Hei!
Nyt on todella veturimainen olo! Vedän perässäni kolmen lapsen huushollia ja laskut ym. painavat.
No, laskuista selviää aina, onneksi on töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä, ja teenhän minä. Yksin olen taaperrellut viime talvesta lähtien. JOtain satunnaisia tapaamisia on ollut, mutta en ole niistä kiinnostunut. Näetkö minulle mitään ihmissuhdetta tulevaisuudessa? Kuinka tämä ex-ystäväni, (Yhden tyttölapsen isä, ristiverinen) pärjää, onko hän nyt onnellisempi? hän kun otti heti uuden minun jälkeeni...
Näetkö, riitaannunko elatusmaksuasian takia tumman miehen kanssa? Hän on nimittäin päättänyt, että maksaisi pienenmpää maksua pojastaan! Kannattaako minun se hyväksyä vai haebko apua lakimieheltä?
Nyt on todella veturimainen olo! Vedän perässäni kolmen lapsen huushollia ja laskut ym. painavat.
No, laskuista selviää aina, onneksi on töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä, ja teenhän minä. Yksin olen taaperrellut viime talvesta lähtien. JOtain satunnaisia tapaamisia on ollut, mutta en ole niistä kiinnostunut. Näetkö minulle mitään ihmissuhdetta tulevaisuudessa? Kuinka tämä ex-ystäväni, (Yhden tyttölapsen isä, ristiverinen) pärjää, onko hän nyt onnellisempi? hän kun otti heti uuden minun jälkeeni...
Näetkö, riitaannunko elatusmaksuasian takia tumman miehen kanssa? Hän on nimittäin päättänyt, että maksaisi pienenmpää maksua pojastaan! Kannattaako minun se hyväksyä vai haebko apua lakimieheltä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et kuitenkaan vedä mitään kivirekeä, vaan se on sinulle aika luontaista. Et ole vielä toipunut täysin elämänmuutoksestasi, siksi ne satunnaiset eivät ole jaksaneet kiinnostaa. Uusi suhde tulee vielä kohdalle, keväämmällä, hetkenä jona et osaa odottaa sitä. Tiedät heti, että tässä se on. Ex-ystäväsi ei ole erityisen onnellinen, hänen uusi suhteensa ei jää pitkäaikaiseksi, hän ehtii hetkellisesti jopa katua että jätti sinut, mutta paluuta ei ole etkä sinä ota häntä takaisin.
Älä hyväksy sen elatusmiehen päätöstä, hän ajattelee nyt itsekkäästi eikä pojan parasta ja yrittää saada enemmän rahaa käytettäväksi omiin menoihinsa. Jos keskustelu ei riitä hänen kanssaan, käänny lakimiehen puoleen.
Kiitos, kuvasit kyllä hyvin minua, tämä "reen" vetäminen tuntuu kyllä minustakin aika luonnolliselta ja se on osa minua. Nyt ei tunnu kovin raskaalta elo ja jään hyvillä mielin odottelemaan kevättä ja olisi ihanaa tuntea elämänsä ensimmäistä kertaa että ensisilmäyksellä voisi ihastua!
Kiitos sinulle!
ensisilmäyksellä ihastumista vaan enemmän. Se on tuttuuden tunnetta, sellaista että sinusta tuntuu kuin olisit tuntenut hänet jo kauan ja kuin olisit tullut kotiin.
Koskaan aikaisemmissa suhteissani en ole sellaista tunnetta tuntenutkaan. Vaikka suhteeni ovatkin ollet pitkiä, 12 v ja 10 v ja sitten eräs pikaihastus, jonka kanssa vieläkin juttelen ja sitten tämä 1,5 v. intohimoinen suhteeni, joka oli kyllä ongelmallinen, mutta luulin että ongelmat ovat hoidettavissa kunhan asioista vain sovitaan. Mutta niin ei käynytkään... Ja tiedätkö, jotenkin jo ihan tuntuu utopialta että minä löytäisin ketään ihanaa elämänkumppania!
Nytkin tappelin tyttäreni kanssa joka on murkkuiässä ja mielestäni elää aivan liian aikuismaisesti, eikä niin kuin 14-vuotiaan kuuluu. Eilenkin tuli kotiin vasta 02.30! Sanoin neidille että nyt olet kotona etkä lähde mihinkään, mutta niin vain hän lähti lipettiin... Täytynee vain kestää. Vai pitäisikö olla tiukempi??
Tyttäresi ei pidä itseään lapsena. Kun häneltä kuitenkin puuttuu sinun kokemuksesi, hän näkee asiat aivan toisella tavalla kuin sinä. Hän myös käsittää sinut eri tavalla kuin itse tarkoitat, koska hän ei osaa asettua sinun asemaasi. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus asettua hänen asemaansa ja muistella, miltä 14-vuotiaana tuntui. Jos sanot hänelle, ettet välitä, missä ja mihin aikaan hän liikkuu, hän tunteekin olonsa yhtäkkiä turvattomaksi. Hänelle on itsestään selvää, että "vahdit" häntä ja välität. Tiukkuus ja pakottaminen ei oikein onnistu. Jos hän haluaa tehdä jotain, hän on huomannut, ettet sinä pysty estämään häntä. Hän voi myös tehdä jotain vain siksi, että sinä kiellät, vain näyttääkseen, että hänhän päättää siitä itse. Siksi sinun olisikin pyrittävä saamaan hänet ajattelemaan mitä tekee ja motivoimaan olemaan tekemättä tyhmiä asioita. Jokainen murkkusukupolvi keksii pyörän uudelleen, mutta kuvittelee etteivät vanhemmat ole koskaan keksineet sitä.
Ninhän se on, olen aika joustava kasvattaja, ja en ole niponnut turhasta, vaan muistaen omaa nuoruuttani olen antanut tytölle aika vapaat kädet, koska minua nuorena pidettiin tiukassa nuorassa. (huonoin seurauksin). Jotenkin vain pänni, kun tuntuu että minun sanaani ei ole ollenkaan uskomista, vaan neiti tekee asioita vastoin tahtoani. Noh, yritän kestää.. (taitaa olla flunssa taas tulosssa kun päätä jomottaa!)
kiitos Chrystal, ja hauskaa loppuviikkoa!