Mitä mun kannattaisi tehdä?

Ainakin itselläni lukio oli melko huonoa aikaa ja kuvailemasi tila tuntuu tutulta. Hienoa, että ymmärrät pyytää täältä apua tilanteeseesi. Onko sinulla harrastuksia, kannattaa ehkä aloittaa joku kiintoisa jollei entisestään ole koska se oikeasti auttaa jaksamaan koulun kanssa.
Kannattaa tehtävien kanssa vaan yrittää ottaa itseään aluksi niskasta kiinni ja ruveta tekemään niitä vaikka hammasta purren. Kun huomaat, että edistyt ja saat jotain aikaan, se saattaa motivoida hieman eikä tehtävät enää tunnukaan niin pahoilta.
En tiedä kuinka sosiaalinen olet mutta oletan ettet kovinkaan. Kannattaa silti yrittää tutustua muihin lukiolaisiin. Jos ei onnistu niin sitten ei onnistu, tiedän että autismi on tässä kohtaa melkoinen haitta. Jos lukiossa on psykologi niin hänellekin puhuminen asioista saattaa auttaa jos koulu tai mikään ei tunnu edistyvän.
Toivon että löydät mielenkiinnon opiskeluun ihan omin avuin. Kannattaa vaan koittaa jaksaa, yleensä asiat korjaantuu jo sillä. Älä kuitenkaan polta itseäsi loppuun ja välillä on ihan ok myös pelkästään kuunnella musiikkia eikä yrittää sen enempää tehdä mitään.

"Oon autisminkirjolainen ja oon tällä hetkellä lukion 1. vuosikurssilla. Oon yläasteesta asti tuntenut oloni vähän masentuneeksi ja nyt tän vuoden alussa mun olo on pahentunut."

Autismikirjolaisena koin lukion aivan samoin. Tiedän, että tuolla lailla lukion suurin piirtein kokee jokainen autismikirjolainen. Kotona pitää saada olla oma itsensä ja esim. musan kuuntelu on siihen ihan hyvä keino, varsinkin jos se tuntuu kiinnostavan. Lukiossa joutuu opiskelemaan paljon sellaistakin, joka ei kiinnosta. Mua epäkiinnostavat oppitunnit todella rasittivat typerine läksyineen. Myöhemmin olen huomannut, että jo lukioaikana kannattaa seurata omia kiinnostuksiaan. Minulle nimittäin kävi niin, että se, mitä lukioaikana tein "huonolla omallatunnolla" mutta kovalla kiinnostuksella, oli minulle pidemmän päälle lukioajassani kaikkein hyödyllisintä. Seurasin erityiskiinnostuksiani, vaikka ne olivat lukio-opetuksen ulkopuolisia. Masennuksia koin lukiossa jopa siinä määrin, että
jouduin kerran jopa lääkärin määräämälle sairaslomalle. Autismikirjolaisen elämä lukiossa muiden ei-autismikirjolaisten sosiaalisen tohelluksen keskellä todella ON rasittavaa ja vieraannuttavaa. Mutta ei se ole sinun vikasi. Lukiosysteemin pitäisi ottaa autismikirjolaisten erityispiirteet ja erityistarpeet paremmin huomioon.

Tekstisi ei ole ollenkaan sekavaa. Tunnistan siitä hyvin sen, mitä itsekin olen kokenut. Nykyään olen onnellinen varsinkin siis siitä, että en lukioaikana pelkästään päntännyt läksyjä, vaan juurikin (vaikka huonolla omallatunnolla) hakeuduin erityiskiinnostuksenkohteideni ääreen uudelleen ja uudelleen. Se oli kehittävintä ja siitä oli suurin hyöty koko minun elämälleni.