Olin järkyttynyt kun luin lehdestä, että Turku aikoo siirtää erityistä tukea tarvitsevien lasten esiopetuksen päiväkoteihin.
Siirron puolesta puhujat yrittävät puheillaan taata, että näiden lasten saaman opetuksen taso pysyisi ennallaan. Se ei tule pitämään paikkaansa.
Päivähoidossa sijaisjärjestelyt ovat jokapäiväistä. Juuri erityislapset tarvitsevat pysyvyyttä henkilöstön taholta. Koska sijaisjärjestelyissä yritetään säästää, otetaan milloin mistäkin ryhmästä vapautuva henkilö sijaiseksi, jolloin erityislasten ryhmässä sijaisten vaihtelevuuskin on runsasta. Jos sijaisrunsaudelta yritetään välttyä erityislasten kohdalla, siirtyy sijaisvaihtelevuus kuitenkin aina johonkin toiseen päiväkodin ryhmään, josta sijainen siirretään erityislapselle menevän sijaan.
Päivähoidossa ei ole ammattitaitoista henkilöstöä tarpeeksi. Sijaiseksi tulee usein lastenhoitaja tai jopa täysin kouluttamaton henkilö. Kun lapset sijoitetaan eri päiväkoteihin, ei kouluiltakaan ole tarjota joka puolelle tarvittavaa konsultointiapua heti - jos lainkaan - tarvittaessa, joka koulun yhteydessä järjestyy hyvinkin vaivattomasti ja nopeasti ja ilman lisäkustannuksia (erilliskorvauksia).
Ryhmäkoot ovat päivähoidossa suuret. Ei ole sama asia, vaikka ryhmään laitettaisiin jokaiselle erityislapselle oma avustaja tai kaksi avustajaa kuin se, että lapsi saa opetusta pienessä ryhmässä. Jos lapsille luvataan päivähoidon puolella pienryhmiä, kyseessä ei ole välttämättä 8 lapsen ryhmä vaan suurempi.
Jos joka puolelle Turkua aletaan perustamaan päiväkoteihin näiden erityislasten tarvitsemia pienryhmiä, ollaan jo tilaongelmissa. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että kaksi päiväkodin esiopetusryhmää joutuu käyttämään päivän aikaan vuorotellen samaa tilaa. Tämä aiheuttaa selkeästi esiopetuslaadun heikkenemistä ja lapsissa levottomuutta tarkkojen aikataulujen tuoman kiireen takia.
Lisäksi erityislapselle on myös tärkeää oman minän hyväksyminen, joka usein on helpompaa ryhmässä, missä on muitakin erityistä tukea saavia kuin olla itse ainoana erityislapsena ryhmässä. Inkluusio on muotisana päivähoidon puolella, mutta se sana ei takaa parasta ratkaisua kuitenkaan lapselle. Se on vain joidenkin aikuisten luoma idea, jolla ei ole kuitenkaan välttämättä mitään tekemistä oppimisen ja kasvun hyvien tulosten saavuttamisessa.
Ei tarvitse mennä Turusta pitkälle, kun jo löytyy esiopettajia ja luokanopettajia, jotka osasivat ennustaa, että jo pelkkä yleisen esiopetuksen siirtäminen koulun alaisuudesta päivähoidon alaisuuteen heikentää esiopetuksen laadun, vaikka päättäjien taholta kehdattiin väittää, ettei mikään tule muuttumaan ja vanhemmat eivät edes tule huomaamaan mitään muutosta.
Kyllä paras alku oppimiselle annetaan erityistä tukea tarvitseville kuin myös muille esiopetusikäisille koulun yhteydessä ja koulun alaisuudessa, vaikka päättäjät muuta puhuisivatkin.
Päivittäinen yhteistyö kouluun on ensiarvoisen tärkeää ja taattu vain koulun alaisuudessa toimien.
