Olen 41-v ja jo kohta 25 vuotta elänyt mieheni kanssa jota yhä kaikkien vuosien jälkeen rakastan. Siitä lähtien kun ensimmäinen lapsemme, 17 vuotta sitten syntyi, alkoi kierre johon ei tunnu ratkaisua löytyvän. Ongelmamme on että jos minä en juuri samalla hetkellä halua seksiä kuin mieheni hän suuttuu siinä silmänräpäyksessä ja alkaa murjotus ja kiukuttelu jota voi kestää useampiakin päiviä. Monet vuodet ratkaisu tähän oli että minä lepyttelin hänet niin pian kuin mahdollista, ja se ainoa oikea lepyttelykonsti joka toimi, oli seksi.
Olen kuitenkin alkanut kärsimään tästä vuosi vuodelta yhä enemmän. Pahinta on että minulta on alkanut mennä kaikki kiinnostus seksiin koska se on alkanut tuntua kiristyskonstilta. Siis jos en halua, mies suuttuu kohtuuttomasti. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan kuinka pahalta tuntuu jos ei kerta kaikkiaan halut syty juuri kun hän haluaisi. Olen selittänyt että se ei tarkoita että torjun hänet, vaan syy on muu, esim. väsymys, ongelmia töissä tai lasten kanssa jne. Tavallisesti sanon vielä hyvinkin nätisti että, Kulta, minua ei nyt haluta, tehdään huomenna.
Haluan vielä mainita että ymmärtäisin hänen suuttumisensa paremmin jos hän joutuisi olemaan "puutteessa" pidempiä aikoja. Omasta mielestäni meillä on seksiä yhtä usein kuin muillakin pariskunnilla, vähintään 2 kertaa viikossa. Toisin sanoen jos meillä on tänään seksiä ja hän haluaa taas huomenna mutta minä en, niin kiukuttelu alkaa. Olen myös puhunut hänelle että jos hän tekee aloituksen ja minä en sillä hetkellä halua niin jos hän edes yrittäisi olla ymmärtäväinen niin haluni saattaisivat syttyä hyvinkin nopeasti. Nykyisin tulen vain masentuneeksi kun se iänikuinen murjotus alkaa ja en jaksaisi pakottaa itseäni seksiin vain perherauhan pelastamisen vuoksi. On alkanut menemään maku koko hommasta.
Olen kuitenkin alkanut kärsimään tästä vuosi vuodelta yhä enemmän. Pahinta on että minulta on alkanut mennä kaikki kiinnostus seksiin koska se on alkanut tuntua kiristyskonstilta. Siis jos en halua, mies suuttuu kohtuuttomasti. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan kuinka pahalta tuntuu jos ei kerta kaikkiaan halut syty juuri kun hän haluaisi. Olen selittänyt että se ei tarkoita että torjun hänet, vaan syy on muu, esim. väsymys, ongelmia töissä tai lasten kanssa jne. Tavallisesti sanon vielä hyvinkin nätisti että, Kulta, minua ei nyt haluta, tehdään huomenna.
Haluan vielä mainita että ymmärtäisin hänen suuttumisensa paremmin jos hän joutuisi olemaan "puutteessa" pidempiä aikoja. Omasta mielestäni meillä on seksiä yhtä usein kuin muillakin pariskunnilla, vähintään 2 kertaa viikossa. Toisin sanoen jos meillä on tänään seksiä ja hän haluaa taas huomenna mutta minä en, niin kiukuttelu alkaa. Olen myös puhunut hänelle että jos hän tekee aloituksen ja minä en sillä hetkellä halua niin jos hän edes yrittäisi olla ymmärtäväinen niin haluni saattaisivat syttyä hyvinkin nopeasti. Nykyisin tulen vain masentuneeksi kun se iänikuinen murjotus alkaa ja en jaksaisi pakottaa itseäni seksiin vain perherauhan pelastamisen vuoksi. On alkanut menemään maku koko hommasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Noi on noita samoja ongelmia melkein kaikilla, meillä ainakin ongelmana ettei halut osu kohdakkain mutta ei siitä ny jumalauta murjottamaan pidä ruveta!
