on niin toivoton olo. syön diapamia ahdistukseen vaikka vika on kaverien puutteessa. pelkkä juttuseurakin auttaisi. olen jonottanut spr:n ystäväpalvelun vapaaehtoista "ystävää" jo yli 2 vuotta ja olen menettänyt toivoni senkin suhteen. melkein kaikki vapaaehtoiset on naisia eikä spr välitä lainkaan eri sukupuolta olevia ystäviä. mun kohdalla ei suostuta tekemään poikkeusta vaikka olen avoimesti homo. tyypillistä miesten syrjintää.
olisinpa edes terve niin pystyisin menemään baariin, vetämään kunnon kännit ja viettämään iltaa muiden luuserien seurassa. mutta sairauteni estää mua poistumasta kotoa, koska miestissini on kasvanut niin muhkeiksi etten mahdu edes ovesta ulos.
olisinpa edes terve niin pystyisin menemään baariin, vetämään kunnon kännit ja viettämään iltaa muiden luuserien seurassa. mutta sairauteni estää mua poistumasta kotoa, koska miestissini on kasvanut niin muhkeiksi etten mahdu edes ovesta ulos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.