Koulun ja päivähoidon luonnollinen yhteistyö päivittäin tyssää siihen, että erilainen työaikakulttuuri ei yksinkertaisesti mahdollista sitä. Tätä asiaa ei ymmärrä kukaan muu kuin koulun opettajat ja ne henkilöt, jotka ovat työskennelleet koulun alaisessa esiopetuksessa. Tästä syystä tuntuukin järjettömältä, että päätöksiä suunnittelevat ja päätöksiä tekevät ovat juuri niitä henkilöitä, jotka eivät asiaa edes ymmärrä ja tietämättömyyttään pystyvät jankuttamaan, että kaikki pysyy ennallaan.
Päivähoidon puolella päivähoidon ja koulun esiopetuksen eroa ei ymmärretä lainkaan. Sieltä sitä on turha kysellä.
Siirron puolesta puhujat yrittävät puheillaan taata, että näiden lasten saaman opetuksen taso pysyisi ennallaan. Se ei tule pitämään paikkaansa.
Päivähoidossa sijaisjärjestelyt ovat jokapäiväistä. Juuri erityislapset tarvitsevat pysyvyyttä henkilöstön taholta. Koska sijaisjärjestelyissä yritetään säästää, otetaan milloin mistäkin ryhmästä vapautuva henkilö sijaiseksi, jolloin erityislasten ryhmässä sijaisten vaihtelevuuskin on runsasta. Jos sijaisrunsaudelta yritetään välttyä erityislasten kohdalla, siirtyy sijaisvaihtelevuus kuitenkin aina johonkin toiseen päiväkodin ryhmään, josta sijainen siirretään erityislapselle menevän sijaan.
Päivähoidossa ei ole ammattitaitoista henkilöstöä tarpeeksi. Sijaiseksi tulee usein lastenhoitaja tai jopa täysin kouluttamaton henkilö. Kun lapset sijoitetaan eri päiväkoteihin, ei kouluiltakaan ole tarjota joka puolelle tarvittavaa konsultointiapua heti - jos lainkaan - tarvittaessa, joka koulun yhteydessä järjestyy hyvinkin vaivattomasti ja nopeasti ja ilman lisäkustannuksia (erilliskorvauksia).
Ryhmäkoot ovat päivähoidossa suuret. Ei ole sama asia, vaikka ryhmään laitettaisiin jokaiselle erityislapselle oma avustaja tai kaksi avustajaa kuin se, että lapsi saa opetusta pienessä ryhmässä. Jos lapsille luvataan päivähoidon puolella pienryhmiä, kyseessä ei ole välttämättä 8 lapsen ryhmä vaan suurempi.
Jos joka puolelle Turkua aletaan perustamaan päiväkoteihin näiden erityislasten tarvitsemia pienryhmiä, ollaan jo tilaongelmissa. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että kaksi päiväkodin esiopetusryhmää joutuu käyttämään päivän aikaan vuorotellen samaa tilaa. Tämä aiheuttaa selkeästi esiopetuslaadun heikkenemistä ja lapsissa levottomuutta tarkkojen aikataulujen tuoman kiireen takia.
Lisäksi erityislapselle on myös tärkeää oman minän hyväksyminen, joka usein on helpompaa ryhmässä, missä on muitakin erityistä tukea saavia kuin olla itse ainoana erityislapsena ryhmässä. Inkluusio on muotisana päivähoidon puolella, mutta se sana ei takaa parasta ratkaisua kuitenkaan lapselle. Se on vain joidenkin aikuisten luoma idea, jolla ei ole kuitenkaan välttämättä mitään tekemistä oppimisen ja kasvun hyvien tulosten saavuttamisessa.
Ei tarvitse mennä Turusta pitkälle, kun jo löytyy esiopettajia ja luokanopettajia, jotka osasivat ennustaa, että jo pelkkä yleisen esiopetuksen siirtäminen koulun alaisuudesta päivähoidon alaisuuteen heikentää esiopetuksen laadun, vaikka päättäjien taholta kehdattiin väittää, ettei mikään tule muuttumaan ja vanhemmat eivät edes tule huomaamaan mitään muutosta.