Teillähän harrastetaan seksiä paljon useammin kuin meillä, vaikka ollaan oltu yhdessä "vasta" 14 vuotta.
Itse en voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä jos vaimoni ei OIKEASTI haluaisi, siksi ehkä itse en tee edes aloitetta aina koska haluan olla varma että vaimon tekee mieli.
Paha juttu, en keksi poppakonstia.
Ukkos taitaa ottaa tuon seksin turhan vakavasti.
Onnea!
ilkeitä tapoja molemmat! Toisaalta, teillä on seksiä "vanhaksi pariksi" todella usein - meillä harvoin edes kahta kertaa kuussa! Ja silti olen jaksanut pysyä housuissani jo 90-luvun alusta.
Minä ymmärrän ja hyväksynkin oman vaimoni "väsymyksen" joskus, mutta jos ukkosi kiukuttelee noin usein, ja kumminkin teillä on (ollut?) toisianne tyydyttävää seksiä, niin syyttäköön itseään.
Itse päätin viimeisten pakkien jälkeen olla painostamatta seksiin ja antaa hänen tehdä aloitteen. Ei taida tepsiä, oikea käsi on ollut paras kaveri jo kuukausia.. mikäs nyt neuvoksi?
Ihan ymmärrettävää, että mies toivoo että nainenkin tekisi joskus aloitteen.
Minulla naisena on vaan ongelmana se, etten tee aloitetta, kun ei ole haluja, koska haluni heräävät vasta jos mies tekee aloitteen. Tämä varmaan liittyy siihen että pitää kokea olevansa haluttava. Naiset ovat tässä aika epävarmoja, ainakin minä nykyään, koska mainokset syytävät mahdottomia ihanteita ja esim. joka paikasta tursuava porno kuivettaa loputkin halut.
Naiset on varmasti aika mahdottomia omille miehilleen, koska jotenkin salakavalasti ulkopuolinen maailma pääsee luikertelemaan suhteeseen.
Ei tunnu hyvältä sekään, jos toinen kuukausikaupalla mieluummin tyydyttää itsensä kuin tekee aloitteen (tai siis minusta ei tuntuisi). Halauksia, hivelyä ja hierontaa pitäisi olla joka päivä vaikka ei olisi seksiäkään. Jos niitä on, ja yksi asia johtaa toiseen (joskus), kuka pystyy sanomaan, että kumpi sen aloitteen oikein teki?
Moi
Sinulla on kauniita ja järkeviä ajatuksia perheproplematiikan ongelmiin. Miten sun ajatukset voisi saada laajempaan lukuun ja ymmärrykseen molemmille (mies ja nainen)
Uskon, että ainakin me suomalaiset emme osaa tai halua keskustella näistä asioista kumppanimme kanssa.Ikään, kun olisi helpompaa vaihtaa uuteen ja tehdä samat virheet (kö).
Hyvä MiM
Näinhän se on nähtävä; terve molempia osapuolia kunnioittava seksielämä on kuin tikapuut - ei sinne ylimmälle askelmalle pääse, jos ei ensin kapua niitä alempia..
Ja varmasti tuo median luoma korostetun seksistinen ilmapiiri luo omia paineita. En ole mitenkään epätoivoinen, täytyy vaan jatkaa yhdessä eteenpäin ja muistaa huomioida puolisoa kaikin tavoin - joskus vaan toivoisi, että minultakin kysyttäisi, mitä minä haluan, etten aina olisi se keskustelun avaaja.
Hienoa, että netissä on asiallisiakin keskusteluja. "Ota uus muija" kun ei ole minulle mikään vaihtoehto.
Kohta on viimeiset joulusuklaat nautittu, joskohan suklaaselibaatti saisi minutkin jotenkin haluttavammaksi vaimon silmissä!
