Millainen on aito romantikko? Minusta kyse on tietynlaisesta elämänasenteesta ja kokonaisnäkemyksestä. Jos romantikko (tässä tapauksessa mies) todella kiinnostuu jostain naisesta, hän valmis olemaan se kärsivällinen osapuoli, joka pyrkii viestittämään omilla puheilla, eleille ja teoillaan eri yhteyksissä olevansa kiinnostunut tuosta Toisesta. Romanttiseeen teoriaan liittynee myös ajatus siitä Oikeasta, jonka takia on valmis tinkimään omista pinttyneistä tavoista ja joustamaan arkirutiineissaan.
Toisaalta sen Oikean etsiminen voi olla pitkä ja kivualias prosessi, jonka aikana voi aiheuttaa kolhuja sivullisille, mutta mielestäni aito romantikko ei ole luonteeltaan hyväksikäyttäjä. Esimerkiksi kukkien ja suklaarasian ostaminen voi joskus olla onnistunut romanttinen ele, mutta se ei saa olla mekaanisesti toistettu siirto jossain monimutkaisessa pelissä.
Italialaisen Francesco Alberonin esittämän määritelmän mukaan rakastuminen edustaa yksilötason vallankumousta ja vastaavasti rakkaus on tuon vallankumouksen myötä syntynyt instituutio. Tuntuuko tämä Teistä järkeenkäyvältä? Ainakin minusta se rakkaus, jota käsitellään vaikka populaarimusiikissa, on äärimmäinen tunne, jota voi verrata vain toiseen ääripään tunteeseen eli vihaan. Luultavasti ihmisten tavassa ja ilmaisukyvyssä on kuitenkin huomattavia eroja, eivätkä kaikki tunne reagoivan asioihin samalla intohimolla tai temperamentilla, vaikka heissä mahdollisesti vaikuttaisi yhtä vahvat voimat!
Rationaalisia kommentteja?
Toisaalta sen Oikean etsiminen voi olla pitkä ja kivualias prosessi, jonka aikana voi aiheuttaa kolhuja sivullisille, mutta mielestäni aito romantikko ei ole luonteeltaan hyväksikäyttäjä. Esimerkiksi kukkien ja suklaarasian ostaminen voi joskus olla onnistunut romanttinen ele, mutta se ei saa olla mekaanisesti toistettu siirto jossain monimutkaisessa pelissä.
Italialaisen Francesco Alberonin esittämän määritelmän mukaan rakastuminen edustaa yksilötason vallankumousta ja vastaavasti rakkaus on tuon vallankumouksen myötä syntynyt instituutio. Tuntuuko tämä Teistä järkeenkäyvältä? Ainakin minusta se rakkaus, jota käsitellään vaikka populaarimusiikissa, on äärimmäinen tunne, jota voi verrata vain toiseen ääripään tunteeseen eli vihaan. Luultavasti ihmisten tavassa ja ilmaisukyvyssä on kuitenkin huomattavia eroja, eivätkä kaikki tunne reagoivan asioihin samalla intohimolla tai temperamentilla, vaikka heissä mahdollisesti vaikuttaisi yhtä vahvat voimat!
Rationaalisia kommentteja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni jokainen kokee rakkauden omalla persoonallisella tavallaan..jotain yleisiä piirteitä ehkä voidaan hahmottaa mm. se että rakastuneet ovat kuin runoilijoita, yhtä hulluja :)
Oletko koskaan kuullut ettei rakkauden vastakohta ole viha, vaan välinpitämättömyys.. Voi luoja kuinka syvästi osasin vihata rakastamaani miestä joka loukkasi minua..Viha ja rakkaus ovat vahvoja tunteita,muttei toistensa vastakohtia, sanon minä.. Ei kukaan muu voi niin loukata,kuin oma rakas, että pystyisi vihaamaan.. you know..
Minusta välinpitämättömyys on tietynlainen neutraali olotila, joka sijoittuu voimakkaan positiivisen tunteen eli rakkauden ja voimakkaan negatiivisen tunteen eli vihan välimaastoon. Jos joku ihminen tai asia ei herätä voimakkaita tunteita, siihen suhtaudutaan välinpitämättömästi.
Vastaavasti rakkaus ja viha ovat molemmat tietyllä tavalla aktiivisia tunnetiloja, jotka voivat motivoida ihmistä tekemään joko hyvää tai pahaa. Jos motiivina on rakkaus, ihminen voi pohtia miten ilahduttaa toista ihmistä, ja jos taas motiivina on viha, ihminen voi hautoa eri sortin kostamista. Ja usein läheisimmillä ihmisillä on myös ne tehokkaimmat keinot toisen loukkaamisen.