..lätinää..:)
Pitkään aikaan täällä ei ilmeisestikään ole puhuttu lesboelämän arjesta, siitä tavallisesta elämästä, joka alkaa tapaamisesta, jatkuu tutustumisena ja lopulta päätyy yhteenmuuttoon.
Illat kädestä kiinni pitäen katsellaan telkkaa, capucinolla jossain vaiheessa päivällä nopea tapaaminen, rakas koko ajan mielessä, vaateosastolla hempeästi käsi käy, "mitenkä kaunis tuo olisi hänellä"..:)
Joo, joo. Mutta jatkakaa te muut, mitä aiheeseen liittyvää tulee mieleen..:O
Pitkään aikaan täällä ei ilmeisestikään ole puhuttu lesboelämän arjesta, siitä tavallisesta elämästä, joka alkaa tapaamisesta, jatkuu tutustumisena ja lopulta päätyy yhteenmuuttoon.
Illat kädestä kiinni pitäen katsellaan telkkaa, capucinolla jossain vaiheessa päivällä nopea tapaaminen, rakas koko ajan mielessä, vaateosastolla hempeästi käsi käy, "mitenkä kaunis tuo olisi hänellä"..:)
Joo, joo. Mutta jatkakaa te muut, mitä aiheeseen liittyvää tulee mieleen..:O
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ihan hyvä muuten;) mutta miksi sen pitäisi johtaa yhteenmuuttoon??
Rakastelu on tietysti sitten hempeää ja ihanaa hivelyä ja sivelyä. Ei mitään rajua ja alkukantaista, hyi olkoon, sehän kuuluu vain heteroseksiin. Eikä missään nimessä mitään panemista:)
Itselläni ei rakas ole koko ajan mielessä. Outoa kai se olisi, kun elämässä on paljon muitakin asioita.
Yhdyn edelliseen, eli miksi pitäisi yhteen muuttaa?
Suhteen säihke ja säpinä säilyy paljon paremmin, kun ei koko ajan kyhnää kylki kyljessä kiinni. Eikä se sitä tarkoita, etteikö yhdessä tehtäisi asioita ja jaettaisi sitä arkea.
Sinne vaateostoksille menemme tietysti yhdessä, pukukoppiin sovittelemaan! ;)
..kaipaan niin kovasti kultaani, että odotan kovasti että pääsemme asettumaan saman katon alle.
Yhdessä asuminen tarkoita, että kyhnätään koko ajan kylki kyljessä. Sitä voi aivan vapaasti mennä ja tulla omien juttujensa kanssa, vaikka osoite olisikin sama.
Yhdessä asumisessa on kivaa se, että kotiin on mukava tulla, kun saa heti eteisessä suukkoja ja suloisia katseita.
Se on myös taloudellista ja monissa käytännön asioissa järkevää. Mutta minähän harjoittelinkin yksin asumista noin 13 vuotta, että osaan nyt nauttia tästäkin.
..yhteenmuuttoa pitää harkita vasta silloin, kun kummatkin ovat siihen valmiita. Ei toki mitään pakotteita sillekään. Oma tilanteeni nyt vain on sellainen..:)
Ei puhettakaan mistään onnellisesta lesboelämästä. Minulla on lesboystävä, joka sabotoi minun ystävyyssuhteitani. Hän puhuu pahaa minun ystävistäni ja kieltää minua pitämästä heihin yhteyttä.
myös minua siitä, että en jätä ystäviäni rauhaan. Hän ajattelee, että olen mm. tunkemassa itseäni seurustelevan parin väliin, vaikka en varmasti ole. En minä halua kenenkään seurustelukumppania, vaan ihan oman. Toisen omaa en huolisikaan! HYI!
..kampoihin vaan noille kavereillesi. Olen sanonut tämä jo monta kertaa täällä.
Muuten tuo kuulostaa jopa siltä, että sinua rajoittava ystävä saattaisi olla itse sinusta kiinnostunut ja haluaa omia sinut..:O
Hän on itsekin varattu. Siitä huolimatta hän ei näe mitään pahaa siinä, että me pidämme yhteyttä, päinvastoin. Minulla oli tosi kiva ystävä, jota olisin halunnut tapailla, mutta sain kuulla hänestä niin paljon pahaa, etten millään uskaltanut enkä uskalla vieläkään. En tiedä ketä pitäisi uskoa, sillä minusta tuo tuttavani vaikutti niin mukavalta, että ihmettelen, miten hän voisi olla niin paha kuin kerrotaan. Miksi minäkin olen tällainen raukkis!
