Yliopistossakin?

Viime vuonna aloitin yliopiston ja olin menevänä mukana tapahtumissa ja järjestämässäkin niitä. Tutustuin moniin ihmisiin ja sain jopa opintojeni tiimoilta seurustelukumppaninkin. Opinnotkin sujuivat kepeästi ja opintopisteitä tuli paljon. Kaiken kaikkiaan tuntui, että hei tämähän sujuu. Kunnes minulle selvisi, että vanhemmat opiskelijat olivat ottaneet minut silmätikukseen ja puhuvat minusta pahaa selän takana. Edelleen on kovin lannistunut olo, kun kukaan ei edes päin naamaa pysty minulle sanomaan, mikä minussa on sellaista, mikä saa aikaan tällaisen reaktion. Onko kenties niin, että kerran koulukiusaaja on aina koulukiusaaja? Olen sitäpaitsi kaikin puolin tavallinen ihminen. Olen kyllä luonteeltani kovin avoin ja minulle ei tuota ongelmia puhua asiasta kuin asiastakaan puolituttujen kanssa. Ulkonäköäni on jopa kehuttukin monesti ja olen kohtalaisen älykäs. Tästä syystä en ihan ymmärrä, miksi minua paljon vanhemnat tytöt/naiset näkevät niin paljon vaivaa saadakseen minulle pahan olon. Siinä he kyllä ovat onnistuneetkin ja olenkin jättäytynyt pois ainejärjestöjutuista. On minulla kavereita muuallakin. Yksinkertaisesti on paha olo siitä, että kun viimein pääsin opiskelemaan haluamaani alaa, en olekaan tervetullut.