Tuli mieleen, että minä olen todella onnellisessa asemassa. Olen onnellinen elämässäni, jos ajatellaan elämän suuria linjoja tai elämän perusteita ns. elämän pelikenttää. Vapaus, valinnan vapaus, aidosti sitoutumaton ja aito riippumattomuus, oman itsensä herruus, tilaa hengittää ja olla ja tehdä juuri sitä mitä haluaa ja mistä itse nauttii, jos nauttii tai olla vaikka nauttimatta:). Isoja asioita, joita olen jo näin nuorena saavuttanut. Mitään en ole saanut ilmaiseksi, joten vielä enemmän osaan arvostaa tai onko se osaamista, mutta ainakin luontainen kiitollisuus poikii kuin itsestään, kun mikään ei ole ollut itsestään selvyys.
Numero yksi. (lainaan Aleksia). Minä olen itse oman itseni herra ja elämäni haltija työnantaja. Kukaan ei määrää tai anna ohjeita tai odota mitään:) Voi mikä helpotus. Toimitusjohtajat ovat kuin koiranpentuja, joiden on kuunneltava ja miellytettävä hallituksen ohjeita, tulosta on tultava ja hirveät paineet niskassa. Hallituksen täytyy pitää huoli/miellyttää omistajiensa tahtoa. Omistajalla on suuri vastuu ja sitä kautta iso stressi omista omistuksistaan jne. Politiikassa politikot ovat täysin äänestäjiensä armoilla (ei kovin varma ja vankka pohja sekään:) Onko se vapautta? Onko se elämää, jossa olet täysin riippumaton ja vapaa? Sikäli mikäli elämässä nyt on ylipäätänsä mahdollisuus olla riippumaton ja vapaa täysin ympäristön paineista/vaateista/odotuksista jne.
On ihanaa elää elämää, jossa saat kulkea vapaana kenenkään pyynnöistä/odotuksista/vaateista. Ei tarvitse miellyttää ketään ja välittää mistään mitään (tietyllä oikealla asenteella ajatellen). Ihan sama mitä muut ajattelee, mitä muut tekee, mitä kukin höpäjää:)
Saan keskittyä asioihin, jotka oikeasti kiinnostaa ja jotka oikeasti tuo mielihyvää ja elämän makuista elää niin, että sielu ja sydän nauttii täydestä sytämestä. Jos minua huvittaa lukea vaikka kaksi viikkoa yötä päivää, niin minä sitten luen, kukaan ei odota tai kysele tai patista mihinkään. Jos haluan olla Stokkan hulluilla päivillä aamusta iltaan, niin sitten olen. Työnantaja ei soittele perään:D
Kun tulen vanhaksi, niin voin palkata oman lääkärin kotiini ja olla hyvässä hoidossa:) Minun ei tarvitse kerjätä tai jonottaa missään tai miettiä, milloin kunnan ruokahuolto tuo ruokaa jne. Jos Suomi menee konkurssiin tai joutuu sotaan, minä muutan pois ja asun sitten muualla:) Niin yksinkertaista. Jos minua huvittaa lähteä vaikka Intiaan vuodeksi, minähän lähden, kukaan ei kysele tai minun ei tarvitse kysellä keneltäkään tai jäädä "vahtimaan" omia omistuksiani.
On tarpeeksi, mutta ei liikaa. Perustarpeet turvattu. Mutta se henkinen vapaus ja vastuu on kaikista parasta, minua ei määrää kukaan, eikä minun tarvitse miellyttää ketään. On luotettavia ystäviä, joihin voin luottaa 1000 % ja muutoin viihdyn itsekseni oikein hyvin. Mitä elämässä voi enää tavoitella? en tiedä. Ehkä vaan elää ja nauttia ja auttaa muita. Ainoa asia, joka minua sitoo, on olla hyvä ja mukava ihminen itselleni ja muille ja auttaa itseäni ja muita parhaani mukaan. Ja senkin teen täysin pyyteettömästi ja oma sydämen ääntäni kuunnellen.
Miettikää, ei ole mitään rasitteita mihinkään suuntaa:) Kun jengi "valittaa", että "töissä on niin ja näin", niin huokaisen hiljaa mielessäni, "että kiiros korkeampi voima". Kun jonkun omakoti osoittautuu täysin homepesäksi ja hänellä on tietysti tiukkaa joka suhteessa. Joo haluan auttaa, mutta täytyy myöntää, että mielessä käy taas, että "kiitos korkeampi voima". Minä polttaisin koko hökkelin ja jatkaisin elämää, ilman että jäisin miettimään sen enempää hometta kuin sitä pesääkään. Ajattelisin, että elämä on elettävä nyt, jääköön homepesät taakse. En jäisi murehtimaan. Tämä tuo juuri sitä vapautta ja "on helppo hengittää", kun ei tarvitse stressata mistään". Tulevat ongelmatkin " voi vain polttaa mennessään".
Terveyttä, sitä toivon ja rukoilen, henkistä tasapainoa ja vapautta toivon säilyvän. Enempää en tarvitse. Joskus lapsena päätin, että on ihan varma, että minusta ei tule "säälittävää ruikuttajaa" ja tulen tekemään vielä itseni riippumattomaksi. En olisi ikinä uskonut, että se kaikki tapahtuu näin nopeasti (ei suinkaan helposti). Mutta sen tiesin, että "keppi kerjäläistä omassa elämässäni" hyväksy enkä myöskään tule olemaan. Sen tiesin ja siihen uskoin ihan täysin, en epäillyt hetkeäkään.