Hyvin valvotun yön jälkeen tulee nukuttua liian pitkään. Vauhdilla ylös sängystä ja muiden herätys. Jokainen juoksee tukka putkella ympäriinsä, vessaan pitäisi jokaisen päästä samaan aikaan. Lapsi vääntää itkua, että mitä opettaja ja kaverit sanoo kun on myöhässä. Koira vinkuu ja pyörii jaloissa, se pitäisi keritä viemään ulos, kissat kiipeää jalkoja pitkin vaatien ruokaa. Välillä elukat villiintyy riehumaan. Kahvista tuli kiireessä liian laihaa, yäks, eihän sillä edes herää. Vihdoin valmista ja ovesta ulos.
Töiden jälkeen kauppaan ja ruuan laittoon, sekä muut pakolliset kotityöt, koiran kanssa lenkillä käynti. Hitto, kissa kipeenä ja oksentelee joka paikan. Emännällä taas pitkä päivä, josko kerkiäis puolen yön maissa tulemaan kotiin. Illalla sitä kaatuu puolikuolleena sänkyyn mielessä vain nukkuminen. Seuraavana päivänä sama ruljanssi, toivottavasti edes herää ajoissa.
Kerkishän sitä rakastaan tapaamaan nopeasti aamulla ja yöllä, suukon sentään sai pikaisesti. Jos sinne vaateostoksille, alennusmyyntiin hakemaan lapselle uudet talvikengät, ehtisi vapaapäivänä. Jos jää laskujen maksun jälkeen rahaa. Kädestä pidetään ja seksiä harrastetaan silloin kun molemmat sattuu samaan aikaan kotiin, ja jos sattuu jaksamaan.
Siinä arjen lätinää, eikä kyseessä ole heteroperhe.
Kuulostaa melkoiselta ruljanssilta =) Mutta silti..Se on sitä perhearkea, sitä mistä minäkin vielä haaveilen=)
..tilanteellenne jotain. Elämä on aivan liian lyhyt hukattavaksi tuohon kaikkeen.
Rauhallistaa pitää kotielämää jollain menetelmällä. Kyllä se onnistuu. Työt pitää järjestää siten, että yhteistä aikaakin löytyy.
Koirat ja kissat ne ovat mukana ja niitä pitää hoitaa, leikkiä ja lenkittää. Lapsikin vaatii osansa, mutta sittenkin....jotain on tehtävissä.
Tuo aiempi oli esimerkki eräästä kaoottisesta aamusta ja päivästä. Kyllä niitä arjen juhlahetkiä etsitään aina jostain, että jaksaa eteenpäin, vaikka sitten niistä hyvin valvotuista öistä välillä, ja vapaapäivistä :)
Älä suotta säikähdä, ei se ole aina tuollaista, pahimmillaan vaan.
Osaani en vaihtaisi mihinkään.
..minä jo pelästyin, että hermohan tuossa menee..;D
..paha nyhjästä.
90% lesbonaisista juoksee karkuun siinä vaiheessa, kun otetaan puheeksi arjen eläminen. Elellään kuin pellossa ja kaikilla on niin mukavaa.
Vastuun ottaminen ja kantaminen on taas toinen juttu. Pitää perääntyä, vaikka rakastetaan, luvataan ja perutaan, soudetaan ja huovataan....
Kadoksissa ovat ne l-naiset, jotka todella pistävät itsensä likoon täysillä ja ovat valmiita antamaan yhteiseen projektiin muutakin kuin öhöm.. kauniin....*piip*
Tämä tuli mieleen aiheesta.
Tai voi käydä niin kuin minulle...
Laitoin itseni likoon täysin, omistauduin kullalleni loppuelämäkseni. Arkineen kaikkineen. Pyykkäystä, siivousta, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, yhteinen koti, yhteisiä suunnitelmia. Kaikkeni annoin ja olisin antanut loppuelämäksi.
Hän kuitenkin tahtoi äkkiä muuta, lakkasi rakastamasta ja jätti. Eipä tuolla vastuun ottamisella/kantamisella pitkälle pötkitä, jos toinen ottaa sen tosissaan ja toinen lannistuu arjesta, tahtoo uuden kuherruskuukauden ja hullaantumisen - uuden naisen kanssa.
Että näin. Sydäntä paikkaillaan mutta ei siitä ihan ehjää taida saada enää koskaan.