Iloista talvenjatkoa teille,
SS, 37v mittarissa joista 15 aviossa
Aivan! Toistensa kunnioittamisesta se lähtee. Hyvä pitkä suhde kestää kyllä kieltäytymisiäkin. Jos suhteen arkipäivä on kunnossa, on seksielämäkin tasapainossa. Joka tuutista tuppaava seksistinen informaatio vaikeuttaa mielestäni normaalia tavallisten ihmisten parisuhdetta, jossa ei ulkoisesti olla missi eikä mister typpisiä. Seksistä tehdään vain fyysiseen täydellisyyteen liittyvä toimenpide. Siis rumat ja lihavat älköön vaivautuko. Saatika mitä tämä informaatio aiheuttaakaan nuorille vasta seksuaalisessa heräämisvaiheessa oleville ihmisille. Seksitä on jotenkin tehty pääasia parisuhteessa ja elämässä. Olen itsekin päätynyt eroon pitkästä.. pitkästä parisuhteesta, mutta ymmärrän nyt, että toistensa psyykkinen ja fyysinen kunnioittaminen on tärkeää. Tärkeää on myös kumppanuus, jossa molemmilla on tunne, että puhalletaan yhteen hiileen. Omia harrastuksia ja ystäviä ei pidä kuitenkaan uhrata parisuhteen alttarille. Kaiken tämän toisen ja itsensä kunnioittamisen ja arjesta nauttimisen tasapaino tekee parisuhteesta onnellisen. Toki seksi on tärkeää, mutta se tulee kuvioon luonnostaan jos muu on tasapainossa.
Hei, mitä jos miehelläsi on meneillään jokin kriisi...sen ei välttämättä tarvitse liittyä mitenkään seksiin. Jokin asia vaan ajatuttaa tai jopa aiheuttaa syyllisyyttä. Jospa hän purkaa tuota pahaa oloaan näin. Etsii tavallaan vaikka väkisin syyn saada osoittaa mieltään. Älä anna hänelle siihen syytä. Totea seuraavan kerran ääneen, ettei hänellä ole syytä eikä oikeutta käyttäytyä noin. Pistä faktat pöytään. Kysy painaako jokin asia...jne.
niin eihän se tämän hetkisestä kriisistä voi olla kiinni, eikö ?
Heitin tän vain siksi, että minulla ihan sama tilanne kuin alkuperäisellä kirjoittajalla :)
Mistä sitä tietää, josko ongelma on syntynyt jo silloin? Kunpa ihmiset puhuisivat toisilleen...
näinhän tuli luvattua 20 vuotta sitten.
Ja on sitä ylä- ja alamäkeä ollut, tuon saman asian takia mistä kirjoitit.
Nyt on ylämäki menossa, mut mentiin niinkin alas mäen juurelle, et erosta puhuttiin.
Minulla tuli mitta täyteen siitä etten enää jaksanut leikkiä haluavaa ja jätin mieheni kaiken normaalin parisuhdekäyttäytymisen ulkopuolelle haluinensa ja tästä syystä isäntä oli eroa hakemassa.
Sinä olet vielä, miten sen sanois, miettimis kannalla miten tästä eteenpäin, mut saattaa olla, että jos teillä jatkuu tuohon malliin niin jompi kumpi alkaa juttelee eroaikeista tai jotain muuta tulee tapahtumaan.
Ihmeellisesti eroilmoitus pisti minut miettimään, et haluanko jatkaa yh-äitinä kolmen alaikäisen lapsen kanssa (vanhin 13v) ja tarpeeks kauan asiaa harkittuani päätin etten halua hajoittaa perhettä sänkyhommien takia, kun muuta välittämistä kuitenkin riittää ja hyvää elämää myös sängyssä silloin kun minäkin sytyn.
Nykyhetki on sitä että, koska tiedän millä syklillä miehen halut menee, tyydytän ne omalla tavallani antautumatta kuitenkaan itse, paitsi silloin kun tosissaan sitä itsekin haluan.
Luin tän sun jutun jo paripäivää sitten ja ajattelin, et ihan kuin mun kirjoittamaa, mut en oo ehtiny kommentoimaan aiemmin...tässähän tää nyt tuli.
terv. Marita