Mitä järkeä tässäkään jutussa, en tiedä:) mutta se joka haluaa ymmärtää, ymmärtää varmasti mitä tarkoitan. Aina voi jossitella ja vääntää ja kääntää, ja se joka näin haluaa tehdä, niin antaa palaa vaan.
Numero yksi. (lainaan Aleksia). Minä olen itse oman itseni herra ja elämäni haltija työnantaja. Kukaan ei määrää tai anna ohjeita tai odota mitään:) Voi mikä helpotus. Toimitusjohtajat ovat kuin koiranpentuja, joiden on kuunneltava ja miellytettävä hallituksen ohjeita, tulosta on tultava ja hirveät paineet niskassa. Hallituksen täytyy pitää huoli/miellyttää omistajiensa tahtoa. Omistajalla on suuri vastuu ja sitä kautta iso stressi omista omistuksistaan jne. Politiikassa politikot ovat täysin äänestäjiensä armoilla (ei kovin varma ja vankka pohja sekään:) Onko se vapautta? Onko se elämää, jossa olet täysin riippumaton ja vapaa? Sikäli mikäli elämässä nyt on ylipäätänsä mahdollisuus olla riippumaton ja vapaa täysin ympäristön paineista/vaateista/odotuksista jne.
On ihanaa elää elämää, jossa saat kulkea vapaana kenenkään pyynnöistä/odotuksista/vaateista. Ei tarvitse miellyttää ketään ja välittää mistään mitään (tietyllä oikealla asenteella ajatellen). Ihan sama mitä muut ajattelee, mitä muut tekee, mitä kukin höpäjää:)
Saan keskittyä asioihin, jotka oikeasti kiinnostaa ja jotka oikeasti tuo mielihyvää ja elämän makuista elää niin, että sielu ja sydän nauttii täydestä sytämestä. Jos minua huvittaa lukea vaikka kaksi viikkoa yötä päivää, niin minä sitten luen, kukaan ei odota tai kysele tai patista mihinkään. Jos haluan olla Stokkan hulluilla päivillä aamusta iltaan, niin sitten olen. Työnantaja ei soittele perään:D
Kun tulen vanhaksi, niin voin palkata oman lääkärin kotiini ja olla hyvässä hoidossa:) Minun ei tarvitse kerjätä tai jonottaa missään tai miettiä, milloin kunnan ruokahuolto tuo ruokaa jne. Jos Suomi menee konkurssiin tai joutuu sotaan, minä muutan pois ja asun sitten muualla:) Niin yksinkertaista. Jos minua huvittaa lähteä vaikka Intiaan vuodeksi, minähän lähden, kukaan ei kysele tai minun ei tarvitse kysellä keneltäkään tai jäädä "vahtimaan" omia omistuksiani.
On tarpeeksi, mutta ei liikaa. Perustarpeet turvattu. Mutta se henkinen vapaus ja vastuu on kaikista parasta, minua ei määrää kukaan, eikä minun tarvitse miellyttää ketään. On luotettavia ystäviä, joihin voin luottaa 1000 % ja muutoin viihdyn itsekseni oikein hyvin. Mitä elämässä voi enää tavoitella? en tiedä. Ehkä vaan elää ja nauttia ja auttaa muita. Ainoa asia, joka minua sitoo, on olla hyvä ja mukava ihminen itselleni ja muille ja auttaa itseäni ja muita parhaani mukaan. Ja senkin teen täysin pyyteettömästi ja oma sydämen ääntäni kuunnellen.
Miettikää, ei ole mitään rasitteita mihinkään suuntaa:) Kun jengi "valittaa", että "töissä on niin ja näin", niin huokaisen hiljaa mielessäni, "että kiiros korkeampi voima". Kun jonkun omakoti osoittautuu täysin homepesäksi ja hänellä on tietysti tiukkaa joka suhteessa. Joo haluan auttaa, mutta täytyy myöntää, että mielessä käy taas, että "kiitos korkeampi voima". Minä polttaisin koko hökkelin ja jatkaisin elämää, ilman että jäisin miettimään sen enempää hometta kuin sitä pesääkään. Ajattelisin, että elämä on elettävä nyt, jääköön homepesät taakse. En jäisi murehtimaan. Tämä tuo juuri sitä vapautta ja "on helppo hengittää", kun ei tarvitse stressata mistään". Tulevat ongelmatkin " voi vain polttaa mennessään".
Terveyttä, sitä toivon ja rukoilen, henkistä tasapainoa ja vapautta toivon säilyvän. Enempää en tarvitse. Joskus lapsena päätin, että on ihan varma, että minusta ei tule "säälittävää ruikuttajaa" ja tulen tekemään vielä itseni riippumattomaksi. En olisi ikinä uskonut, että se kaikki tapahtuu näin nopeasti (ei suinkaan helposti). Mutta sen tiesin, että "keppi kerjäläistä omassa elämässäni" hyväksy enkä myöskään tule olemaan. Sen tiesin ja siihen uskoin ihan täysin, en epäillyt hetkeäkään.
Mitä järkeä tässäkään jutussa, en tiedä:) mutta se joka haluaa ymmärtää, ymmärtää varmasti mitä tarkoitan. Aina voi jossitella ja vääntää ja kääntää, ja se joka näin haluaa tehdä, niin antaa palaa vaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tietysti, jokaisella on omat tavoitteet ja jokainen nauttii eri asioista, mutta kerroin vain itsestäni ja omasta olostani. Ei suinkaan ekävää, mutta ikävän joukkoon mahtuu myös toivoa ja uskoa, eikö niin?