Kyllä paras alku oppimiselle annetaan erityistä tukea tarvitseville kuin myös muille esiopetusikäisille koulun yhteydessä ja koulun alaisuudessa, vaikka päättäjät muuta puhuisivatkin.
Päivittäinen yhteistyö kouluun on ensiarvoisen tärkeää ja taattu vain koulun alaisuudessa toimien.
Koulun ja päivähoidon luonnollinen yhteistyö päivittäin tyssää siihen, että erilainen työaikakulttuuri ei yksinkertaisesti mahdollista sitä. Tätä asiaa ei ymmärrä kukaan muu kuin koulun opettajat ja ne henkilöt, jotka ovat työskennelleet koulun alaisessa esiopetuksessa. Tästä syystä tuntuukin järjettömältä, että päätöksiä suunnittelevat ja päätöksiä tekevät ovat juuri niitä henkilöitä, jotka eivät asiaa edes ymmärrä ja tietämättömyyttään pystyvät jankuttamaan, että kaikki pysyy ennallaan.
Päivähoidon puolella päivähoidon ja koulun esiopetuksen eroa ei ymmärretä lainkaan. Sieltä sitä on turha kysellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Koulun ja päivähoidon luonnollinen yhteistyö päivittäin tyssää siihen, että erilainen työaikakulttuuri ei yksinkertaisesti mahdollista sitä. Tätä asiaa ei ymmärrä kukaan muu kuin koulun opettajat ja ne henkilöt, jotka ovat työskennelleet koulun alaisessa esiopetuksessa. "
Kyllä, ja kaikista parhaiten sen ymmärtävät ne, jotka ovat työskennelleet sekä koulun alaisessa esiopetuksessa että myös päiväkodin esiopetuksessa.
Esiopetuksen erityisoppilaat kuten muutkaan esioppilaat eivät voi koskaan päiväkodin alaisuudessa saada sitä erityisosaamisen apua opetukseensa, mitä koulun alaisuudessa on jokapäiväisesti tarjolla. Ongelmat eivät jää koskaan odottamaan, eikä tarvita erillisiä tapaamisten sopimisia ja työaikajärjestelyjä, sijaisjärjestelyjä, vaan ensiapu löytyy opettajanhuoneesta tai jostakin luokasta joka välitunti tai päivän päätyttyä.
Huomattavaa on myös se, että koulun alaisuudessa toimivan esiopetuksen oppilaat ovat koulun oppilaita ja juuri siksi siellä asioihin paneudutaan nopeasti.
Koulun oppilashuolto toimii paljon ammattitaitoisemmin verrattuna päiväkodin vastaavaan. Koulun oppilashuollon toimintatapa on aikaansaavaa, kun taas päiväkodissa pitkitetään asioiden korjaamista ja päiväkodeista puuttuu liian usein tietämys.
Kovasti päiväkodeissa tehdään papereita ja lomakkeita: tuntuu olevan niin hienoa, kun on lapsista mapeittain A-nelosia. Mutta ongelmille ei tehdä tai ei osata tehdä tai ei ehditä tehdä mitään.
Tiimityöskentely on se vihoviimeisin toimintatapa, koska silloin kukaan ei ole yksin vastuussa opetuksesta eikä kasvatuksesta. Koulussa opettaja vastaa yksin omasta luokastaan ja sen opetuksen tasosta ja siksi tekee parhaansa eikä työskentele kuten päiväkodissa työskennellään minuutilleen työaikatuntien mukaisesti tehden vain ja ainoastaan se, mikä on minimi palkan saamiseksi.
Pitäisi varmasti pienen erityislapsen kanssa muuttaa sellaiseen kuntaan, jossa erityistukea tarvitsevat esioppilaat ovat koulussa.
Mistähän sellainen kunta sitten löytyy? Kakki tuntuu huononevan ja ketkä ovat näiden huonojen päätösten takana?