Tunnen olevani todella onnekas, kun olen löytänyt ihanaiseni joka ei pakene. Eihän hänelle kuulu vastuu ja huoli lapsistani, silti hän sen kantaa. Rakastaa, mutta ei lupaa mitä ei pysty pitämään, ei souda ja huopaa. Osallistuu täysillä kaikkeen. Rakastaa meitä kaikkia, sillä ei ole vain minä, vaan me. Minä tulen lasten kanssa yhtenäisenä pakettina, se on joko hyväksyttävä ja otettava kaikki tai ei sitten mitään.
.. ajoin takaa.
Jos toinen sitoutuukin ja on tosissaan mukana, niin miksi se toinen jossain vaiheessa kääntää kelkkansa? Miksi pitää aina etsiä/löytää uusia ihastuksia ja kokea uudestaan ja uudestaan se alkuhuuman tuoma tunne?
Miksiköhän niin moni uskoo ja kuvittelee koko ikänsä löytävänsä aina vain parempaa ja parempaa edestäpäin?
Mainitsemasi tilanne on ikävä :(
merkki siitä ettei ole valmis oikeasti vielä sitoutumaan tai ei ole se oikea. Itselläni oli kanssa sama että luulin antavani 100% suhteelle mutta aina ne kaatui kunnes sitten hiukan kasvoin ja se tapahtui kun tapasin sen oikean kyllä se on enenmmän kuin taru, siis että kyllä se Oikea muuttaa niin paljon, ei enään ole takaovea jota pitää raollaan että voi liueta vaan todella sitoutuu suhteeseen.
Noin kävi minullekin muutama viikko sitten ja olen vieläkin aivan pihalla.
Kliseistä, mutta totta; en tiedä uskallanko enää koskaan lähteä täysillä mukaan suhteeseen..:(
...ihan täysillä!
(huokaa ja toivoo rakastuvansa ;)
Tämä 👌
” Rakastaa, mutta ei lupaa mitä ei pysty pitämään”
Niinpä. Aina alkuhuuman mentyä pitää jättää ja mennä sen uuden ihastuksen luokse. 💔💔
Sulla ihan eri sävy miten lauseen koin. Aikuisena, sitä ei lupaile mitään mitä ei voisi pitää, vaikka tuntuisi hyvissä fiiliksissä hyvältä sanoa ja luvata, vaikka ja mitä… ei lupaa ja sitten pitää sen ”vähän” mitä suorasti tai epäsuorasti puheissaan antaa ymmärtää.
Aikuisessa suhteessa saa yllättyä positiivisesti. Saattaakin saada enemmän kuin odotti, kun teot todentaa hyviä fiiliksiä mitä joku ihminen herättää… ei pelkästään sanat, vaikka sanakin on teko.
Lainatussa lauseessa on kutkuttavan mahdollisuuden ainekset👌 …ei lupailla (muuta kuin ehkä itselle) rakastetaan ja näytetään teossa se mitä olisi hetkessä halunnut luvata😉
En usko että olet koskaan ollut pidemmässä parisuhteessa, koska jos olisit ollut, tietäisit että nuo sun löpinät on hölmöjä.
Kuulostaa naisista haaveilevalta, joka siteeraa "omaa sisäistä parisuhdeopastaan" meille muille jostain syystä.
Oma neuvoni hänelle: Aikuiset naiset saattavat puhua ja puhella vaikka mitä, älä usko sanoihin vaan tekoihin ja käytökseen. 😉
Aamulla kun kello soi liian aikaisin, niin on ihanaa pistää kello pois päältä ja suudella omaa armastaan joka on siellä vuoteen pohjalla. Sitten kun on jo laittanut ulkovaatteet päälle niin vielä menee makuuhuoneeseen antamaan läksiäissuukon.
Sitten tulee mieleen ne pitkät keskustelut mitä minulla ja rakkaallani oli sängyssä rakastelun jälkeen kun olo oli mukava ja raukea.
Romantiikan nälkä, ei vaan ketään potentiaalista lähimailla.
Jos toinen etsii baarista seuraa niin ei voi sitten mitään. En muutenkaan herättänyt hänessä ulkonäöllisesti kiinnostusta. Ei halua edes tutustua. Se on tietysti täysin oikein. Sydäntään tulee seurata. Hän varmasti löytää naisen joka saa hänen sydämensä sykkimään. Sattuu se silti niin älyttömästi 💔