Bair Irincheev tekee selviä myönnytyksiä

Outoa että niin kovaa mekkalaa normaalisti pitävät palstan 2-3 punikkihuttulaa ovat hiiren hiljaa. Ottaakohan niitä päähän, että kovasti niiden fanittaman puna-armeijan faktat tuodaan omienkin puolesta tietoon vihdoinkin? Muuthan toki ovat asian tienneetkin jo.

että nämä asiat ovat suomalaisessa historian tutkimuksessa selvitetty jo kauan sitten.

Tämä Irincheev hakkaa kuollutta hevosta.
Hyvähän se on, että tutkitaan ja kirjoitetaan.
Iricheev on yhtä rehellinen kuin esimerkiksi Juri Kilin tai Pavel Aptekar ja muutama muukin.

Eli ei uutta.

Neuvostoliitto pysähtyi koska se pysäytettiin. Kuhlmeyn apu oli elintärkeä, mutta olihan vastapuoltakin jelppimässä USA. Stalinilla oli parempaakin tekemistä kun alkaa kaapimaan sotajoukkoja uutta suurhyökkäystä varten.

Venäläistutkijan työ on selvästi askel oikeaan eli realistiseen suuntaan.

Kimmo Rentolan kirjassa "Stalin ja Suomen kohtalo", käydään läpi tutkimuksen valossa, miten Stalin muutteli tilanteen mukaan päätöksiä. Niin myös kesällä 1944. Kymijoki-linja oli tosiaan ensitavoite Puna-armeijalla, mutta lopulta myös Viipuri riitti, koska vastarinta tunnetusti tiivistyi. Myös rauhan ehdot vaihtelivat talven 1944 epämääräisistä alueluovutuksista ja 600M$:n sotakorvauksista Juhannuksen 1944 ehdottoman antaumisvaatimuksen kautta syksyn lopullisiin ehtoihin. Miksi näin? Koska Kannas kesti ja koska Virossa linjat pitivät syyskuulle saakka, ja Stalin ei päässyt selkään sekä tosiaan Kymijoki-linjalle. Koska Normandian maihinnousu onnistui, ja syyskesällä näytti jo, että länsiliittoutuneet menevät syvälle Saksaan jopa joulukuuhun mennessä. Stalin otti siis Suomessa, minkä sai Govoroville annetuilla resursseilla ja lähti sitten ajamaan tärkeämpiä asioita. Ei ole epäilystäkään, etteikö Stalin olisi tullut Helsinkiin toisella rykäisyllä (esim. syyskuussa), mutta poliittisesti se olisi ollut tyhmää ja vaarantanut Keski-Euroopan operaatiot. Stalin oli despootti ja tyranni, mutta myös realisti. Ainoa tosivoittaja viime sodissa ja NL sai pitää "sotasaaliinsa" aina 90-luvulle saakka.
p.s Minulla on myös Bair Irincheevin kirjat Petrovski Jam-operaatiosta ja erinomainen kirja talvisodasta venäläisin silmin. Kaveri kirjoittaa hyvin.

Berliiniin sitä haluttiin. Suomi vain irti fasistisesta sodasta. Sitten ystävyyspolitiikkaa.

Kymijoelle pääseminen olisi käytännössä tuhonnut Laatokan pohjoispuolella olleet suomalaiset sotajoukot ja maan kansandemokratisoituminen olisi ollut 100% varma. Nyt Venäjän historian koulukunta on tullut samalla linjoille kuin missä Suomen tutkijat ovat olleet aina (lyhyttä suomettumisen rämejaksoa lukuunottamatta).

Olen hyvin tyytyväinen tästä ennakkoluulottomuudesta mitä tämä tutkija kirjassaan esittää.

Asia on jatkuvasti, jo 70 v käsitetty väärinpäin. Ei kai Stalin olisi ollut siitä pahoillaan jos kesäkuun -44 hyökkäys olisi johtanut Puna-armeijan Helsinkiin tai vaikka Pohjanmaalle asti. Eikä hyökkäystä koskaan rajoiteta ohjeella "edetkää vain sinne ja sinne, älkää edemmäs vaikka pääsisittekin".

Poliittinen johto antaa aina armeijalleen ylevät tavoitteet ihan hyökkäyksen johtajien lämpiminä pitämiseksi, ettei porukka ala löysäilemään. Se seikka kun hyökkäystä ei jatkettu kesällä -45 kertoo tietenkin Stalinin tavoitteen, irrottaa Suomi sodasta ja saavuttaa täällä poliittiset tavoitteensa. Kuten saavuttikin.