Päästin tänään kaipaukseni irti, syystuuleen, vai talviko se jo on? Se takertui samaan puuhun, sen latvukseen, kuin leija aikoinaan, jonka rakensin.
Leijastani on vielä jäljellä muisto, raato särkynyt. Ikäväni menee samaan osastoon, tuulessa revittyyn.
Puussa muutama lanka, muovia pala haalistunut. Ikäväni roikkuu sekin, jotain toivoo, mitä ei tiedä.
Rhkä sitä, että joku vielä lennättäisi myötätuulessa ja vastaan tulisi. Tietäen sen turhaksi, mutta haaveilen pysyy kiinni latvassa, ennenkuin tulee myrsky viimeimen.
Leijastani on vielä jäljellä muisto, raato särkynyt. Ikäväni menee samaan osastoon, tuulessa revittyyn.
Puussa muutama lanka, muovia pala haalistunut. Ikäväni roikkuu sekin, jotain toivoo, mitä ei tiedä.
Rhkä sitä, että joku vielä lennättäisi myötätuulessa ja vastaan tulisi. Tietäen sen turhaksi, mutta haaveilen pysyy kiinni latvassa, ennenkuin tulee myrsky viimeimen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olipa kaunis.
Ethän vielä päästä irti....
Oli realistista päästää irti.
Mitä sitten täällä märiset???
Säännöissä ei lue, kuka täällä saa olla ja kuka ei.
Sitten niin.
Minä niin odotin ja odotan takertumista. Sitä ettet päästä irti. Pidät kiinni niin, että tiedän sinun näin tekevän.
kukapa se täällä
Minä tahdon hyväillä lempeästi sinun kasvoja ja olla kiltisti. Minulla on ikävä sinua.