanoistasi, tässä ihan herkistyin aamutuimaan.Avoimuus ja kiireettömyys olkoot mottoni tulevaisuudessa.
Omakohtaisten kokemuksieni perusteella voin todeta, että parhaat edellytykset parisuhteen alkamiselle ovat tietysti ihastuminen, joka voi muuttua rakkaudeksi, mutta vielä tärkeämpää on kunnioittaa itseään ja toista. Itsensä kunnioittamisella tarkoitan sitä, että ei luovu omista ideoistaan ja harrastuksistaan, vaikka ihastuisikin johonkuhun, joka ei voisi hyväksyä niitä. Silloin on parempi lopettaa suhde heti alkuunsa, vaikka tuntuisi kuinka kamalalta. Sillä jos ei lopeta, on helvetti edessä! Toisen kunnioittamiseen kuuluu tietysti sekin, ettei toiselta salaa asioita. Olen elänyt kauan tässä suhteessa, ja olen edelleen onnellinen. Pitemmän päälle on arjessa tultava toimeen toisen kanssa, joten jotain yhteisiä asioita on oltava. Aikaisemmat mieheni eivät kunnioittaneet minua, koska tanssin heidän pillinsä mukaan, joten suhteista tuli yhtä rajojen etsimistä. Valitettavasti se menee miehillä usein lyömisen puolelle, jos nainen ei aseta rajoja. Ja jos mies ei aseta rajoja, alkaa nainen halveksia häntä ja taatusti etsii voimakkaamman miehen ajanoloon. Ei muuta kuin avoimella mielellä liikkeelle ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja yrittää nauttia elämästä! Silloin se rakkaus löytyy jonain päivänä!
kertomasi kertoo itserakaudesta ja selainen ei mielestäni koskaan saisi olla minkäänlaisessa suhteessa koska selainen pilaa suhteen olise milainen hyvänsä. ja ajan kanssa myrkyttää myöskintoisen. selaisessa suhteessa ei ole minkäänlaista rakautta vaan suhde perustuu pelkästään mustasukaisuuteen joka yleensä pahenee ajan myötä. seurauksesa poikeuksetta on väkuvaltaa ja henkinen ahdistele onväkivaltaa joka on kriminilisoitu väkivallaksi ja sen aiheutamat arvet ei koskaan parane perustuu väkivallasta tehtyyn väitöskirjaan.
mihin suhteen pitäisi perustua tiedänkyllä mutta jokaisen pitää löytää se itse. ONNI ON ANSAITAVA SE EI OLE KAUPPATAVARAA TAIKKA LAHJA.
kestävässä,nautinolisessa,monivivahteisessa sekä muissa ihanissa muodoissa on täydelisen sähköinen ja joka suhteessa aistillinen. ja mikä tärkeää sitä ei kukaan ulkopuolinen mitenkään voi vahingoittaa. [(((se on kuin todella hyvä ruoka mihinei koskaan kylästy)]
tämä on faktaa